Vuosi myöhemmin

26.11.2018

Päivälleen tasan vuosi sit hypättiin lentokoneeseen ja samalla tyhjän päälle sen suhteen mihin oltiin elämässä totuttu. Myytiin meidän yritystoiminta, puutalo-osake, auto, irtaimisto ja jätettiin jäljelle vain välttämättömät siitä maallisesta omaisuudesta mitä koettiin tarvitsevamme tulevaisuudessa. Meillä ei ollu strategiaa sen suhteen mitä tulee tapahtumaan. Aukastiin vaan kädet ja oltiin valmis ottamaan vastaan mitä ikinä se onkaan huolimatta siitä mihin tullaan päätymään tai päätetään matkustaa. Varsinki se alkufiilis oli jotain todella suurenmoista, joka kaikkien pitäis saada kokea jossain kohtaa elämäänsä. Tää kuluva vuosi on varmasti sellanen mikä jää ikuisesti meän molempien mieleen aikakautena, jolloin oikeasti tehtiin jotain todella rohkeaa ja lähdettiin etsimään uutta suuntaa meän elämään, mut mitä me tarkalleen ollaan sit löydetty?

Me löydettiin ainakin aurinko. Se oli yks niistä isoimmista konkreettisista muuttujista, joita lähdettiin tältä meän reissulta hakemaan. Ei enää harmaan eri sävyjä ja sitä ainaista kesän odottamista, jolloin koko kotimaa menee vuosi toisensa jälkeen sekaisin ja ihmiset kaivautuvat vihdoinkin esiin kammioistaan. Täällä se on arkipäivää ja jos joku, niin se tuntuu edelleen yhtä hyvältä joka ikinen vuorokausi. Tää ympäristö. Kaikki sen vihreät sävyt ja nää isot eksoottiset vehreät lehdet, kukat, kasvit, hedelmät ja hyönteiset on tuonu meitä paljon lähemmäs luontoa kuin mitä me ikinä ois voitu kuvitella saavuttavansa. Ja se on se juttu, ei niinkään pelkkä lämpö itsessään. Maapallon tätä puolta tallustellessa sen eron todella tajuaa. Tuntuu kuin olis aidosti osa tätä ja hei, niinhän me ollaankin! Ihan samanlaisia eläimiä kuin kaikki muutkin olennot, jotka täällä tepastelee. Betonin keskeltä tätä yksinkertaista seikkaa on välillä vaan todella vaikea havaita, tai ainakin sen välillä unohtaa kauhean helposti.

Me huomattiin myös, et matkailuun on mahdollista kyllästyä ja tällä tarkoitamme lähinnä alituista uuden etsimistä sekä liikkumista maasta, kulttuurista tai kylästä toiseen. Saatikaan koko maailma, mut pelkästään jo Kaakkois-Aasia on jumalattoman iso kokonaisuus toinen toistaan kauneimpia spotteja ja mahdollisuuksia, joista moniin ois kiehtovan kutsuvaa tarttua välittömästi. Useimpiin mestoihin vois jäädä helposti pidemmäksi aikaa nauttimaan pelkästään ihmisten vieraanvaraisuudesta, ympäristöstä ja yksinkertaisuudesta, joita se meille modernin yhteiskunnan urbaaneille hipeille tarjoaa. Ja niin me tehtiin. Tultiin ekaa kertaa Paille, ihastuttiin jälleen kerran vilpittömästi uudestaan ja päätettiin asettua aloillemme. Ensalkuun vuodeksi.

Tajuttiin, et balanssi on tärkeä. Ihminen tuntuu tarvitsevan jonkin konkreettisen suunnan, projektin, työn tai toiminnan, joka vie just sen verran energiaa päivittäisellä tasolla, et tuntee antaneensa itselleen tarkoituksen elää just sitä hetkeä. On yllättävänkin vaikeaa vain olla, vaikka tiedostaa, että siihen on täysi lupa ja ennen kaikkea mahdollisuus. Oltiin todella lähellä lähteä mukaan majatalotoimintaan Kambodzassa, mut nyt ku sitä miettii niin tuntuu, et ollaan oikeassa paikassa ja tehtiin hyvä päätös ku peräännyttiin tästä skenaariosta. Täällä Pailla ne samat ajatukset jonkin näköisestä itsensä työllistämisestä on heränny taas uudestaan eloon, ainakin näin hypoteettisella tasolla. Joka tapauksessa fakta on se, et molemmat meistä kokee aasialaisen kulttuurin, elintapojen ja ympäristön tarjoavan kaikki ne tarvittavat puitteet niin ikään itsensä työllistämiselle kuin onnellisuudellekin arkipäiväisessä elämässä, joten miks ei? Mikään ei ole pois-suljettua, eikä mitään polkua ole käsikirjotettu. Annetaan ajan kulua, asioiden tapahtua ja tsiigataan miten käy.

