Loppukatsaus Vietnamista

04.03.18

Me ollaan tätä kirjottaessa jo reippaasti Kambodzan puolella, mut kaikesta huolimatta täytyy palata vielä hetkeksi Vietnamiin kertaamaan läpi muutama pienempi lokaatio ja pari seikkaa esim. moottoripyöräilyyn liittyen. Mehän tosiaan palloteltiin prätkän ostoa lähes koko Vietnamin alkupuolisko ja kuin eräänlaisena taivaan lahjana tollanen just sopiva automaattivaihteinen, 110 kuutioinen kevari pääty meän takapuolien alle. Niinku tuliki mainittua, ostettiin tosiaan pyörä pois suomalaiselta pariskunnalta, Ilarilta ja Sallilta, kun heidän tän kertainen loma tuli päätökseensä. Mites sen kakspyöräsen kans on sit menny?

No, eka mainitsemisen arvoinen fakta on varppina se, et älä tee niinku me, vaan hanki IDL eli International Driving Licence, niin ei ainakaan tarvi sit kuumottua niin maksimeihin. Tällä viitataan lähinnä siihen, et jos jotain sattuu, niin pelailu vakuutusyhtiöiden kanssa soljunee iisimmin. Mitään ei kylläkään ole sattunu, tai ollu ees sinänsä lähellä, mut ymmärtänet pointin. Toinen fakta on pyörän teho. Vietnamissahan tiet nousee ja laskee, jonka jälkeen ne nousee ja laskee uudelleen. Tämän voi monistaa useampaan otteeseen, joka tarkoittaa sitä, et myös vääntöä tarvitaan. Varsinkin tässä keississä kun liikutaan yhdellä pyörällä ja mukana on vielä rinkat. Rinkat on toki vaan tollaset about kymmenen kiloa (40 litraa tilavuudeltaan) per matkaaja, joten puhutaan aika kohtuu pienestä extra-taakasta menopelille itselleen. Pyörä itseasiassa selviski Vietnamin tasoeroista kiitettävästi, vaikka pahimmissa nousuissa vauhtimittari ei paljoa yli 10 km/h kyl värähtäny. Joka tapauksessa kelpo suoritus, vieläpä kun kyseessä on automaattipeli. All in all, ton kokosella pyörällä selviää kyl ihan oukki doukki. Liikenteen kanssa pelailu meni aika huolettomasti kans, heti kun siihen vaan pääs sisälle. Vietnamilaiset antaa nimittäin köyttä kanssamatkustajille kunnioitettavissa määrin ja eteneminen sen seikan puolesta ei tuottanu ongelmia. Lukuunottamatta bussikuskit. Vietnamissa mittariin kerty yhteensä reilu 460 kilsaa pyörän kanssa. Koko setti meni ongelmitta ja mainittakoon vielä, et toki vaihdatettiin öljyt, jakohihna ja kiristeltiin jarruja tms. muuta pientä ennen isompaa siirtymistä kohti Kambodzaa. Tää pyörällä liikkuminen yleisesti antaa kyl us-ko-mat-to-man säväyksen matkailuun. Noin niinku verrattaen julkisiin, joilla liikuttiin tätä ennen kaikki meidän pidemmät siirtymiset. Voi jösses, mikä vapauden tunne!!

DA NANG (3 yötä): Otettiin pyörä alle tosiaan Hoi Anista, joka on siis ihan tän Da Nangin kupeessa. Tää koko Da Nang oli jännä keissi, koska eihän meillä ollu mitään hajua, et kyseessä on Vietnamin neljänneksi suurin, alati kasvava kaupunki, jonka väkiluku on miljoonan paremmalla puolella. Tavattiin parikin eri tyyppiä tässä matkan varrella, jotka osas valaista, et kaupunkia on rakennettu, ja rakennetaan edelleen isommaksi – mielessä turismi tietenkin. Verrattaen Nha Trangiin, joka on toinen esimerkki turismin täytteisistä rantakaupungeista Vietnamissa, Da Nang vie iisisti pidemmän korren. Vierestä löyty häkellyttävän kaunis Marble Mountain ja toiselta puolelta kauas erottuva, massiivinen Lady Buddha, jonka ympäristö on käyskentelyn arvoinen. Siisti mesta.

>> 43 km

CANH DUONG (2 yötä): Lähettiin Da Nangista pätkiin pyörän kans pohjoseen yltiöpäisen kaunista Hai Van Passia pitkin, joka nousee peräti puolen kilometrin korkeuteen. Todellaki ajamisen arvoinen reitti, jossa sääolosuhteet vaihteli enemmän kun konkreettisesti. Huipulla oli parhaimmillaan niin sumuista, et eteen ei nähny ku muutaman kymmenen metrin verran. Todella erikoismeininkiä kääntää päätä ja yrittää tsiigata kaiteen yli horisonttiin, eikä nähdä yhtään mitään muuta kuin tasaista harmaata massaa. Mut sit ku jotain näkee, niin se verkkokalvoille piirtyvä kuva on kohtuu kaunista pällisteltävää. Määränpää Canh Duong valittiin kartasta arvalla ja perillä odottikin saletisti meän autenttisin Vietnam-kokemus. Pieni kalastajakylä, jossa ei länkkärimittarilla ole käytännössä yhtään mitään. Kyläpahasta koristi tosin uskomattoman kaunis ja iso luonnon ranta, joka sai meät fiilistelemään koko paketin aitoutta ja juurikin sitä autenttisuutta. Päädyttiin viettään mestoilla pari yötä, koska ainoan kerran meän reissun aikana Vietnamissa kelit ei suosinu heti seuraavana päivänä. Tästä mestasta jäi mieleen myös majapaikamme tarjoama, valehtelematta todella kova patja, joka herätti pari kertaa yössä. Yleiesti vastaan tulleiden majapaikkojen yövarustelu koko tän tripin ajan on palvellu kyllä jopa yllättävän hyvin.

