7-9 kuukautta myöhemmin

7.9.2018

Voihan Aasia minkä teit ja mitä meille annoit. Yhteensä seitsemän kuukautta siinä kaikessa vierähti kunnes tuo ihmeellinen läpi ilmojen lentävä vekotin toi meidät takaisin tutun ja turvallisen Suomen kamaralle. Tähän reilu puolen vuoden ekskursioon mahtu viis eri maata ja yks about kuukauden käynti takaisin Kambodzassa – tarkemmin Otresin alueella, sekä toinen mokoma Thaimaan Koh Lantalla ja lähiseutumilla. Meidän bloggailu ja tiheä päivtystahti muuttui lähinnä radiohiljaisuudeksi jossain siinä huhtikuun tietämillä, mut tarkemmin ottaen miks ja mitä tapahtu?

No, tuolloin tuolla hippimäisessä rauhan tyyssijassa, Otres -kylän alueella tapahtui jotain mikä muutti meän popojen kulkusuunnan. Se oli itse asiassa eka päivä mestoilla. Käppäiltiin siinä pitkin kylän raittia kunnes vastaan tuli “Business For Sale” -kyltti erään kutsuvan näköisen guest housen edustalla. Paukittiin sisään ilman sen koommin liikaa miettimättä, kunnes muutama viikko myöhemmin huomattiin, että hemmetti, meistähän tulee yrittäjiä Kambodzassa. Kyseessä oli jonkin näköinen kohtalon johdatus, ainaki siltä meistä tuntu just siinä tilanteessa. Paikan omisti saksalainen nainen yhdessä suomalaisen (!) miehen kanssa. He olivat ostaneet liiketoiminnan muutama vuosi takaperin ja nyttemmin etsivät henkilökohtaisten syidensä vuoksi tähän jatkajaa. Koko paletti vaikutti enemmän kuin mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea enemmän kuin siltä mistä me molemmat jossain mielemme sopukoissa oltiin ‘aina’ haaveiltu. Siinä yhdisty pelottavan kauniilla tavalla kaikki ne asiat, joihin me molemmat, Inkeri ja mä, voitais antaa jotain ja viedä se mesta entistä suurempiin sfääreihin. Päädyttiin yhteistuumin niin kutsuttuun puolitie -ratkaisuun, jossa vanhat yrittäjät jäis hiljasiksi osakkaiksi taustalle ja me otettas haltuun ite se operointipuoli. Jätettiin asia hautumaan ja lähdettiin välissä ‘jatkamaan’ meän matkaa Indonesiaan – just niinku alunperin suunniteltiinki.

Jossain kohtaa lomaa, jo siellä Indoissa, uusien paikkojen koluaminen alko hivenen ottaan voimille. Uskomaton juttu, eipä olis ikinä uskonu, et reissaaminen voi olla niin kuluttavaa. Toisaalta loogista. Me oltiin nähty ihan levottoman paljon uusia mestoja, ihmisiä, kulttuureita, käytösmalleja, ruokia, juomia, maisemia, nähtävyyksiä. Ihan kaikkea, ja ihan sika lyhyen ajan sisään. Tuli sellanen olo, et nyt pitää ottaa vaan iisisti, ja niin me kyl tehtiinki. Varsinki Thaimaassa, johon palattiin vielä vajaa kuukaudeksi ystävämme Marian kanssa puhtaasti levytteleen. Vauhtia haettiin yhden viikonlopullisen verran Singaporen kautta. Touko-kesäkuun taitteessa meän klyyvarit osoitti jälleen Kambodzaan, kolmeksi viikoksi, ikään kuin kartottamaan tätä guest house hommaa entistä paremmin, tässä tapauksessa luonnollisesti pelkästään yritystoiminnallisesta vinkkelistä. Edelleenkin kaikki tuntu suht järkeenkäyvältä, laskutoimitukset melko selkokielisiltä ja kaikki ainakin todella kiehtovalta. Kelattiin vaan, et ‘WOW!’, kaikki tässä maailmassa tuntuuki olevan mahdollista ku vaan tekee. Niin se periaatteessa kyl onki. Buukattiin paluuliput valmiiksi, heti syyskuun alkuun, pakattiin kamat kasaan ja lennettiin Suomeen just ennen juhannusta.

