Vuoristokylämäinen Da Lat

10.02.18 

Kylmästä lämpimään. Eiku siis nyt tais mennäki toisinpäin. Hyödynnettiin saarelta löytyvä lentokenttä ja teleportattiin ilmareittejä pitkin yhden pysähdyksen menetelmällä kohti itää – mestaan nimeltä Da Lat. Tää koleus olikin kyl konkreettinen. Ilmasto muistutti meitä korkeuseron puolesta suomalaisesta kesästä. Päivällä aurinko lämmittää sopivasti, mutta illalla tulee kotimaasta tuttua vaatekaapin sisältöä ikävä. Meillähän ei ole edes mukana pitkiä housuja ja pitkähihaisetkin rajoittuu pariin ohueen huppariin. No, kaupastahan sitä rompetta saa aina, mut tää oli kyl selkee note to self siinä mielessä, et Aasiassakin voi tulla kylmä. Plääni oli alunperin hankkia pyörät. Tätä nyt tuntuu tulevan päiviteltyä joka postauksen yhteydessä, mut Da Latin ilmasto sai meät vähän kelailemaan. Myönnettäköön, et meillä oli kohtuu romantisoitu kuva mielessä meistä ajamassa pitkin paratiisia Vietnamin läpi. On se vähän monimutkasempaa – jo pelkästään just ilmaston takia. Pohjois-Vietnamissahan eli esim. Hanoissa on melkeinpä kylmintä just nyt ja lämpötilat laskeeksi huomattavan koleaksi, mikä nyt täs tapauksessa tarkottaa sellasta 10-15 celsiusasteen lukemia. Siihen mihin on totuttu, puhutaan lähes kakskertaa viileämmästä säästä. Tästä johdannaisena meän pitää vähän tutkia meän keloja viel tän pyörällä ajamisen suhteen. Fakta nyt on kuitenki se, et jonninmoinen checkpoint on Hoi Anissa ja sieltä meillä on tarkotus lähteä kakspyöräsillä johonki suuntaan. Mut ei välttämättä enää pohjoisemmaksi…

 

Se säästä, mites ite pitäjä? Sanotaan, et Da Lat on kukkien kaupunki ja niitä siellä kyl oliki eri väreissä ihan joka puolella. Yleisviba on hyvin positiivinen ja jokseekin erilainen, silleen hyvällä – johtuneekohan tästä korkeuserosta ja paikan vuoristokylämäisyydestä. Myös pinta-ala tekee paikasta mukavan helposti lähestyttävän. Pieniä sympaattisia teitä kiemurteli ku kastematoja sateen jälkeen ja niitä kyl dallailikin mielellään. Mukava kaupunki ennen kaikkea just kävellä. Meän puhelimen terveys-app (toki luvut on suuntaa antavia) osas kertoa, et painettiin sellanen reilu 60 kilsaa jalan täällä. Ei se varmasti kovin kaukana olekaan. Nousuja, laskuja ja pieniä katuja oli niin paljon, et mieleen muistu jopa aika ajoittain taannoinen reissu Lissaboniin. Vaan ne keltaset ratikat suurinpiirtein puuttu. Täällä oli kohtuu länsimaalainen yleistuntuma muutenki ja vaikkapa talot muistuttti tällä kertaa enemmänki meille tuttua rakennusmallia, kuin mihin ehkä muuten ollaan totuttu. Meillä on aika räikeä kolmen kirjo tällä hetkellä paikkoja Vietnamista takataskussa – jokainen ihan erilainen toisistaan. Näistä kolmesta voitais kuvitella tulevamme takas kyl Da Latiin kovinki mielellään.

Kahvila- sekä ravintolatarjonta puolsi myös viihtyvyyden tuntumaa täällä. Tosi siistejä, uniikkeja tai muuten vaan yleismittariltaan kutsuvia paikkoja oli useita mistä valita. Jokseekin hämmentävää, et miks just täällä, mut käytiin ehkä övereimmässä baarissa mis ollaan koskaan elämämme aikana vierailtu. Itseasiassa kaks kertaa. Kyseessä oli labyrintti-teemainen, puitteiden puolesta aivan loppuun asti viety kokonaisuus, jonne todellaki pysty eksymään. Ainaki siltä se aina välillä tosiaan tuntu. Pieniä koloja johtamassa toisiin pieniin koloihin, käytäviin ja muihin onkaloihin. Välillä vastaan saattaa tulla ittes kokoinen mustekala tai toinen baaritiski, jonka olemassa olosta et ees tienny. Tosi uniikki spotti. Löytyy nimellä 100 Roofs, ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen mikäli matkustustöppöset johtaa näille leveyspiireille. Liitteenä käynnistä myös skidi fiilistelypätkä videon muodossa! Käytiin myös Crazy House nimisessä hotellissa, joka oli ihan Liisa Ihmemaassa matskua. Tää tais olla peräti rankattu yhdeksi hämmentävimmistä nähtävyyksistä maailmassa. Hämmentävä se kaiken kaikkiaan oliki. Koska kahvi on läsnä Vietnamissa tosi isosti, niin täältä kyl löyty myös kahviloita just sillä kirjolla. Vimpan päälle eco-friendly hifistelyä, cooleja kahvipaahtimoita tai perus-paikallista muovituolipaikkaa oli tarjolla rutkasti. Ruokapuoli piti oman tonttinsa myös. Parhaat sävärit tuli kyl ehottomasti BBQ-mestoista, jossa ateria tuodaan pöytään raakana ja pöydän keskelle integroituun hiiligrilliin saa sit omaan tahtiin latoa apetta ku siltä tuntuu. Siistejä juttuja!

Da Lat oli oikein kingi viikon pit-stoppi. Nyt linja-autolla ja junalla parin etapin kautta kohti Hoi Ania. Siitä on kuultu pelkkää hyvää muilta travellereilta!

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.