Mitä kauemmin siitä on ku ekaa kertaa lähettiin, sitä vähemmän aitoa kaipuuta takaisin ilmenee. Tai siis, tarkalleen mitä pitäis kaivata? Jos tästä luetaan ulkopuolelle perhe ja lähimmät ystävät, on vaikea ymmärtää mikä on se hienous siinä yhteiskunnassa, josta vuosi sit paettiin maailmalle. Jollain tapaa elämän yleinen flow ja asioiden tärkeysjärjestys on asettunu kuin automaattisesti uuteen järjestykseen. Esimerkiksi ruoka, tai tarkemmin sanottuna se mitä me suuhumme laitetaan on yks isoimmista oivalluksen aiheista. Kuinka väärin me syötiinkään taannoisessa elämässämme. Ei täällä ole monia metrejä leveitä leipä-, juusto-, maito-, karkki- tai lihapakettihyllyjä samalla tavalla tyrkyllä ku mihin me meän suomalaisessa lähikaupassa totuttiin. Luonto, tai siis tarkemmin tän hetkinen sijaintimme tällä maapallolla mahdollistaa luontaisesti kaiken sen, mitä me ravinnoltamme tarvitaan. Vihannekset, hedelmät ja tarvittaessa myös se liha tulee niin sanotusti suoraan sieltä takapihalta eikä siinä, et se tuntuu omassa elimistössä selkeästi paremmalta, se ei myöskään kustanna juuri mitään.

Massi onki jännä juttu, koska sitä ei koskaan tunnu pääsevän karkuun. Joskeekin on kuitenki päräyttävää kuinka saman rahan arvo voi olla täysin päälaellaan täällä. Se sama millä aiemmin sai kupin suodatinkahvia, saakin yhtäkkiä lämpimät ateriat meille molemmille. Vuokrakuluihin sähköineen menee absurdisti kymmenen kertaa vähemmän, samalla kun elinympäristö tarjoaa kuitenkin moninkertaisen määrän enemmän nautintoa ja tyyneyttä. Hullua. Jos kuitenkin unohdetaan konkreettinen ero rahan arvossa, fakta on myös se, et ei täällä ole tarvetta samanlaiselle tulon määrälle kuin kotimaassa. Ei täällä pukeuduta samanlaisen standardin mukaan, haalita ympärilleen hienoja laitteita ja design-huonekaluja, tai hakeuduta syömään mestarikokkien ravintoloihin kuin modernissa kotimaassamme Suomessa. Käytännössä täällä vastaavaa ajatusta ei tunnu olevan olemassa ja eräänlainen downgreidaus onkin tapahtunu kuin itsestään. Elämästä on tullu huomattavasti simppelimpää, mut samaan aikaan kaikki mitä me koetaan tarvitsevamme on kuitenkin samaan aikaan saatavilla. Tämäkin on hullua. Se jos jokin tuntuu myös erityisen hyvältä ja äärimmäisen luonnolliselta, mut muistuttaa myös siitä, kuinka vääristyny kuva modernin systeemin keskellä asioihin voi kehkeytyä.

Kyllä tää kaikki on ottanu toki oman harjoittelunsa myös meiltä itseltämme. Säännölliset vuorokausirytmit, työvuorot ja etukäteen suunnitellut deitti-illat on korvattu jokapäiväisellä mahdollisuudella tehdä mitä ikinä me halutaan. Nyt sen vihdoin tajuaa ku ollaan asetettu aloillemme, mut kysymys kuuluukin; onko ihminen todella niin tyytymätön olento, et ultimaattista täydellisyyden tunnetta ei ole olemassa ja sitä aina huomaa päätyvänsä kaipaamaan jotain mitä ei juuri tässä hetkessä ole saatavilla? Vai onko tämä kaikki vain harjoittelun puutetta ja kontrastin suuruutta entiseen verrattuna? Ainakin me ollaan syvennetty selkeästi uudelle tasolle meän välisessä parisuhteessa, jossa samaan aikaan vilpittömästi nautimme toistemme seurasta, mutta selkeästi vaalimme myös enemmän omaa aikaa, rauhaa ja tekemistä vain itsellemme.

On olemassa vain tämä kyseinen hetki, eikä tulevaisuudella ole mitään väliä, mut uskallamme arvailla sen olevan kuitenkin kohtuu mielenkiintoisia kokemuksia ja kohtaamisia täynnä. Se, et löytyykö onni pitkällä juoksulla juurikin täältä Pailta, ajaako jokin meidät takaisin kotikonnuille vai lähdemmekö etsimään uusia maisemia uusista maista, se jää nähtäväksi. Nyt on kuitenkin juuri hyvä näin.

Toivottavasti juuri Sinä päädyt pidemmälle matkalle muutaman viikon kestävien lomareissujen sijaan nähdäksesi isomman kuvan ja osataksesi arvostaa asioita, joilla oikeasti on painoarvoa tässä elämässä. Toivotamme rauhaa, rakkautta ja rohkeita päätöksiä, koska ruoho on aidosti vihreämpää betoniaidan toisella puolella. Me eletään vaan kerran täällä!

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

2 vastausta artikkeliin “Vuosi myöhemmin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.