10 hauskaa faktaa Vietnamista

27.02.18

Meidän aika Vietnamissa alkaa tuleen tien päähän ja allekirjoittaneet lähestyy reippaalla tahdilla Kambodzan rajaa. Typistettiin alkuperästä suunnitelmaa Vietnamin suhteen jonki verran ja skipattiin käynti pohjoisimmissa osissa, kuten Ha Noissa toistaiseksi. Tähän syynä vain ja ainoastaan henkilökohtaiset mieltymykset – kelattiin, et nyt ku kerran näillä leveyspiireillä ollaan, niin viileämpi sää ei ole se mitä tältä reissulta haetaan. Ehdittiin nähdä mestoja kohtuu hyvällä skaalalla joka tapauksessa, joten tehtiin niiden kokemusten pohjalta kooste erinäisistä hauskoista faktoista, jotka havaittiin enemmän tai vähemmän mielenkiintosiksi meän reissun varrella täällä Vietnamissa.

1. Liiketoiminnan pyörittämisen vapaus

Tää on hauska keissi. Nähtävästi kuka vaan voi pyörittää käytännössä mitä vain liiketoimintaa haluamallaan tavalla. On esimerkiksi ihan O.K. myydä bensiiniä kadun varressa pienestä pumpattavasta tankista. Näitä on aika paljon. Ollaan ihan saletti, et tää ainut kerta kun tätä vaihtoehtoa on hyödynnetty, niin löpö oli hivenen laimennettua tällä muuten semi-herttaisella mummelilla. Yleisesti kahvila-, baari- tai ravintolatoiminta on kohtuu värikästä ja mestoja löytyy useita pienestäkin pitäjästä, mut sit ku etsit sitä “ammattimaista” ammatinharjoittajaa, niin määrä väheneekin huomattavasti. Myös (elintarvike)kauppaa voi operoida huolettomasti vaikkapa siitä oman talon edustalta. Missään näistä tapauksista hintoja ei liiemmin ole esillä, mut 90% hankinnat on ollu ihan otollisessa kurssissa.

2. Vietnamilainen “lihakeitto”

Ai saakeli. Tää on ehkä Mikon kesto-inhokki. Tapahtuu yleensä lounasjan korvilla just näissä edellämainituissa puuhasteluravintoloissa, joissa paikkaa pyörittävä osapuoli ei tietty nälkäistä turrea kielimuurin vuoksi ymmärrä. Mitään sen kummempaa menua ei ole saatavilla, vaan pöytään tuodaan sen kummemmin hinnoista tai muista neuvottelematta keitto ja kylkiäisinä iso lautanen lihan paloja. Itse liha on lähes joka kerta jotain tunnistamatonta osaa eläimestä ja palat melko vaikeasti kulutettavissa, koska se itse syötävä osuus on kohtuu olematon. Tuntuu jättävän inhottavan pikkunälän ateroinnin jälkeen melko usein.

3. Vietnamilainen kahvi

Täällä kuluu kahvia ja paikallista herkkua onkin tarjolla joka kulmalla. Laatu, koko ja ulkonäkö tuntuu vaihtelevan just tasan tarkkaan sen mukaan missä sen sattuu nauttimaan. Saatavilla on yleensä versio joko kondensoidulla maidolla tai klassisesti mustana – kuumana että kylmänä. Välillä itse tuotteen makeus on yllättävänkin äitelää tai vaihtoehtoisesti koko häkellyttävän pieni. Toisaalta, sit ku se oikea kahvila tai balanssi näiden kahden välillä löytyy, niin a-vot! Parhaat kokemukset meille on jääny ehkäpä mustasta kahvista jäillä, mutta vain ripauksella sokeria.

4. Yleinen likaisuus

Täällä on kieltämättä mielenkiintoinen tapa roskata. Yleistä jätettä kuten muovia heitellään tienposkiin ja milloin minnekin kohtuu vapaamielisesti. Korkea kontrasti Thaimaahan verrattuna, joka nyt toistaiseksi on ainut vertailukohta täällä Aasiassa. Ja tää tapahtuu siis juurikin paikallisten toimesta – tässä yhteydessä ei puhuta turistien tuomasta roskasta rannoille tai meriin. Joka tapauksessa melko valitettavaa, mut sitäkin enemmän erikoista, nimittäin jätehuolto sinänsä tuntuu pelaavan ihan normaalisti.

