Lukemattomien lyhtyjen Hoi An

21.02.18

Oleskeltiin viikko Hoi Anissa ja se oli kyl enemmän ku chilli seitsenpäiväinen jos jotain. Tavattiin tossa aikasemmin – tarkemmin ottaen Phu Quocin saarella eräs suomalainen pariskunta, Ilari ja Salli. Terkkuja heille! Tyyppien kans synkkas läpät sen verran hyvin yhteen, et päätettiin jo tuolloin tapaavamme uudestaan juurikin Hoi Anissa. Varattiin eräästä äärimmäisen sympaattisesta villasta pari huonetta parvekkeilla ja asetuttiin taloksi. Se on kyl absurdia kuinka halvalla täältä saa sitä niin sanottua arjen luksusta. Tää mesta oli ihan riisipeltojen laidalla, parin kilsan päässä matkailijoiden suosimasta muinaisesta kaupungista eli käytännössä Hoi Anin keskustasta. Talo tarjos kattavan aamupalan, anto käyttöön ilmaset tsygät joka päivälle ja tarjos todella rennot illanvietot omalla isolla parvekkeella. Siinä oli hyvä kelailla elämän pieniä tai miksei vaikkapa vähän isompiaki kysymyksiä.

Muiden ihmisten kohtaaminen reissun päällä on muutenki yks parhaista jutuista mitä tästä koko reissaamisesta jää konkreettisesti käpälään. Se on niin erilaista verrattaen uusien tuttavuuksien tapaamiseen kotitonteilla. Muut travellaajat on aina enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia persoonia, joiden kans ajatusten vaihtoa on avartavaa harrastaa ja uusia elämänoppeja rekistöröityy mieleen ihan eri otteella. Jokseekin opettavaista, mut samaan aikaan ihan päättömän hauskaa. Puhutaan aika pitkälti täydellisestä kombosta. Mut niin, mites se itse kaupunki?

Hoi An tuntu heti kärkeen todella vastaanottavaiselta – ja taas kerran ihan erilaiselta muihin meän kohteisiin verrattuna Vietnamissa. Heti eka minuuttien aikana selväksi käy pari juttua. Eka on se, et jos jostain, niin täältä löytyy räätäleitä. Niitä oli paljon. Siis todella paljon. Palveluntarjoajat oli myös selkeesti hyvin ajan hermolla, mitä tulee eri kuoseihin tai nykypäivän leikkauksiin vaikkapa pukuasioissa. Jos meän reissun päätepysäkki olis just Hoi An, niin salettiin tulis teetettyä jonku näkönen vaatekappale kotiinviemisiksi. Mikko fantasioi hyvin istuvasta puvusta, jota koristelis mitä irstain kuosi. Mut silleen hyvän maun rajoissa – niinku jäppinen itekki. Toinen juttu on lyhdyt. Siellä on kaupungin pormestarilla välähtäny vimpan päälle mitä tulee brändäykseen, koska tää lyhtygeimi toi kaupunkiin äärimmäisen tunnelmalliset vibat. Ja niinku räätäleissä, lyhtyjenkään kappalemäärässä ei tosiaan oltu kitsasteltu. Ja se oli just se juttu. Taispa jossain olla jopa mainittu, et Hoi An kuuluu maailman kaupungeista kärkipäähän ku puhutaan uniikista brändäyksestä. Ei kyl ihmetyttäs mikäli näin tosiaan on, sillä kun aurinko laskee ja lyhdyt saa valot, niin käyskentely pitkin Hoi Anin muinaista kaupunkia on yksinkertasesti maagista ajanvietettä.

