Viimeinkin mestoilla! Bangkok!

30.11.17

Tätä kirjoittaessa neljäs päivä taittuu, ah, niin kuuman ja kostean yön puolelle. Lämpötila hellii meikäläisiä ku äiti lapsiaan konsanaan. Täällä ei mittari hirveästi alle kolmenkymmenen tipahda. Ensimmäiset tunnit on menny lähinnä läpsiessä toisiamme poskille, että ollaanks me oikeasti täällä?! Tästäkö se matka tosiaan alkaa? Eikö kohta pidä lähteä jo kentälle ja alkaa asennoitumaan alkavaan arkirytmiin? Eiku hetkinen, tää tulee olemaan sitä arkirytmiä.

Bangkok on jokseekin muuta mitä mielikuvat piirteli päähän, mutta pelkästään positiviis-sävytteisesti. Mesta on aivan himmeen kokonen, mut ei läheskään niin metropolimainen ku kelattiin. Monikaistaisia teitä, sympaattisia katuja ja kapeita kujia täynnä paikallisia menemässä ristiin rastiin eri kulkupeleillä. Suosituin tuntuu ehdottomasti olevan jonkin näköinen moottorikäyttöinen kaksipyöräinen. Vilinää näyttäis riittävän loputtomiin asti.

Ensimmäisiä havaintoja kakspyörästen lisäksi on safka. Sitä myydään kadulla ihan joka puolella, oli kyse sit possusta, kanasta, merenelävistä tai eksoottisista hedelmistä. Mikään ei maksa oikein mitään mikäli Suomen hintalappuihin heijastaa. Eurolla tai parilla täyttyy maha helposti, mutta ytimestä löytyy myös paikkoja joihin saa uppoamaan melkein kotimaan verran valuuttaa per dinneri. Välttäkäämme niitä. Itse appeen laatu on myös selkeästi noususuhdanneista kun se tilataan katukojusta tai -ravintolasta. Parhaat kokemukset so far on ehdottomasti mestoista, joiden ympärillä parveilee sopivasti paikallisia. Kielimuuri toki oletettavasti tulee vastaan hivenen, mutta se ei paljon haittaa, koska ihmiset ovat näillä tonteilla aivan äärettömän ystävällisiä. Näiden muutaman päivän aikana jo pariin otteeseen paikallinen on rientäny tilaustilanteeseen avuksi ku tuntuu, ettei paikallinen keittiö ymmärrä länkkäriä, eikä länkkäri menua, joka koostuu lähinnä jännistä koukeroista.

Ihmiset. Niin kuin ylempäni maalailtiinkin, jengi toden totta on ystävällistä. Lokaalit ottaa kontaktia kadulla jo etäältä mikäli näkevät auttamisen jollain tapaa tarpeelliseksi – esimerkiksi vaikkapa reittivalintojen suhteen. Eilen jannut huito toiselta puolelta tietä kylään heidän etuterassille ja tarjos huikkaa. Päädyttiin siinä sit kilistään ja ottaan kuvia toisistamme. Niin hienoa! Aika paljon tuli ajoittain kovin vahvaakin varoittelua ennen matkaa, kuinka joka ikinen kusettaa, eikä kehenkään pidä luottaa. Kyllä siellä totuuden siemen toki joukossa onkin. Moni myyjä näyttää lisäävän muutamat kymmenet bahtit perushinnan päälle ja kiskomalla puolestaan hintoja sais varmasti hivenen alas, mikäli huutokauppakeisaria löytyy sieltä itsestään. Sinänsä hyvin harvakseltaan meille on tullut sellainen olo, et nyt pitäs alkaa vääntämään ku puhutaan about jostain 2,5 euron tuotteesta. Tämä johtuu myös osittain vieraanvaraisuudesta. Hölmö olo vääntää muutamasta kymmenestä sentistä tai eurosta. Ollaan onnellisia, et saadaan olla täällä, eikä kylmässä ja pimeässä Suomessa. No offence. Massihommat on muutenki jännä juttu. Taksilla – siis auton ulkomuodon omaavalla taksilla, jossa on mittari, pääsee käsittämättömän pitkiä matkoja vajaa parin euron hintaan. Samaan aikaan tuk-tuk -kuski yrittää viedä nelinkertaista summaa lyhyestäkin taivalluksesta. Sama toistuu aika monissa palveluissa. Chinatownissa pyydettiin mm. teekupposesta 6 euroa ja tietyissä ravintoloissa paikallisesta bissestä pystyy pulittaan kotimaasta tutun hinnan mikäli lompakossa on liikalihavuutta. Maalaisjärjellä ja muutaman päivän tutkimisella pääsee jo todella pitkälle, eikä päiväbudjetti nouse paljoa yli kymppiin yhteensä. Tämähän on tietty kiinni siitä, mitä haluaa duunaa.

Turret. Ne on kaikki siellä yhdellä alueella, onneksi. Ainaki tuntuu siltä. Meil on hotla hieman pohjoisemmassa Khaosan Roadin tyylisistä spoteista, eikä täällä meidän hipiäisiä ole nimeksikään. Eilen käveltiin useempi kilometri paikalliseen yömarkettiin, joka sijaitsee nimenomaan täällä hivenen pohjoisempana, eikä nähty koko reissun aikana ku kourallinen jengiä, jotka muistutti meitä. Parempi näin, uskoisimme. Se melu ja ne sisäänheittäjät kauppaamassa kaikkea ping-pong showsta skorpioni-tikkuihin ei houkuttele paljoakaan. Despacitoa liian lujalla, ei välttämättä. Ok, hieman kärjistetysti, myönnettäköön. Tää on muutenki mukava kaupunki kävellä ja ihmetellä. Sit ku ei jaksa enää, ni taksi alle. Myöskään turhia nousuja tai laskuja täällä ei koe – siis tällä tarkoitamme maaperästä johtuvia nousuja ja laskuja, koska tää on niin tasanen kaupunki ku kaupunki voi vaan olla.

All in all. Bangkok rocks! Ehkä kaikilla, jotka anto ymmärtää toisin, on aina ollu niin kova kiire seesteisempään kohteeseen, et BKK koetaan ahdistavana, haisevana ja ällöttävänä, koska päähän on piirtyny jo kuva täydellisestä biitsilomasta Thaimaassa. Meillä tosin ei kiire paina, joten ehkä siksi tää kaupunkikin avautuu ihan eri perspektiivistä?

PLAN! Nyt meillä vihdoin on pieni suunnitelma. Se on siirtyä etelään noin 250 kilometriä. Siel on mesta nimeltä Prachuap Khiri Khan. Pieni tulkinta Google -palvelussa lupaili ainakin kohtuu rauhaisaa idylliä. Tästä paikasta ei myöskään pidetä liikaa mölyä, joten oletamme sen olevan vain ja ainoastaan hyvä asia! Katsotaan miten käy…

Inkeri & Mikko

Tour le Couple matkablogi

Kommentoi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.