Ekstaattinen Koh Phangan

04.06.2019

Paettiin kuivaa ja savuista vuoristokyläämme eteläiseen autuaisuuteen, Koh Phanganille. Meidän oli tarkoitus majailla saaren kamaralla vajaat kolmisen viikkoa, mut päädyttiinkin oleskelemaan ja ihmettelemään siellä reilu kuukauden päivät. Hassu juttu, puoltoista vuotta sittenhän oltiin lekottelemassa ihan naapurissa, Koh Taolla, ja siellä kuultiin paljon tarinaa kuinka koko Phanganin juttu on enemmän se ’full moon party’ kuin mikään muu, eikä sinne nyt sinänsä kannata mennä mikäli vastaava juhliminen ei maistu saati luonnistu. Tää osoittautui jälleen kerran yhdeksi esimerkiksi siitä, että kaikkea uskoa ei ole suositeltavaa sijoittaa muiden mielipiteiden varaan. Toki, olihan siellä juhlijaa ja erinäisiä järjestettyjä erikoistapahtumia about joka toiselle päivälle, mut saaren sopivan suuri koko tosin takasi sen, et jokaiselle varmasti kyl löytyy jotain mitä ikinä kukanen onkaan etsimässä. Huolimatta olitko sitten tulossa bailaamaan, perhelomalle, rauhoittumaan tai vaihtoehtoisesti etsimään spirituaalisempaa sisältöä.

IMG_3972

IMG_4074

Me vietimme päivämme länsirannikolla ja se soveltu viban puolesta meikäläisille selkeesti parhaiten. Meininki oli laid-back aina joka-iltaisista rumpusessioista ganjan katkuisiin reggaebaareihin tai loputtomaan skaalaan erinäisiä workshoppeja, yoga- ja tanssitunteja sekä mitä uniikimpia mielensäparannusaktiviteettejä. Etelässä sijaitsi pääsatama sekä saaren eräänlainen keskusta, pohjoisessa sympaattinen kalastajakylätunnelma ja idässä juttuja puolestaan vähän tyyriimpään makuun. Siltä se ainakin tuntui. Itse saarihan on jumalaisen kaunis, joka johtuu osittain sen vuoristoisesta maaperästään ja pyörävuokralle tuleekin salettiin vastinetta, kun ajelee mitä kreiseimpiä nousuja ja laskuja edestakas. Saatiin omakohtaisesti kokea Koh Phangan niin resorttituristin, mut myös minimaalista elämää elävän hipin retaleen vinkkelistä. Se olikin hauska kontrasti. Tavoistamme hivenen poiketen vietimme nimittäin suurimman osan ajastamme resortin huomassa, joka tarjosi käyttöömme oman uima-altaan ja muun muassa täysin privaatin biitsin. Loppuajaksi vuokrasimme useita kertoja huokeamman, mutta sitäkin autenttisemman majan tapaisen, jossa huomasimme loppujen lopuksi viihtyvämme paljon paremmin sen kliinisen resortin sijaan.

IMG_4505

IMG_3951

Mikäli rahanmenon minimoimiminen kiinnostaa, saarella on mahdollista elää melko huokeasti. Muistettavaa on kuitenkin se, et koska kyseessä on saari, kaikki on hivenen kalliimpaa – jopa niissä 7/11 -ketjun toimipisteissä. Siis sisämaahan verrattuna. Mitä ravintoloihin tulee, dinneristä tai törppösestä janojuomaa on mahdollista pulittaa jopa kolminkertainen hinta, riippuen missä appeensa sit haluaakaan kuluttaa. Jos totta puhutaan, palvelun laatu ja asioiden aitous tuntui laskevan sitä mukaa kun hinta nousi. Tämä ei tietty ole ultimaattinen totuus, mut sitä oli kiistatta havaittavissa.

