Kampot, Otres & Koh Ta Kievin saari

29.4.2018

Muutaman ajopäivän jälkeen neljä päivää ilman suunnitelmia Kampotissa tuntu tosi hyvältä. Punkattiin kaks ekaa yötä paikallisten pyörittämässä hotellissa ja seuraavat kaks suomalaisten omistamassa majatalossa. Nyt taas tajus kuinka hiton pieni maailma on. Tiedettiin, että Kampotissa asuu ja työskentelee yks Mikon vanha frendi, mut ei tiedetty, että tosiaan juuri näiden suomalaisten pyörittämässä mestassa. Sen lisäks, kun saavuttiin majapaikkaan kolmantena päivänä, oli vastassa meiän tuttu, Henkka, johon tutustuttiin Koh Taolla (joka on myös mielenkiintonen tarina). Henkan frendi sit taas tunsi jotain sedän äidin koiran kautta tän majatalon omistajapariskunnan, jonka takia jäbät oli mestoilla, tietenkin. Mut joo, näitten sattumuksien kautta me otettiin tosi iisiä itse tuolla tiluksilla, eikä jaksettu paljoa liikkua. Kerrottiin reissutarinoita, juotiin bissee ja pelattiin intohimosesti shakkia ja pokeria. Ihan parasta.

Jostain syystä leveän joen halkoma Kampot ei kuitenkaan kaupunkina ihan sytyttänyt meitä. Monet on sitä kuitenkin meille tän reissun aikana kehunu, mut jotain siitä jäi uupuun. Kahvilat ja ravintolat mitä kierrettiin oli kyllä tosi vimpan päälle. Mut ei me silti saatu ihan meiningistä kii. Ehkä se johtu siitä, että me tosiaan viihdyttiin omassa porukassa ja just siinä omalla terassilla vähän liiankin hyvin. Yhtenä päivänä ajettiin meille vinkatuille vesiputouksille ja luonnonuima-altaille, mutta koska kuivakausi – ei vettä. Oh well. Vaihdettiin mopojen suunta etelään ja mentiin meren rannalle ihasteleen auringonlaskua ja leikkiin hieman meidän dronella. Matkalla suolapeltojen halki takas “himaan” paikallinen vanhempi isäntä huitoi meitä kotiinsa bisselle. No mikä jottei, ei ole yleensä tapana kieltäytyä tarjouksesta. Nopeesti meille kannettiin tuolit ja tää isäntä liitty seuraan. Ei mennyt ku hetki ja meidän ympärille oli kerääntynyt runsaasti ihmisiä naapuritaloista – niin ikään lapsia ku aikuisiaki. Tää tapahtuu kirjaimellisesti joka kerta. Niin mielenkiintoista jutella ja seurata paikallisten perheiden sekä yhteisöjen puuhasteluja ja yleistä meininkiä.

Kampotista ajeltiin suorilta Sihanoukvillen liepeille Otres Villageen, jota meille oli muutama tyyppi etukäteen hehkuttanu. Ja huhhuh, ei suotta! Me rakastuttiin tän pienen uniikin kylän meininkeihin välittömästi kun päästiin tiluksille. Käytännössä vois sanoa, et puhutaan yhdestä kadunpätkästä, mut sen varrelta löytyyki sit toinen toistaan houkuttelevampia baareja, ravintoloita ja bungaloweja. Ruokalistoilta löytyy libanonilaista, meksikolaista ja japanilaista. Ja laatu todella kohdillaan. Kaikki oli ystävällisiä, iloisia ja ennen kaikkea huolettomia. Aivan ihana rennon letkeä hippiviba kaikkialla. Jengi kävelee ilman kenkiä, polttelee rauhanpiippua ja nauttii elämästä. Mestoilta löytyy muun muassa tollanen leffateatterin kaltainen, josta voi vuokrata oman privahuoneen, tilukset sekä välineet tulitaiteilua ja sen opettelua varten plus lauantaisin porukka kerääntyy tietty aina Otres Marketille ottaan fiiliksiä livemusasta ja ruokakojuista. Jos eksyy Otresiin, niin ehkä se ihan eniten must juttu on joka keskiviikko järjestettävät Kerfuffle -viidakkobileet. Möykkysen tuktuk-kyydin jälkeen päästiin perille venuelle, viidakon keskelle. Kyseessä on siis kaakkois-Aasian suurimmat underground teknobileet ja hitto et oli kyllä spessu meininki. Alueelta löytyy muun muassa vanhoja, kylläkin edelleen toimivia ja käytettävissä olevia huvipuistolaitteita ikään kuin dekoraationa sekä valtava bambuterassi, jossa voi fiilistellä useamman eri DJ:n levyvalikoimaa pitkälle aamuun asti ilman rajoja tai paineita. Todellinen aikuisten huvipuisto.

