Khao Sokin luonnonpuisto

10.01.18

Tultiin Khao Sokin luonnonpuistoon. Kyseisille tiluksille pääsi siirtymällä länteen muutama sata kilsa Surat Thanin satamasta. Ja onneks siirryttiin. Huh huh. Ensinnäkin varmaan eniten mainitsemisen arvonen seikka on se, et tää on vaatimattomasti maailman vanhin trooppinen sademetsä koko maailmassa. 160 miljoonaa vuotta vanhassa ekosysteemissä luonto on todellaki sementtiä vahvemmin läsnä. Jo pelkästään ilma ja sen puhtaus, mitä hengität sisään, on salettiin nuuhkasemisen arvonen.

Ite pitäjä – tai siis tää Khao Sokin kylä, on aika sympaattinen paketti. Jälleen kerran kaikki mitä tarvit on lähellä. Löytyy muutama kauppa elintarvikkeita ja vaativampaaki vaatetusta varten, useahkoja ruokamestoja (halukkaille tarvittaessa tiätty länkkäriviboilla) ja kuppiloita mist irtoaa niin rauhantupangia, olutta tai sit Malibulla terästettyä tuoreeseen kookospähkinään tehtyä hörppyä. Homma toimii. Majotusta ja apetta saa iisiin hintaan, mut mites sit se ite luonnon laita?

No, lähettiin ekana varovasti lähenteleen luontoa ihan itsenämme ilman oppaita. Sisäänkäynti häneen itseensä on ihan tos muutaman sadan metrin päässä meän asumuksesta. Toki siis tää luonnonalue on huomattavasti isompi ku yks portti puistoon jostain kyläpahasesta, mut tässä tapauksessa meneteltiin näin. Anyways. Kohtalaisenkin runsaasti täällä painotetaan opastettuja kierroksia laidasta laitaan. Kyse voi olla hyvinki simppelistä päiväretkestä kivalle vesiputoukselle, mut sit ääripäänä löytyy selviytymistekniikoihin perustuvia retkiä, jotka kestää parhaimmillaan melkeen viikon. Joka kerta, tai siis joka päivä, ku astut kyseisen luonnon helmaan, homma maksaa 300 bahtia per naamataulu. Kyse on siis verrattaen suhteellisen tyyriistä aktiviteetistä. Toki tää on aika once in a lifetime juttuja tosin. Käppäiltiin ekat neljä “reittiä” tai rastia läpi about viidessä tunnissa. Itseasiassa nää oliki suurinpiirtein ainoat rastit minne edes päästettiin ilman oppaita. Vaikka eka ajatus kyynisessä mielessä oli rahastus, niin onhan kaiken takana kuitenkin lyömätön viidakko. Viidakko, joka pitää sisällään mm. yli 30 myrkyllistä käärmettä, kämmenen kokosii hämähäkkei, iilimatoi, tiikereitä, villi-elefantteja ja yleisesti helvetin vaikeasti läpäistävää sademetsää, jota perus asfalttisoturi ei välttis ilman asiaan kuuluvaa tuntemusta noin vain selätä. Tästä ekasta kosketuksesta tuli kyl ultimaattinen fiilis. Luonto on kaunista ja siitä on saakeli vieköön kasvanu yllättävänki etäälle modernin yhteiskunnan raamien sisällä – ihan niinku vahingossa konsanaan.

Chillattiin pari päivää tän jälkeen ja kelailtiin, et miksi sitä nyt sit oikeasti ryhtys täällä. Joku selviytymistaitoihin pureutuva opettavainen käynti olis poikaa (ainaki Mikon mielestä), mut päädyttiin viisaiden päiden yhteenlyönnin seuraksena kaks päivää ja yhden yön kestävälle trekille Cheow Lan järven tuntumaan. Aluksi oltiin tietenki asiaan kuuluvasti hivenen skeptisiä, koska nää trekit on yllättävänki hintasia. Standari, enemmän tai vähemmän, tuntuu olevan sellanen 2500 bahtia per pärstäkerroin (plus sisäänpääsymaksu!) – siis jos puhutaan yön yli kestävistä reissuista. Maksettiin toisin sanoen yhteensä tollanen 150 egee meän matkasta. Sormet ristissä toivottiin, et kuhan ei tulis mitään perus luontopolkui, jota me sit dallataan perheiden ja eläkeläisten kanssa… No ei tullu.

