Turismin täytteinen Phuket

14.01.18

Oltiin aluksi vahvasti niillä fiiliksillä, et ei julkasta mitään erillistä analyysia meän visiitistä pahamaineiseen ja turismin täytteiseen Phuketiin. Kysehän on vaan välietapista ennen Vietnamia. Tosin pari päivää Patong biitsin kupeessa, kiihkojen keskipisteessä, kumos tän ajatuksen – pakko tästä on vuodattaa. Itseasiassa alkuperänen syy olla julkasematta yhtään mitään liitty just siihen tietouden vähyyteen ja kieroutuneeseen kuvaan ku jotain katotaan vaan tietystä perspektiivistä. Mut ehkä juuri se yks ja ainut perspektiivi on monen, monen, monen turistin ajatus ei pelkästään Phuketista – vaan pahimmassa tapauksessa koko Thaimaasta. Tiäks, se kahen viikon loma Phukettiin. Kentältä suoraan Patongin tuntumaan, Chang auki ja lomasäästöt siliäksi. Sit takas sorvin ääreen. Oikeasti. Ja mikäs siinä, jos kohde on niin sanotusti mintissä, mut tää mesta, ainaki noin niinku Patongilta katottuna antaa kyl todella tyngän kuvan kokonaisuutena hyvin kauniista maasta. No mikä siinä nyt sit on niin pielessä?

Hintataso. Se nyt tulee ihan konkreettisena numero ygösenä mieleen. Kaikki maksaa naurettavissa määrin enemmän verrattaen yleisesti hintalappuihin muualla maassa. Kahvit, bisset, safkat, aktiviteetit tai julkiset kulkupelit. Käytiin mm. aamupalalla juuri tän Patongin alueen kupeessa (ei kuite missään ultimaattisen keskeisessä spotissa) ja pulitettiin varmaan kalliimpi hinta koko setistä ku Suomessa. Halvempaa bissee tai apetta saa kyl toki etäämmältä ku kävelee about kilsan pois päin ja valittee kohteeksi mm. autenttisen katukeittiön. Ne on kyl aina parempia. Just tänään syötiin dinneriksi vimpan päälle paistettu, maustettu ja laitettu kokonainen kala ruokajuomineen. Halvempaa ja ennen kaikkea useimmiten parempaa ku tyyliteltyjen kivijalkaravintoloiden tarjonta, usko pois.

Turismi. Sana, joka käsittää sinänsä mitä vaan, mut tässä tapauksessa se on muovannu hommista jokseekin epämiellyttävää, ankeaa ja ajoittain ehkäpä myös hivenen surullista. Se ku 20 eri ping-pong-show-tyyppiä tunkee sun naamalle sitä ping-pong-show-kylttiä tollasella 100 metrin matkalla ni kyl se alkaa ahistaan. Kaikki haluaa sun massit – tavalla tai toisella. Sisäänheittäjiä vilisee ku muurahaisia ja tyttöset, jotka ei osaa tanssia, tanssii siellä sun täällä baarien tiskeillä houkutellaksensa kävijän sisälle. Musiikki hakkaa niin lujalla, et osassa mestoista kuulet neljän eri ravintolan neljä eri musaa päällekkäin – ja tietenki liian lujalla. Taksikuskit koittaa nyhtää kallista taksaa lyhyestäki matkasta ja jos se ei susta kyytiläistä saa, ni oheen onkin oivallista koittaa tehä pikkasen lisämyyntiä kauppaamalla erilaisia huumeita. Oli miten oli, ahistaa tai ei, täällä kyl seksi myy salettiin ja taksi tuo tarvittaessa. Siis kuhan bahteja riittää.

Vääristymä. On jotenki väistämätön päänsärky ajatella, et monelle kävijälle tää on ainoo kosketus kyseiseen maahan. Jollain tapaa ymmärrettävää jos matkailu ei kinostele kulttuurin ja tutkiskelun näkökulmasta vaan halutaan päästää vaan paineita oikeen huolella pari viikkoa. Silti, esimerkiksi meille ku tullaan Suomesta. Koko maahan siirtyminen on oma prosessi jo pelkästään aikataulullisesti. Monella ei oo antaa ku pari viikkoa, joista kaks päivää menee pelkkiin siirtymisiin. Kyl jokaisen itseään kunnioittavan matkailijan olis hyvä tutkia tätä ihmeellistä paikkaa syvemmältä ku pelkästään Phuketista käsin. Kuinka siistejä mestoja pelkästään me jo ehdittiinkään nähä tän puolentoista kuukauden aikana – ja kuinka paljon monia muita täältä löytyykään! Käyminen pelkästään Patongilla antaa vääristyneen kuvaan kaikesta mikä liittyy tän maan kulttuuriin, kauneuteen, tunnelmaan, ystävällisyyteen, biitseihin, lepposuuteen, hintoihin, palveluihin tai bailaamiseen. Matkailu avartaa, mut matka pelkästään Phuketiin täytyy jopa hivenen supistaa näkökenttää.

Painotettakoon vielä loppuun, et tää on vaan yks point of view. Pelkästään kahden päivän ajalta, ja ainoastaan yhdestä kohteesta. Esim. Phuket Town, joka on parin kymmenen kilsan päässä Patongilta on varppina taas sit hyvin erilainen paketti. Me ollaan joka tapauksessa tällä hetkellä todella onnellisessa asemassa lentokentällä boarding passit valmiina ja koneen keula kohti Vietnamia. Ai jai, mitkä seikkailut siellä täytyy odottaakkaan..!

Inkeri & Mikko

Tour le Couple matkablogi

Kommentoi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.