Oi Suomi. Se on mielenkiintonen efekti mitä tää puoli maailmasta tai matkustaminen yleisesti pystyy ihmismielelle tekemään. Jos unohdetaan täysin vallitseva säätila, aikamme kotimaassa tuntu ehkä jossain määrin… vaikealta. Ihmiset oli suppeita, hinnat oli räävittömiä ja entinen kotikaupunkimme tuntu tylsältä ja pieneltä, liian isosti betonin täytteiseltä. Punkattiin Suomessa pääsääntösesti Inkerin vanhempien luona sekä hyvän ystävämme luona Turussa. No okei, aika monen luona myös Helsingissä, Tampereella, Oulussa ja vähän kaikkialla. Jatkettiin ikään kuin sitä samaa kiertolaiselämää, mut tällä kertaa omilla tonteilla. Hauska kontrasti. Mikko ei ottanu ees puhelinliittymää tälle ajalle laisinkaan ja siitähän sai toki palautetta kuulla ku ei miestä saanu kiinni niin helposti. Mietittiin ennen paluuta kotiin, et pyritään ottaan tää aika mahdollisimman hillitysti – esimerkiks just jo pelkästään rahan käyttöön peilaten. No ei otettu vaan mentiin täysillä instead. Tehtiin aika paljon DJ-keikkaa ja pari satunnaista muuta työsuoritetta, mut myös nautiskeltiin niin festivaaleista kuin yleisesti siitä hämmentävästä lämmöstä mitä allekirjottaneet ei muista kokeneensa kyllä aikoihin, jos silloinkaan.

Aikamme Suomessa oli mielenkiintoinen myös toisesta syystä ja se on se, et siellä me alettiin vasta punnitseen tätä guest house projektia toden teolla. Tutkimustyö osoitti faktaksi erään seikan ja se seikka sai meidät nostamaan kädet pystyyn tän keissin suhteen. Ja vastaus tähän on kiinalaiset. Kelataas hetki kiinalaisia. Otres -kylästä vajaa kymmenen kilsan päässä on Sihanoukville niminen kaupunki. Tästä samasta kylästä noin puolen kilometrin päässä on Otresin pitkä, useamman kilometrin käsittävä rantaviiva. Molemmista näistä (eritoten sieltä kaupungista) nää samat erityisen rahakkaat kiinalaiset, joita sinne on saapunu toistasataa tuhatta viimesen 1-2 vuoden aikana, haalii omakseen maata. Tälle maalle he rakennuttaa läjäpäin hotelleja sekä mm. kasinoita, joista jälkimmäisiä tästä meän mittarilla pienestä kaupungista löytyy jo about 70 (!) kappaletta. Mut ei se, et he tyytys tähän kaupunkiin. He haluavat myös koko rantaviivan, mukaan lukien tämän uniikinomaisen Otresin kylän. Voimme paljastaa, et näillä kaiffareilla ei paljoa yhdet hippikylät paina suunnitelmiensa tiellä. Joka tapauksessa. Sijoitus tähän kyseiseen majataloon olis ollu meille suhteessa aivan liian riskaabeli, eikä meillä käytännössä olis ollu mitään sanottavaa jos ja _kun_ tämän kylän omistava paikallinen herra kauppaa tiluksensa isoa rahaa vastaan samoille kiinalaisille.

So, back to square one. Hyödynnettiin varaamamme lento ja saavuttiin just Pai -nimiseen mestaan pohjoisessa Thaimaassa, 150 kilometriä Chiang Maista. Vietetään täällä kuukausi, jonka jälkeen mennään kaikesta huolimatta viel kerran takas Otresiin. Miks? Siitä vasta myöhemmin. Niin kuin myös tästä kauniista luonnon keskellä sijaitsevasta hassun nimisestä, mutta ah niin lempeästä Pai paikasta. Toivottavasti meän uusi nettisivu palvelee paremmin ja jutut maistuu. Muistakaa elää elämäänne ja poistua välillä myös mukavuusalueelta! Me ollaan vaan yhen kerran täällä!

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Miksi me rakastuttiin Indonesiaan?