>> 108 km

PRAO (1 yö): Koklattiin rohkeesti vähän pidempää siirtymistä, joka sinänsä meni mutkattomasti, mut mutkaisten ja mäkisten teiden ansiosta näihin uppoaa kyl kohtuu hyvin ajotunteja. Välietappi Prao oli yks niistä monista Vietnamin pitäjistä, joita ei erota toisistaan meiningin puolesta. Karaoke raikaa ja muovituolit koristaa kadunliepeitä. Asetuttiin aloillemme erääseen kämäsimmistä motelleista mikä ollaan kohdattu meän reissun varrella (patjassa ei vikaa toim. huom.), naureskeltiin sille kämäisyydelle hetki väsymyspäissämme ja jatkettiin matkaa seuraavana päivänä.

 

>> 128 km

PHUOC SON (1 yö): Tän siirtymisen aikana sen viimestään tajus kuinka kaunis Vietnamin luonto on. Jos se Hai Van Passin pieni ajopätkä oli äärimmäisen miellyttävä, niin tässä sitä itseään on riittäny jo toista sataa kilsaa. Tiet on ihan mintissä, mut ympärillä ei ole mitään muuta kuin villiä sademetsää. Tähän ku ynnää vielä päälle maston vaihtelut, niin tää reitti kandee väkisinkin paahtaa jos pyörällä on liikkumassa Vietnamissa. Todella maaginen visuaalisesti, plus, tällä reitillä ei tunnu liikkuvan juuri kukaan. Ai, mikä kombo! Phuoc Sonia kaupunkina ei hotellin ravintolaa asti pidemmälle tutkittu, vaan ladattiin sen sijaan pattereita tulevia ajoja varten.

>> 139 km

KON TUM (1 yö): Lähempänä rajaa isommat kylät Vietnamissa alko käymään vähiin. Kelattiin, et tänään revitellään ja lähetään tutustuun lokaaliin yöelämään ku täällä vielä hetki ollaan. Silleen puolitosissaan laittamaan jalalla koreaksi. Pitäjästä löytyy ilmeisesti yks ainut yökerho, ainakin tähän lopputulokseen keskustelu meän houstin kans johti. Otettiin itsevarmasti suunta kohti mahtipontisen kuuloista Window Baria, samalla toivoen, et korviin kantautus jotain englannin kielistä musaa. Ikään ku huuhtomaan pois paikallisen karaoken, jonka lähes arkipäiväiset sulosoinnut on juurtunu meidän päiden sisimpään. Sisällä odotti jotain niin käsittämätöntä sillisalaattia ja kalliita juomia, et me yksinkertaisesti jouduttiin kääntymään sämpyläkojun kautta takas hotlalle. Tai ois toki jääty matkan varrellekin, mut Vietnam vaan yksinkertasesti menee nukkumaan jo puolen yön korvilla sen verran vahvasti, et katuvalotki sammutetaan. Mitään muuta aukiolevaa paikkaa ei tietty ole tarjolla, mut mitäpä pienistä. Kyl me ehditään elämässä bailata.

 

>> 48 km

PLEIKU (2 yötä): Fiilisteltiin jo ennakkoon lyhyttä siirtymistä ja parin pidemmän perättäisen jälkeen toi meni ku vettä valaen. Vika destinaatio ennen rajaa, Pleiku. Hassu nimi, mut sitäkin fressimpi meininki! Tää tuli oikein niin jokerina aiempiin paikkoihin nähden, et jäätiin vielä toiseksi yöksi fiilisteleen kaupungin tuntua. Ehdottomasti silmiinpistävintä oli todella monet, ja TODELLA hienot kahvilat sekä muut anniskeluliikkeet. Voi olla, et osuttiin just oikeeseen kortteliin, mut nää mestat oli verrattavissa niihin, joihin törmäs vaan Ho Chi Minh Cityssä. Jos sielläkään. Myös muotipuolella saman veroisen tason nousun huomas selkeesti. Kaupungista huoku sama, joka Da Latasissa oli vahvasti läsnä. Täälläkin kadut kiemurteli ja mestoja oli mukava vain käppäillä ympäri. Hotlaki osu hyvin yhteen erään uskomattoman fressin baarin kanssa, jossa satuttiin tutustumaan vielä tarkemmin paikan pitäjiin. Kasa nuoria, ajan hermolla olevia jannuja, joiden kans keskustelu kääntäjän kans johti mm. lumeen, rauhanpiippuun, turismiin ja englanninkielentaitoon. Mahtavia jannuja ja todella raikas kaupunkikokemus yleisesti. Vietnam jätti tän ansiosta tosi hyvät viimeset henkoset.

>> 75 km

Kambodzan raja. Näihin fiiliksiin loppu meidän epistola Vietnamin kamaralla. Kaikkinensa tää ei ehkä antanu sitä mitä Thaimaa, mut toisaalta koko paketti oli myös hyvin erilainen. Vietnamia voi ehkä enemmänki suositella matkailun kannalta, mikäli haluaa tutkia eri kaupunkeja tai road trippailla pitkin maaseutuja, koska siellä maisemat oli häkellyttävän kauniita ja tiet kuin tehty sua sekä sun mopedia varten. Mikäli tähtäimessä on lekotella sen sijaan paratiisimaisilla biitseillä ja ottaa todella iisiä, niin esimerkiksi juurikin Thaimaa tarjoaa siihen piirun verran paremmat puitteet – toki tää maa on sit taas budjettimatkailijan näkökulmasta unelmakohde ja kyllä niitä rantojakin niin halutessa löytyy. Nyt, Kambodza. Palataan!

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.