Otresin kylästä on biitsille about 500 metriä matkaa. Tää osa rannasta noin kahen kilometrin pituudelta on täysin rakentamatonta ja “autiota”, kun taas rantaviivan päihin on muodostunut keskittymät kutsumanimiltään Otres 1 ja Otres 2. Molemmista löytyy jos jonkinlaista majotusta ja ravintolaa, mutta me ei kuitenkaan ihan kauheesti aikaa näillä alueilla vietetty. Nopeen tsekkauksen perusteella numero ygönen vaikutti hivenen chillimmältä ja enemmän meiän makuun. Vahvasti kasvavaa aluetta kokonaisuudessaan ja muutama vuosi lähitulevaisuudessa kertonee mihin suuntaan rantaviivan meininki tulee menemään. Me fiilisteltiin kaikkinensa tätä em. kylän tunnelmaa kuitenkin ehdottomasti eniten.

Pari viikkoa vierähti Otresilla, ja tähän sisälty neljän yön reissu Koh Ta Kievin saarelle, vajaan tunnin venereissun päähän. Koko saarella taitaa olla yhteensä viis resorttia/ravintolaa/bungalow -mestaa eikä esimerkiks minkäänlaisia teitä ollu rakennettu eri mestojen välille. Luonnollisesti välimatkat taitettiin toisin sanoen kävellen, joko rantaa tai viidakkopolkuja pitkin. Saarella ei myöskään ollut juuri minkäänlaista kuuluvuutta, noin niinku interweb mielessä, ja sähköäki sai ravintoloista vaan muutaman tunnin verran päivässä. Teki ihan äärimmäisen hyvää vaan nauttia riippumatosta, kirjasta ja kylmästä Angkor-oluesta ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Ai saakeli!

Kievillä majotuttiin The Last Point -nimisessä mestassa, mutta käväistiin tsekkaamassa myös saaren muuta tarjontaa. Lyhyehkön viidakkoreitin päästä löytyi allekirjottaneiden suosikiksi noussut Cactus, jossa viihdyttiin parin auringonlaskun, dinnerin ja shakkiturnauksen ajan. Tais olla jonkun ranskalaisen söörin pyörittämä keittiö kyseessä ja safka oli tällä kyl aivan tajuttoman hyvää! Iso suositus! Ruokajärjestely oli tehty poikkeavan ovelasti – jopa kiusottelevan houkuttelevasti. Paikassa oli kattaukset kaks kertaa päivässä ja ravintola olikin näihin aikoihin aivan piukassa. Täältä löytyi kans tosi kivan näkösiä bungaloweja. Myös Cactuksen viereinen Plankton beach oli enemmän meiän mieleen, kuin The Last Pointin valitettavan roskainen ranta. Anyway. Parikymmentä minuuttia kestävän ja hieman haastavamman viidakkovaelluksen jälkeen päästiin Ten 103 Treehouselle, josta tykättiin myös tosi paljon. Näistä kolmesta ehkäpä chillein ja hipein. Täällä oli myös mielettömät auringonlaskuspotit! Ja se viidakkoreitin suorittaminen on just omanlaisen sopiva haaste.

Kaiken kaikkiaan Otres ympäristöineen uppos meihin todella huolella. Tosi paljon jäi kiinnostamaan myös muut Kambodzan edustan saaret, kuten Koh Rong Sanloem. Ollaan tosin palaamassa Kambodzaan vähän pidemmäksikin aikaa lähitulevaisuudessa, joten sit on aikaa ottaa tiluksia haltuun enemmänki!

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.