24.6.2018

Indoista tuli kuukauden aikana otettua haltuun niin Balia kuin Lombokiakin saarineen. Vaatis varmaan useamman vuosikymmenen aikaa koluta maan reilut 18 000 saarta, joten päätettiin startata helpoista. Ja viimeseks kerraks Indonesiassa tää ei todellakaan jääny, sen verran me tykästyttiin maan kulttuuriin ja fiilikseen. Tässä tärkeimmät pointit, miks:

1. Paikalliset ihmiset

Heittämällä ystävällisimmät ihmiset ketä me ollaan reissuillamme kohdattu! Välillä jopa häkellyttävää, kuinka vilpitöntä ja avuliasta jengi on.

2. Luonto & ympäristö

Kristallin kirkasta vettä, tulivuoria, riisipeltoja, viidakkoa, saaria, valkoisia hiekkarantoja, loputonta vehreyttä, temppeleitä ja kauniita rakennuksia. Nuff said.

3. Indonesialainen keittiö

Ah! Kuukauden aikana varsinkin lokaalit kasvispöperöt on uponneet paremmin kuin hyvin. Suosikiks on noussut gado-gado, joka sisältää kasviksia, tofua, tempeä ja taivaallista satay-kastiketta. Paikallisista warungeista reilun annoksen saa helposti alle 30 000 rahalla, eli parilla eurolla.

4. Bintang

Kavereiden kesken Bintsu. Tarjoillaan aina jääkylmänä lasipullosta. Toimii parhaiten auringonlaskun lomassa tai matkustuspäivän jälkeen.

5. Auringonlaskut

Balin auringonlaskut on olleet yksiä kauneimmista ikinä. Parhaat spotit ollaan löydetty Canggun rannalta, Uluwatun Single Fin -ravintolasta sekä Nusa Ceninganin Mahana Pointilta!

6. Sukeltaminen / snorklaus

Inkeri kävi ekaa kertaa Koh Taolla suorittamansa open water -kurssin jälkeen laitteiden kanssa pinnan alla Gili Airilla. 20 metrin syvyydessä koralleja ja värikkäiden kalojen touhuiluja seuratessa unohtaa kaiken muun ja tunnin sukellus hujahtaa ohi hetkessä. Mieletön kokemus. Myös snorklaus Gileillä kannattaa laittaa to do -listalle!

7. Kilpikonnat

Tätä ei tarvi selittää. Näitä uskomattoman upeita luontokappaleita näkyi pinnan alla useaan otteeseen varsinkin Gili Menon ympäristössä.

8. Ravintolakulttuuri

Tässä kohdassa keskitytään varsinkin Ubudin ja Canggun mielettömän hyvällä maulla tarjoiltavaan ravintola-, kahvila- ja baaritarjontaan. Pieneltä alueelta löytyy läjäpäin toinen toistaan houkuttelevampia mestoja ja tapahtumia. Meiän lemppari oli heittämällä Canggun Pretty Poison. Siistein baari ikinä!

All in all, Indonesia vei meidän molempien sydämet tän kuukauden aikana! Maa, johon aivan varmasti palataan.

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Gili-saaret & päihdekulttuuri Indonesiassa

17.6.2018

Kaikki, joita viihtyminen erilaisten luonnon päihteiden avustuksella kiinnostaa ja matka Indonesiaan on edessä, tulee salettiin kuulemaan siitä kuinka Gili-saaret on se paikka sille itselleen. Tokihan saaret ja ympäristö itsessään ovat kauniita, mut tää aspekti tekee näistä erityisen mehukkaan aiheen kirjoittaa muutama sananen. Saaria on ihan muutaman minuutin venematkan etäisyydellä kolme kappaletta, joista keskimmäinen, Gili Meno, oli selkeästi rauhallisin. Gili Trawangan tarjoaakin sit huomattavan määrän enemmän menoa, kun Gili Air tipahtaa sinne jonnekin puoliväliin näistä kahdesta.