IMG_4164

Palatakseemme hivenen vielä aktiviteettipuoleen, hurahdimme aiemmin tänä vuonna kovin suuresti ’ecstatic dance’ ajatukseen ja ajanvietteeseen. Kyseessähän on siis yleensä noin kahden tunnin sessio musiikkia, useimmiten dj-painotteista, välillä myös orgaanista tai molempia yhtäaikaa. Kaiken pointti kuitenkin on päihteettömyys ja se, että tapahtuman aikana ei ole suositeltavaa kommunikoida puhumalla, eikä ajatuksena ole kuvata tai käyttää muutenkaan älylaitteita. Ajatus antautumisesta pelkästään sille parin tunnin setille mielenkiintoista, värikästä ja massatarjonnasta poikkeavaa musiikkia on koukuttava. Lopputuloksena on liikkumisen ilon lisäksi kohtuu rentoutunut fiilis, jota ei baarissa, klubilla tai vastaavassa saa saavutettua samalla tavalla. Iso suositus mikäli vastaavaa on jossain juuri sun lähettyvillä tarjolla. Haluaisimme jakaa tätä kyseistä ilottelun muotoa myös myöhemmin Suomessa, mut saa nähdä kuinka elämä meitä kuljettaa ja mihin suuntaan. Tyylillisesti tapahtumien musiikissa on tuttuja piirteitä meille ominaisesta setistä, joita voi käydä urkkimassa dj-sivustomme kautta mikäli haluaa saada käsityksen fiiliksestä.

promo1-small

IMG_4517

Koh Phangan on paratiisimittarilla niitä paikkoja missä voisi nähdä itsensä chillaavan ilman sen suurempia murheen aiheita niillä lukuisilla rannoilla, joita saaren eri puolilta löytyy – helposti aika pitkiäkin aikoja. Meidän ajankohta käydä tonteilla oli skidisti low season painotteinen ja tästä syystä ei ollu edes niin kovin erikoista löytää rantaa, jossa ei ollu yhtäkään ainutta meidän lisäksi tuijottamassa sitä häkellyttävää auringonlaskua horisontissa. Kaiken kaikkiaan vaikea löytää valitettavaa ja jos jostain syystä popot osoittavat tulevaisuudessa Phanganin suuntaan, niin tarjouksesta tulee olemaan varmasti vaikea kieltäytyä.

Pitkästä aikaa oli myös inspiroivaa kuvata liikkuvaa sisältöä, joista muodostuikin tuollainen mukava dronepainotteinen yhden minuutin feel-good pätkä, jonka avulla pääsee mahdollisesti ainakin jonkin verran lähemmäksi saaritunnelmaa. Seuraavaan kertaan!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Pohjois-Thaimaa ja ilmansaasteet

02.04.2019

Seuraa mielenkiintoinen spekulaatio vallitsevasta tilasta täällä pohjoisessa Thaimaassa, jossa jokavuotinen ongelma on absurdeihin numeroihin nousevat ilmansaastelukemat. Tätä kirjoittaessa AirVisual applikaatiomme antaa ilmanlaaduksi aivan kä-sit-tä-mät-tö-mät ’495 US AQI (Hazardous)’, joka puolestaan maalaiskielelle käännettynä vastaa huonointa mahdollista ilmapiiriä hengittää sisään itseensä. Ilmoitusta siivittää kasvot, joita koristaa hengityssuojain ja myrkyllisen purppura taustaväri. Itseasiassa edes koko mitta-asteikko ei tietääksemme ”ymmärrä” 500 ylittävää lukemaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Helsingissä vastaavan palvelun antama numeroyhdistelmä tällä kyseisellä hetkellä on 26 (’Good’), ja ääripäänä esimerkiksi Tokiossa 64 (’Moderate’). Kun katseen nostaa pois älylaitteen ruudulta ja pällistelee puolestaan ympärilleen, näkyvyys on valehtelematta vain toistasataa metriä. Kirjaimellisesti ihan kaiken on täyttänyt harmaa massa, joka hämmentävällä tavalla muistuttaa meitä ajastamme Suomessa, jolloin tuntui, että kaikki ympärillämme on vain harmaan eri sävyjä. Tällä kertaa harmaus tosin johtuu savusta ja sen myötä tulleista epäpuhtauksista, jotka on jääny nalkkiin leijailemaan tähän laaksoon vuorilla tapahtuvien palojen seurauksena. Tämä ei myöskään ole vain meidän pailaisten, tai lähellä olevan Chiang Main ongelma, vaan ymmärtääksemme yleinen probleema koko pohjoisen Thaimaan alueella. Joka vuosi. Smoky Season – niin kuin täällä päin kutsutaan.