Jos unohdetaan haippaaminen lyhdyistä ja brändäyksestä, niin kaupunki täyttää joka tapauksessa kaikki kauneuden kriteerit. Keskellä virtaava joki ja sitä ympäröivät vanhat rakennukset sai muistelemaan käyntiä Venetsiassa. Toki Venetsia on nyt ison kaliiberin juttuja tähän verrattuna, mut samanlainen oman tyyppinen romantiikka on läsnä, sitä ei käy kieltäminen. Taidetta, putiikkeja, kahviloita, ravintoloita ja baareja (sekä tietty niitä räätäleitä) on käytännössä tarjolla ihan kilometrikaupalla. Myös muut turistit tietää saman, sillä matkailijoita oli varsinki pääalueen tuntumassa todella rutkasti. Mut jos Hoi An ei jotain ole, niin se ei ole kaupunki viriiliä yöelämää varten. Kello kybän tai maksimissaan yhdentoista korvilla lyhdyt alkaa sammahtelemaan ja Vietnamin Venetsia siirtyy yöpuulle. Toki siellä on muutama paikka auki vähän pidempäänkin, mut ne ei sinänsä tuntunu kovinkaan kulttuuririkkailta kapakoilta. Sen sijaan maaseutu päräytti kyllä ja isosti. Jos joku, niin fillari on se kulkupeli, jolla tän kaupungin sekä sen ympäristön tutkiminen luonnistuu iiseiten. Tasaista maata, häkellyttävän laajoja riisipeltoja ja sympaattista maaseututunnelmaa löytyy melkeen kivenheiton päästä ytimestä. Tää kohde on todellaki käymisen arvonen jos Vietnamin tutkiminen on bucket listillä.

Mainittakoon tähän loppuun vielä muutama sananen kiinalaisesta uudesta vuodesta. 16. päivä helmikuutahan vaihtui virallisesti uusi vuosi ja myös Vietnamissa siirryttiin elämään koiran vuotta. Tapahtumaa paisuteltiin muhkeasti ku kyseltiin paikallisilta aiemmin, et mitä kaikki pitää sisällään. Kysehän on siis vajaa kahden viikon loma-ajasta, jota kutsutaan termillä TET. Uudenvuodenaatto sijoittuu keskivaiheille tätä jaksoa. Meille kerrottiin käteisen loppuvan kesken automaateista ja liikkeiden sekä ravintoloiden olevan aika pitkälti kiinni. Varmaan jossain tietyissä kaupungeissa ja pienemmissä pitäjissä näin tosiaan voi ollakin, mut turistin ja Hoi Anin näkökulmasta selvittiin aika vähällä. Toki osa putiikeista tosiaan oli säpissä, mut yleisesti homma pelas joka päivä. Juhlinta uudenvuodenaattona oli ainakin Hoi Anissa yllättävänkin rauhaisaa, jota selittänee se, et ymmärtääksemme TET:n aikana onkin enemmän tapana kokoontua perheen luokse kotikonnuille kuin juhlia megalomaanisesti kylillä riekkuen. Paikallisten uskomukset uuden vuoden suhteen on yleisesti mielenkiintoista ihmeteltävää. Jengi uskoo mm. siihen, et se ihminen, joka eka astuu huusholliin sisään ku kello siirtyy uuteen aikaan, tuo mukanaan onnea tai päinvastoin – riippuen kuka kaiffari on kyseessä. Myös erilaisia papruja sekä muita dokumentteja poltettiin pitkin viikkoa isoissa tynnyreissä tai muissa padoissa, joka toimi eräänlaisena onnenkantamoisena tulevaa ajatellen. Hassuja juttuja seurata vierestä.

Me siirrytään viettään koiran päiviä seuraavana Da Nangiin ja milläpä muulla ku omalla pyörällä! Ostettiin nimittäin Ilarilta ja Sallilta heän Hanoista hankkima mopedi, koska tyyppien loma-aika oli loppumaisillaan, joten meän pyörädilemma eskaloitu ku itestään. Ajokortti jäi nyt tähän otteeseen hankkimatta pitkien pyhien ja odotusaikojen puolesta, mut eiköhän me pysytä hengissä ja poissa ongelmista. Lisää faktaa siitä miten pyörä kulkee ja renkaat rullaa seuraa myöhemmin! Palataan!

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.