Ensimmäinen kosketus Kambodzaan

21.03.18

Vietnamin ja Kambodzan välisen rajan ylitys sujui yllättävän mutkattomasti about 20 minuutissa. Luikerreltiin sisäpuolelle Le Thanhin kautta, jossa oli jopa aavemaisen hiljaista. Taidettiin olla ainot tyypit rajanylityshommissa sillä hetkellä. Kolme eri heppua tsekkas passit, tehtiin viisumihakemukset, annettiin sormenjälkitunnisteet, työnnettiin dollarit kouraan ja that’s it! Niin, ja kättä paiskattiin vielä rehdisti päälle, että tervetuloa Kambodzaan! Parastahan tässä oli, että ainoa asia, josta me oltiin ennen ylitystä huolissaan, oli meän pyörä. 200 metriä ennen rajaa pysähdyttiin sumpille, jossa paikallinen jäppinen kerto pelottavan tietäväisen oloisesti, et me ei välttämättä saada Vietnamin kilvissä olevaa, Reimaksi ristimäämme katujyrää, rajan yli. Mutta kuinkas kävi, kukaan ei kysynyt sanallakaan koko kulkupelistä! “Oliks tää nyt oikeasti tässä” -lausetta hokien starttasimme prätkän ja suuntasimme Kambodzan paahteeseen.

Ja paahtavaa täällä tosiaan on. Päivälämpötilat kipuaa yli 35 asteen, ja tuntuu, että edes ajaessa ilmavirta ei viilennä juuri yhtään. Mutta ei me valiteta. Tää helle tuntuu nyt just äärimmäisen hyvältä. Lämpötilan lisäksi ensispekutukset Kambodzasta? Vietnamin vuoriston jälkeen maasto on todella tasasta ja paikasta toiseen siirtyminen melkein tuplat nopeempaa, kun ei tarvi pujotella pieniä vuoristoreittejä ja tietkin on tosi hyvässä jamassa. Täällä on myös selkeesti kuivempaa. Maaperä on pitkälti punasta hiekkaa ja kasvillisuus suht karua. Mutta omalla tavallaan tosi kaunista. Ja huomattavasti rauhallisempaa ku Vietnamissa.

Meidän ensimmäinen stoppi oli Banlung -nimisessä pitäjässä, 70km rajalta länteen. Yleisfiilikseltään ihan kiva pieni mesta. Muutamia hotelleja ja guesthouseja, pari länkkäriravintolaa ja yks sympaattinen reggaebaari, jossa me itseasiassa punkattiin kaks yötä. Mielenkiintosta aikaa seurata paikallista perhettä noin lähietäisyydeltä. Ne asuu siinä samassa pienessä rakennuksessa, josta meille irtos sänkypaikka 3 dollarilla per yö. Seinät oli rakennettu pellin palasista ja WC-tilat sisälsi myös keittiön. Tää käynti jää varmasti meän muistiin. Banlungissa vierailtiin myös upealla, paikallisten viilentymiskeitaaksi muodostuneella vesiputouksella sekä Yeak Laom -järvellä. Jälkimmäinen oli ihan mieletön. Täysin pyöreä ja kirkasvetinen pieni järvi, jonka ympärille oli rakennettu muutamia laitureita uimista varten. Tuli todella vahvat kesämökkivibat kotosuomesta siinä laiturilla istuessa ja ilta-auringossa bissee lipitellessä. Tänne olis voinut tulla chillailemaan vaikka koko päiväks. Vierailemisen arvonen paikka ehdottomasti, jos sattuu matkustamaan lähistöllä.

Banlungista ajeltiin 140 kilometrin päähän Mekong -joen varrelle, Stung Treng nimiseen mestaan. Jatkettiin parin yön jälkeen matkaa Preah Viheariin, joka oli samaisen 140 kilsan päässä. Siellä punkattiin vuorostaan yks yö. Haluttiin liikkua aika määrätietosesti eteenpäin ja ajomatkat taittuki kyl todella iisisti ja nopeasti. Kiitos tosiaan myös todella hyväkuntoisten teiden, niinku aikasemmin mainittiinkin. Paahtaminen eteenpäin yllätti tosin arvoisen ratsumme, joka hyyty tien varteen kertaalleen. Paikallisen herrasmiehen vinkistä viisaampina köröteltiin pyörän taas käynnistyessä seuraavalle korjauspajalle. Jengi kyl auttaa instant jos näkee jotain tarvetta avunannolle. Tää on ollu kaikkialla Aasiassa kyl läsnä muutenki. Anyway, öljythän ne oli ihan finaalissa, joten ei muuta ku litkut vaihtoon ja prätkän päälle!

Reilu viikko takana Kambodza-elämää ja me fiilistellään tätä maata kyl todella paljon. Lämpötila, rauhallinen meininki (vrt. Vietnamin kaikkialla raikaava karaoke ja kulkuvälineiden tööttäily) sekä ystävälliset ihmiset. Myös englantia puhutaan pikkupitäjissäkin todella hyvin. Hintataso enemmän kun kohillaan. Meitä tosiaan on jonkun verran varoteltu paikallisista poliiseista ja Vietnamin kilvissä olevan pyörän tuomisesta tänne. Myös ajokortittomuus on vähän jännittänyt. Mutta tosiaan, meidän matkan varrella on ollut useampia ratsioita, jotka ei oo kiinnittäny meihin minkäänlaista ylimäärästä huomiota. Paitsi kaks päivää sitten. Vaaleanruskeeseen uniformuun pukeutunut poliisi puhalsi pilliinsä ja huito meidät pysähtymään. Siinä alko kyllä vähän kuumottelemaan, että voiko ne esimerkiksi takavarikoida meidän pyörän. No, tyyppi tuli sit meidän luokse ja alkoi osottelemaan Mikon tatuointeja. Kohta se huito myös kollegansa paikalle. Tähän väliin lienee hyvä tarkentaa, et Mikko ajo paidatta. Hetken ne sitten tuijotteli mustattua käsivartta ja pyys laittaan ryysyt päälle, samalla kun toinen näistä pollareista kuvas tän pukeutumisprosessin älypuhelimellaan. Tietty. Mut siinä se. Ei kyselty ajokortteja eikä pyörän papereita. Eikä ees pyydetty massia. “Where are you going?”, “Have a safe ride!”. Koko tilanne oli todella korni ja me revettiin nauruun kun päästiin taas liikkeelle. Missä se kaikki katutason korruptio lymyilee, josta ollaan kuultu niin useasti?

Tällä hetkellä pyöritään Siem Reapissa, joka tuntuu todella freshiltä kaikkien matkan varrella vastaantulleiden pikkukylien jälkeen. Täällä on huomattavasti vihreempää ku aiemmissa Kambodzan mestoissa ja länkkärimeininki pubikatuineen vahvasti esillä. Mut ai hitto me oltiin fiiliksissä, kun löydettiin viinibaari, josta sai italialaista Valpolicellaa ja kreisin tapaslautasen täynnä priimalihaa ja -juustoja. Teki jopa vähän liian hyvää. Hengaillaan näillä tonteilla about viikko, käydään tsekkaamassa maailman suurimmat uskonnolliset rakennelmat ja nautitaan tästä poskettomasta paahteesta. Lisää myöhemmin, leahaey!

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.