IMG_8349.PNGIMG_3928.jpg

Mistä nää palot sit johtuu ja miksi näin tapahtuu? Tää on hyvä kysymys, koska kukaan ei tunnu tietävän tähän suoraa vastausta – niin hullulta kuin se tuntuukin. Haastateltuamme paikallisia kuulostaa siltä, että jokaisella on enemmän tai vähemmän yhtä laaja skaala erinäisiä syitä esitettäväksi. Näitä ovat esimerkiksi roskien tai puista tipahtaneiden lehtien hävittäminen, maaperän polttaminen uutta kasvukautta silmällä pitäen, luonnollisten metsäpalojen leviämisen välttäminen tai vaihtoehtoisesti villeimmästä päästä eläinten metsästäminen tulen avulla ja jollain tapaa jopa sienien poiminta tuolta vuorilta. Syitä ja koko tapahtumaa tunnutaan vähäteltävän ja moni keskustelu lakaistaankin mielellään maton alle, koska tapahtuuhan tää kuitenkin joka vuosi kuin standardina anyway. Maalaisjärjellä kelailtuna (ja tässä vuorten kupeessa asuessa) tuntuu, et eihän tässä ole mitään järkeä. Eihän siellä vuorilla edes ole mitään! Sinne ei ole rakennettu mitään eikä sinne tunnu menevän konkreettisia teitä tai selviä polkuja. Mitä siellä sit on niin tärkeää ja miksi on niin akuuttia käydä läpi tämä jokavuotinen useita kuukausia kestävä aikakausi, jolloin aivan himmeä määrä ihmisiä, niin paikallisia kuin tänne matkustavia turistejakin, altistuu näin huomattavalle määrälle ilmassa leijailevia myrkkyjä? Eikö siihen johonkin ole olemassa muka mitään muuta ratkaisua?

Maaliskuun alusta Chiang Main alueelle tuli hallituksen toimesta kielto, jolla yritetään estää tämä terveydelle haitallinen ilman tila. Kielto vaikutti aika konkreettiselta peliliikkeeltä ongelman kannalta ja ihmisiä kehoitettiin ottamaan jopa yhteyttä suoraan virkavaltaan mikäli paloja on vielä spotattavissa maaliskuun jälkeen. Täällä Pailla (~150 km Chiang Maista) kielloista ei sen sijaan tunnuta tietävän, tai ainakaan niistä ei välitetä vaikka elämme jo maalis-huhtikuun taitetta. Vertailun vuoksi älylaitteemme näyttää tällä hetkellä Chiang Maihin lukemia 266 (’Very Unhealthy’), joten liekö kielto sielläkään konkretisoitunut ihan täysin vai siirtyneekö saasteet sit tuulten mukana toisaalta?

IMG_3929.jpg

IMG_3930.jpg

Ällistyttävintä koko paketissa on mielestämme kuitenkin tämä ihmisten suuri lukumäärä, joka näiden muutaman kuukauden aikana joutuu asettamaan terveydensä tahtomattaan vaakalaudalle. Thaimaasta on jäänyt kuva maana, joka pitää huolta turisminsa tasosta ja täten pelkästään jo matkailun kannalta on ihmeellistä kuinka savuongelmaan ei ole pureuduttu vakavammin ylemmältä taholta, saatikaan, että tähän olisi keksitty keino, jolla se vältettäisiin kokonaan. Fyysiset vaikutukset altistumisesta tälle harmaudelle ovat olleet meille henkilökohtaisesti melko selkeitä. Näitä ovat olleet muun muassa kurkun kuivuminen ja kipeytyminen, silmien kutina, ärsyttävä yskä sekä esimerkiksi liman erittymisen lisääntyminen. Jopa eräänlaista ihottumaa on kuultu esiintyvän, mut toki ihan kaikkea ei nyt pelkän savusaasteen piikkiin voi laittaa. Hengitysmaskin käyttäminen on luonnollisesti suositeltavaa ja tässä tapauksessa nimenomaan N-99 -mallia olevan vastaavan. Numero tulee prosentuaalisesta osuudesta epäpuhtauksia, joita tää naamakapistus filtteröi. Me ollaan käytetty köykäsempää mallia N-95 – ja sitäkin lähinnä yöaikaan nukkuessa. Voi olla, että ei me tälle savulle altistumisesta tulla kärsimään vakavin seurauksin, mutta toisaalta joka ihminen on myös erilainen. Herkemmille ja vanhemman ikäpolven matkaajille ja paikallis-asukkaille nää ilmansaasteet voi olla huomattavasti suurempi terveysriski. Mikäli tämä niin kutsuttu Smoky Season olis tarkemmin kontrolloitu tietty ajanjakso, asian kanssa vois elää ehkä helpommin. Meidän kokemus täältä itsestään käsin kuitenkin on se, että tän kerrotaan alkavan aina helmikuun tienoilla ja jatkuvan huhtikuuhun asti ilman sen suurempia määritelmiä siitä milloin se on mahdollisesti pahimmillaan tai milloin sen voi olettaa vähän helpottavan, saatikaan sit vihdoin loppuvan. Näin ympäripyöreästi tulkittuna se tarkoittaisi, että jopa neljäsosa koko vuodesta on ei-suositeltavaa aikaa matkustaa juuri pohjoiseen Thaimaahan – ja onhan kyseessä vieläpä ’high season’ meille, jotka tulevat sieltä kylmästä ja pimeästä. Tähän täytyy löytyä tulevina vuosina jonkin sortin järkevä ratkaisu.