Matkustettiin eka tunteroinen auton perässä kohti satamaa ja toinen mokoma pitkähäntäveneellä itse kohdetta päin. Yötä oltiin keskellä viidakkoa veden päälle rakennetuissa bungaloweissa. Luonnollisesti ilman sähköä tietenkin. Mainittakoon, et saniteettitilat oli yllättävänki freshit, joten ujohkosta WC-kammostakin kärsivä pärjännee hyvin. Aikataulu oli särmä ja liikkeelle lähettiin “check-innin” jälkeen hyvinki sukkelaa. Meitä painotettiin vahvasti käyttämään kumisia, vetiseen ympäristöön suunniteltuja kenkiä, joiden pohjaan on muovattu erilliset nystyrät estämään liukkautta. Myös wet bagin käyttö oli aika must. Kumpiakaan ei tietenkään omasta varastosta löytyny, joten vuokrattiin vastaavat paikan päältä. Onneksi.

Ite trekin pituus oli tollasta luokkaa 7 kilometriä. Lähestulkoon koko matka oli pelkkää mutaa, jota koristi sellaset puolmetriset “lätäköt” ja tän “luontopolun” lukuisat nousut sekä laskut – saatikaan pienten jokien tai purojen ylitykset. Kauttaaltaan homma oli sen verran liukasta puuhasteltavaa, et nää kumiset tossut oli todellaki vuokran arvoset. Siitä luontasena jatkumona saavuttiin sellaseen täysin pilkkopimeeseen ja paikoittain hyvinkin ahtaaseen luolaan täynnä lepakoita, teräviä kiviä ja, no… vettä. Luolan läpi kulkeminen pelkkien otsalamppujen voimalla oli kyl mielenkiintosta askarteltavaa – ensinnäki jo pelkästään sitä jälkimmäistä oli paikka paikoin puoltoistametriä siitä mihin asetat jalkas. Uskomaton kokemus ja lähikosketus luontoäidin luomaan asiaan, jollasta ainakaan allekirjottaneet ei oo aiemmin päässy kokemaan koko elämänsä aikana.

Auringonlaskun tienoilta menulta löyty vielä pieni päristely veneellä viidakon läpi. Järisyttävän kaunista maisemaa. Sellasta maisemaa mitä suurin osa jengistä näkee pelkästään sateliittikanavilta koko elämänsä aikana. Reissuun kuulu toki myös säännölliset samperin hyvät safkat tai vaikkapa vapaamuotoset (ja ilmaset) kajakkimatkat halutessa. Uni maitto hyvin ja askeettinen bambu-bungalow hoiti oman roolinsa himaan niinku kuuluu. Aamulla herättiin heti kärkeen puolseiska, juotiin kaffet ja suunnattiin kokemaan juuri ja juuri heräävä viidakko. Ai jumankeikka! Se sumu, mikä luikertelee hälvenästi pois vuorten – tai siis tollasten kivimuodostelmien välistä, oli kertakaikkiaan maaginen näky. Kaiken sen ihmetyksen jälkeen siirryttiin parin saaren kautta vielä yhteen Khao Sokin luolista. Tällä kertaa kyseessä oli kuiva versio, siis kosteuden puolesta. Luolaa koristi vuosien ja vuosien ja vielä kerran vuosien saatossa muovatuneet kivimuodostelmat – ja lepakot tietenki. Unohtamatta ystäväämme pimeyttä toki. Jälleen kerran mielen valtasi ajatus ihmisestä, joka on vuosien ja vuosien ja vuosien saatossa rakentanut itsensä ulos sieltä, jonka keskellä hän joskus eli. Nyt se kaikki originaali on vaan tosi jännittävää, erikoista, yllättävää ja paikka paikoin jopa pelottavaa.

Kaiken kaikkiaan tää “opastettu kierros” lunasti yksinkertasesti kaikki ne odotukset, joita me sen niskaan oltiin kasattu. Nyt yks väli-ilta fiiliksille sekä tuntemuksille, joita viidakko meihin jätti ja huomenna kohti (oletettavasti) turismin täytteistä Phuketia. Siellä pari yötä ja sit lento kohti entistä Saigonia a.k.a. Ho Chi Minh Cityä Bangkokin kautta!

Matkustelu tuottaa mielihyvää! Palataan juttuun!!

Inkeri & Mikko

Tour le Couple matkablogi

Kommentoi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.