5. Liikennekäyttäytyminen

Saapuessa tonteille alkufiilikset tän suhteen oli kauhunsekaiset. Jopa tien ylittäminen tuntu omanlaiselta haasteelta ja jos hommassa ei yksinkertaisesti ole rohkea, niin omaa “vuoroa” saa odottaa just niin kauan ku mopedeja riittää. Jostain syystä kuitenkin jengi on todella armollista ihmistä liikenteessä, eikä kellään tunnu menevän sen koommin hermo toisiin kuljettajiin tai jalankulkijoihin. Voisin kuvitella, että vaikka parkkeerettais toi meidän pärrä keskelle liikenneympyrää poikittain, niin kaikki kiertäs sen kaikessa rauhassa ja jatkas matkaa tekemättä aiheesta sen suurempaa numeroa. Töötin ääni ei oo se maailman kaunein kiekasu ja sen käyttö on Vietnamissa äärimmäisen yleistä. Hauska juttu sinänsä on, et sitä ei käytetä vihamielisesti liikenneraivon partaalla vaan enemmänkin varottaakseen ohituksesta tai muuten vain lähestymisestä.

6. “Hello!”

Jos tuut länkkärinä Vietnamiin, kierrät eri mestoja ja ykskään lapsi ei tervehdi sua iloisesti huutamalla “Hello!”, niin vian täytyy olla sussa, eikä siinä lapsessa. Kyseessä ei tarvi olla edes lapsi, mut naperot on silti kyl selkeesti eniten innoissaan just susta. Tää on jopa niin kasuaalia, et se käy parhaimmillaan työstä – varsinki pienemmissä pitäjissä. Yläfemmoja heitellään kohtuu mieluusti ja yksinkertaista kanssakäymistä englanniksi tykätään harjoittaa mielellään mikäli vaan ujostukselta uskalletaan. Niin kovin sympaattista.

7. KARAOKE

Huh huh. Allekirjoittaneet ei nyt ehkä ole mitään fanaattisimpia karaoken suurkuluttujia, mut voidaan rehellisesti myöntää, et suomalainen karaokelaulanta ei huonoimmillakaan vedä vertoja vietnamilaiselle versiolle. Ensinnäkin, täällä kun lauletaan, niin sitä lauletaan NIIN LUJAA, et sen kuulee ei pelkästään naapuri – vaan koko viereinen kortteli ja heidän naapurit. Pelit ja mööpelit paikallisilla on myös sen verran hyvin kondiksessa, et karaokea ei harrasteta mistä tahansa matkakaiuttimesta vaan vimpan päälle isoista kaapeista. Yleinen tapa tuntuu olevan voluumin säätäminen rohkeasti kipurajan pimeelle puolelle, jotta ämyri saadaan bonuksena hivenen särkemään. Tämä tuo oman pikantin mausteen jo valmiiksi niin kovin kauniiseen kokonaisuuteen.

8. Nokoset

Tää on ehkä hauskin läppä. Nokoset. On enemmän ku tosi O.K. ottaa nokoset jos siltä tuntuu. Mikäli duuni sattuu puskemaan päälle, mut siinä on sopiva kolo pienille päikkäreille, niin se on erittäin fine – ootpa sit vaikkapa taksikuski tai kaupan pitäjä. Ei tuu mainostettua hirveästi random käyttäjiä meän blogissa, mut @saigonnaps Instagramissa antaa aika konkreettisen käsityksen mitä tässä yritetään jäsennellä.

9. Parrattomuus

Ehkä se on vaan Mikon parta, ehkä ei, mut täällä ei miehillä paljoa karvat kasvoja komista. Siis kellään. Ei olla nähty varmaan ainuttakaan paikallista parrakasta kaiffaria. Mitenkään asiaan paneutumatta ja pelkästään ruohonjuuritason spekulaatioskillssejä soveltamalla, ehkä kyseessä on maan yleinen keskilämpötila tai hygieniaan liittyvät seikat? Tai ehkä vietnamilaisten geenit ei vaan puolla yksinkertaisesti leukarisujen kasvamista. Havainto: hassu juttu tän kanssa on vielä se, et paikallisista masseistakin tutulla ja nyttemin jo toki edesmenneellä johtaja Ho Chi Minhillä risuparta sen sijaan koristaa leukaperiä. Mitähän johtopäätöksiä tästä pitäis vetää.

10. Muovituolit

Nää eri väriset, helposti kasattavat muovituolit on lähes tavaramerkkitason hommia täällä Vietnamissa. Eikä puhuta mistään rantabaareista tai -ravintoloista vaan yleisesti lähes jokaisesta paikallisesta ravitsemusliikkeestä. Siis tuolithan on itsessään hemmetin kämäsiä ja usein ylipieniä – näin ikään ku lännen ihmisen näkökulmasta. Mut se, et niitä on aidosti joka puolella tekee kokonaisuudesta jokseekin söpön paketin.

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.