IMG_3877.jpg

Toivottavasti tästä reportaasista on apua just sulle mikäli oot suunnittelemassa matkaa lähivuosina juurikin alkuvuodesta näille tonteille päin. Me sen sijaan saavuttiin juuri etelään, Koh Phanganin saarelle savua pakoon ja sanottakoon, et täältä meren ääreltä käsin elämä kyllä kieltämättä maistuu kepeämmältä, eikä kurkkua kuivata kuin korkeintaan rauhanpiipun jälkimainingit. Moi nyt!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Asuminen Thaimaassa / kuukausibudjetti

14.03.2019

Yli puolen vuoden jälkeen muukalaisena tässä kauniissa maassa antaa hyvän yleiskäsityksen siitä miten arki täällä todellisuudessa rullaa ja mitä se eläminen sitten loppujen lopuksi maksaa. Jo tässä toisessa lauseessa voi jälleen heti kärkeen todeta jäätäväksi sen valuutan arvon päälaellaan olon siitä mihin ollaan totuttu kotimaassa Suomessa. Pikkurahalla pärjää ja mikäli länsimaalaismaiselle hedonismille osaa sanoa edes sillon tällöin ei, kuukausibudjetti pysyy kahdelta henkilöltä häkellyttävän pienenä. Syöminen, juominen ja asuminen eli aika pitkälti kaikki se mitä ihminen ollaksensa tarvii on moninkertaisesti huokeampaa – toki niin kauan kuin pysytään appeissa ja asioissa, jotka valmistetaan täällä tai muuten vain luontaisesti kasvavat tässä maaperässä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa viinit, joiden nauttiminen vie aina extra-bahteja kukkarosta, koska ne roudataan maahan toisaalta. Toki myös oma lokaatio rajojen sisällä on suuri muuttuja. Turismin täytteisillä mestoilla ja isoimmissa kaupungeissa kaikki on suhteessa kalliimpaa, mut esimerkiksi täällä pohjoisessa Thaimaassa, Pailla, eläminen on syntisen edullista, rentouttavaa ja helppoa vaikka turismiakin on. Ja siitähän tässä kaikessa on kyse. Tää paikka on käytännössä täydellinen esimerkki get-a-way -kohteesta moderniin yhteiskuntaan kyllästyneelle hipille, joka haluaa elämäänsä muutakin kuin lauantaivapaat.