Air oli näistä se meidän lempikohde – perustuen aika pitkälti saaren kokoon ja yleiseen atmökseen. Niin halutessaan maapläntti oli käveltävissä ympäri kohtuu iisisti ja herkkua siitä teki omalla tavallaan myös se, et täällä, kuten ei muillakaan Gili-saarilla, ollu yhtään moottoriajoneuvoa. Paikallisena taksina toimi hevosen vetämät vankkurit ja jollain tapaa tää moottorittomuus tekikin kokonaisvibaan sopivan luonnon läheisen efektin. Saaren poikki meni lukuisia pieniä polkuja, joita pitkin oli mukava käyskennellä tien reunustoille asennettuja kylttejä seuraamalla, sen kummemmin tietämättä ollaanko menossa täysin sataprosenttisesti oikeaan suuntaan. Tarjonta erilaisten ravintoloiden sekä palveluiden suhteen toimi myös enemmän ku mainiosti. Vaikkapa snorklaukseen ja sukeltamiseen liittyen palveluntarjoajia oli saarella useita ja hinnatkin kohtuu hyvässä kurssissa. Mut mites ne päihteet sit?

Aasiassa tää on jännä juttu. Kaikkialla se on kiellettyä, mut meidän reissuilla Thaimaassa, Vietnamissa ja Kambodzassa, esimerkiksi kannabis on hyvin läsnä, ja etsivä löytää haluamansa ihan varmasti mikäli näin tahtoo. Indot poikkeaa tästä rajusti, koska täällä se on huomattavasti enemmän kiellettyä, jopa kuolemanrangaistuksen uhalla. Tavattiin paikallinen, ’sen henkisen paikan’ yrittäjä Balilla, joka osas valistaa, et homman kans ei todellakaan kannata pelleillä näillä nurkilla. Tarina kertoi kuinka hänen ystävänsä istu silläkin hetkellä nimenomaankin kannabiksesta aiheutunutta kakkuaan pois vankilassa, ja hänelle langetettu tuomio oli helposti toistakymmentä vuotta. Kaiken tän kuumottelun jälkeen oliki mielenkiintosta todeta kuinka homma sit toimii Gileillä.

Sienet ja kannabis on se Gili-juttu, se tuli selväksi hyvin nopeasti. Moni mesta ilmoitti hyvinkin selkokielisesti paikkansa ulkopuolella sen, kuinka tuotetta on tarjolla – varsinkin niitä sieniä. Juteltiin aiheesta sitten myöhemmin erään paikallisen yrittäjän kanssa, joka osas kertoa, et toisin ku esim. Thaimaassa, täällä mestat ei tee samankaltaista ‘yhteistyötä’ paikallisen poliisin kanssa. Kaikki on yhtä hämäräperäistä, niin myyjälle ku kuluttajallekin. Lokaalia pollaria Gili-saarilla ei ole, mut eräänlaisia tarkastuskäyntejä tehdään kuuleman mukaan tasaisin väliajoin, yleensä iltapäivästä. Sillon kauppahanat on kiinni ja suorat viittaukset ravintoloiden edustalla korvataan toissijaisella, vähän perinteisemmällä informaatiolla kuluttajalle. Toisin sanoen edelleen yhtä helvetin kuumottavaa. Sama yrittäjä osas kertoa, et siinä vaiheessa jos siellä käy sit niin huono tuuri et jää kiinni, niin virkavalta ei hirveästi tässä vaiheessa armoa jakele. Korruptoitunu menettelymalli on ilmeisesti se, et sulla on käytännössä kaks tietä. Kaikki rahat tänne tai sit eteneminen lain puitteissa, eli vielä paskempi vaihtoehto. Kaikki rahat tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, et jos sulla on hallussa mikä vaan pankki- tai luottokortti, niin he pakottavat sut automaatille ja nostattavat kaikki varannot minimiin. Rento meininki. Ilta-aikaan homma muuttuu tosin täysin päälaelleen ja rauhan piippua, kuten myös niitä sieniä saikin sit useista eri paikoista. Omakohtainen kokemus siviilipukuisen virkavallan kanssa tapahtu niin läheltä, et kyl suositeltavaa on tulla Indoihin ihan joku muu ajatus mielessä kuin pajauttaminen tai sienitrippailu. Isot pojat kerto myös, et tuotteiden laatu verrattuna hintaan ei sekään palvele kovin hyvin, ja viel entistä vähemmän turhan kuumotuksen alla. Ehkä maailma muuttuu vielä tän suhteen, jopa Indonesiassa.

Inkeri & Mikko

Kommentoi!