Ja kelaa tätä, me asutaan tällä hetkellä tilavassa 2-kerroksisessa kivitalossa, jonka design tuo lähinnä mieleen modernin skandinaavisen talon ulkomuodon. Talossa, jota koristaa useat ikkunat, puiset luukut ja liuku-ovet, jotka puolestaan antaa tähän industriaaliseen fiilikseen pehmeyttä ja luonnonläheisyyttä, mutta tekee kaikesta mahtavuudesta vieläpä fressin valoisan joka aamu ku aurinko nousee. Tää on itseasiassa niin helmi, että ollaan kelattu puolitosissaan ottaa kuvat ja mitat, et voidaan rakennuttaa vastaava jonnekin minne sit niin päädytäänkin ikinä tekemään. Parasta kaikessa on kuitenkin kuukausivuokra, joka on helposti lähestyttävät 4900 bahtia eli sellaset 135 euroa yhdeltä kuun kierrolta. Tätä vois kutsua aika keskimääräiseksi kuukausieräksi täällä päin mitä asumiskustannuksiin tulee. Tällaisista vuokrasummista tulee väistämättä mieleen kuinka kotimaassamme vastaavat summat menivät parhaimmillaan yhteen ravintolailtaan. Silkastaan mielipuolista! Facebookista löytyvästä paikallisten ryhmästä (‘Our Pai Family’) voi tehdä hyviä löytöjä vaikka just talon suhteen, mut myös omalla skootterilla spontaanisti vuokrakylttejä metsästelemällä pääsee pitkälle. Huokeimmillaan täältä saa menopelin alle 50-60 eurolla kuukaudeksi ja lämpimän ruoan ravintolassa eurolla parilla. Tuoreet yrtit ja vihannekset ei maksa nimeksikään ja vaikkapa mangoista pyydetään noin euro kiloa kohden. Vesiautomaateista saa juomavettä 1 bahtilla litraa kohden. Sähkökuluihin on toistaiseksi mennyt sellaset 300 bahtia eli noin 8 euroa kuukaudessa. Hullua! Keskimääräisesti Pai on huokeampi moniin muihin käymiimme kohteisiin verrattuna Thaimaassa ja sekös meille kelpaa – täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee.

-8419352453288499907_IMG_3278

-5942132661004299085_IMG_3445

4692926067612649802_IMG_3437

9176840902832308506_IMG_3432

Suitsuttamiset sikseen, kyllä ultimaattisesta hyvästä löytyy aina jotain pahaakin ja selkeästi eniten harmaita hiuksia aiheuttaa immigraatio -asiat. Siinä missä thaimaalaiset, niin ikään asukkaat kuin hallituskin, toivottavat turistit ilomielin kyllä peremmälle, he samalla tavalla toivovat muukalaisten myös poistuvan säädettyjen rajojen puitteissa. Maahan tuleminen ei sinänsä maksa juuri mitään tai tuota muutenkaan ongelmia – ainakaan ensimmäisillä kerroilla. Tuhannella bahtilla eli vajaalla kolmella kymmenellä eurolla saa pari kuukautta voimassa olevan turistiviisumin ja tämän voi pidentää vuorostaan vielä yhdellä kuukaudella maksamalla pari tuhatta bahtia lisää. Puhumme siis sinänsä pienistä summista mikäli yhteensä kolmella tonnilla (noin 85 euroa) voi oleskella maassa kolme kuukautta. Mut sit ku se kolmen kuukauden huolettomuus on ohitse, uus viisumi täytyy anoa aina uudestaan ja se tarkoittaa et maasta täytyy poistua, ainakin sitten hetkiseksi. Järjestetyt “visa-run” kyydit täältä Pailta Laosin rajalle ja takaisin maksaa noin niinku esimerkkinä reilut pari tonnia per naama. Tähän tulee toki laskea päälle vielä pakollinen yhden yön yöpyminen rajojen ulkopuolella ja tietty se, et se maksaa myös 35 jenkkidollaria extraa ylipäätään ylittää se raja. Vain päästäksensä takaisin. Tää nostaa viisumikulunkeja yhdeltä ihmiseltä noin 200 euroon kolmea kuukautta kohden. No, kaikki on kovin suhteellista. Maksoimmehan vastaavan summan ja itseasiassa enemmänkin pelkästään yhden kuukauden sähköstä talvis-aikaan kotonamme Suomessa.

Tää ei sinänsä olekaan se suurin harmaiden hiuksien aiheuttaja, vaan se, et pääsy takas maahan voidaan evätä ilman sen suurempaa selitystä mikäli epäillään, et muukalainen (niin kuin monesti painotetaan) ei olekaan täällä puhtaasti turistina vaan enemmänkin pysyvänä asukkaana. Puhumattakaan siitä mikäli on syytä epäillä tämän työllistävän itseään täällä salaa. Ollaan kuultu mielenkiintoista faktaa ja jänniä juttuja aiheesta. Esimerkkinä naapurissa vielä hetki sitten asunut japanilainen keski-iän ylittänyt nainen kahden lapsensa kanssa ja se kuinka hänen puhelintaan, applikaatioita sekä viestejä käytiin läpi Bangkokin lentokentällä heidän tullessaan takaisin maahan. Epäilyksen aiheena siis työnteko ja kuumotuksen syynä ylipäätään se, kun viisumeita ja leimoja oli kertynyt jo sivutolkulla, about vuoden ajalta. Liekö kyseessä vain sattuman kauppa ja tarpeeksi takakireä virkailija vaiko rutiinitarkastus, kuka tietää. Eräs jo pidempään täällä päin asunut kertoi kuinka yksi aika varma tapa välttää ongelmia on poistua maasta aina välillä hivenen pidemmäksi aikaa, minimissään viikoksi kuitenkin. Toinen kertoi eräänlaisena fakta-tietona, että kolmannen saman vuoden puolella myönnetyn viisumin kohdalla asiasta kirjataan erikoismerkintä ja täten uusien myöntäminen tuottaa mahdollisesti enemmän vaivaa tai on peräti mahdotonta. Tämä istuisi hyvin edellämainittuun tarinaan Bangkokin lentokentältä. Viranomaiset tuntuvat muutenkin olevan aika aktiivista sakkia näinkin pienessä pitäjässä ja varsinkin paikallisia yrityksiä ja toimintaa syynätään mielellään. Täällä pollarit nappaa mielellään kuvia tilanteista ja ihmisistä – sanktio tuleekin sit mukavasti viiveellä kun omaan passiin ei herukaan sitä leimaa tai viisumia enää. Tai näin ainakin urbaanit huhut, kauhutarinat ja kaupunkijuorut kertovat.

Mikäli immigraatio-kuumotuksen kestää ja ymmärtää, et joka viisumilla on voimassaoloaika, tarjoaa Thaimaa ainakin tällä meidän kokemuksella ihanteelliset puitteet elämälle maassa, joka on varsin kehittynyt rajanaapureihinsa nähden. Kehittyneisyydestä huolimatta hintataso pysyy näin skandi-mittarilla äärimmäisen miellyttävänä, joka tekee tästä ihanteellisen paikan ihmiselle, joka haluaisi järjestää elämänsä esimerkiksi siten, että olisi pois kotimaasta sen pimeimmän ja synkimmän sesongin – vaikkapa kuusi kuukautta kerrallaan.

805917471304101767_IMG_3289

-1694355250717377026_IMG_3342

5052176846886567772_IMG_3381

Alla listaus meidän kuukausimenoista tammikuulta 2019. Painotettakoon, että emme yrittäneet elää sen enempää tai vähempää leväperäisemmin vaikka tiesimmekin kirjaavamme ostoksia ylös. Tuntuu selkeältä, että tästä olisi mahdollista säästää niin halutessa.

Vuokrakulut 4900 b / 136 e

Sähkökulut 300 b / 8 e

Viisumikulut 3000 b / 83 e

Skootteri 2000 b / 56 e

Bensa 490 b / 14 e

Ravintolakäynti tai katuruoka 7400 b / 206 e

Kauppa 5160 b / 143 e

Tori 1580 b / 44 e

Alkoholi 1680 b / 47 e

Tupakka 1090 b / 30 e

Henk. koht. ostokset 2890 b / 80 e

Jai Thep -festivaali-liput 4000 b / 111 e

Yhteensä 34490 b / 958 e

yhtä kuukautta kohden kahdelta hengeltä.

*) eurohinnat käännetty kurssilla 36.00

Koska emme tietenkään näin turisteina tienaa täällä mitään, saatikaan sitten nauti mitään laittomia luonnon yrttejä, emme sisällytä niitä ylläolevaan laskelmaan. Saamamme tiedon mukaan voidaan kuitenkin todeta, että jälkimmäistä on mahdollista saada tuhatta bahtia kohtaan helposti jopa kuukauden kestävä satsi tai sit turistiversiona vastaavaa saa suoraan baaritiskiltä antamalla 200 paikallista rahaa yhtä tuuttia kohden.

3996600163091499466_IMG_3469

Loppujen lopuksi jokainen elää omalla tavallaan. Vuokraan, sähköön ja viisumin säätökuluihin menee joka tapauksessa kahdelta hengeltä keskimäärin kuukaudessa noin 200 euroa – loppu on aika pitkälti itsestä kiinni. Pyöräkään ei ole välttämätön omistus mikäli jalat vie paikasta toiseen ja omat tontit löytyy läheltä ydintä. Paikallista tukemalla ja mässyt kurissa pitämällä täällä elää todella halvalla todella lepposta elämää.

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!