Asuminen Thaimaassa / kuukausibudjetti

14.03.2019

Yli puolen vuoden jälkeen muukalaisena tässä kauniissa maassa antaa hyvän yleiskäsityksen siitä miten arki täällä todellisuudessa rullaa ja mitä se eläminen sitten loppujen lopuksi maksaa. Jo tässä toisessa lauseessa voi jälleen heti kärkeen todeta jäätäväksi sen valuutan arvon päälaellaan olon siitä mihin ollaan totuttu kotimaassa Suomessa. Pikkurahalla pärjää ja mikäli länsimaalaismaiselle hedonismille osaa sanoa edes sillon tällöin ei, kuukausibudjetti pysyy kahdelta henkilöltä häkellyttävän pienenä. Syöminen, juominen ja asuminen eli aika pitkälti kaikki se mitä ihminen ollaksensa tarvii on moninkertaisesti huokeampaa – toki niin kauan kuin pysytään appeissa ja asioissa, jotka valmistetaan täällä tai muuten vain luontaisesti kasvavat tässä maaperässä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa viinit, joiden nauttiminen vie aina extra-bahteja kukkarosta, koska ne roudataan maahan toisaalta. Toki myös oma lokaatio rajojen sisällä on suuri muuttuja. Turismin täytteisillä mestoilla ja isoimmissa kaupungeissa kaikki on suhteessa kalliimpaa, mut esimerkiksi täällä pohjoisessa Thaimaassa, Pailla, eläminen on syntisen edullista, rentouttavaa ja helppoa vaikka turismiakin on. Ja siitähän tässä kaikessa on kyse. Tää paikka on käytännössä täydellinen esimerkki get-a-way -kohteesta moderniin yhteiskuntaan kyllästyneelle hipille, joka haluaa elämäänsä muutakin kuin lauantaivapaat.

Ja kelaa tätä, me asutaan tällä hetkellä tilavassa 2-kerroksisessa kivitalossa, jonka design tuo lähinnä mieleen modernin skandinaavisen talon ulkomuodon. Talossa, jota koristaa useat ikkunat, puiset luukut ja liuku-ovet, jotka puolestaan antaa tähän industriaaliseen fiilikseen pehmeyttä ja luonnonläheisyyttä, mutta tekee kaikesta mahtavuudesta vieläpä fressin valoisan joka aamu ku aurinko nousee. Tää on itseasiassa niin helmi, että ollaan kelattu puolitosissaan ottaa kuvat ja mitat, et voidaan rakennuttaa vastaava jonnekin minne sit niin päädytäänkin ikinä tekemään. Parasta kaikessa on kuitenkin kuukausivuokra, joka on helposti lähestyttävät 4900 bahtia eli sellaset 135 euroa yhdeltä kuun kierrolta. Tätä vois kutsua aika keskimääräiseksi kuukausieräksi täällä päin mitä asumiskustannuksiin tulee. Tällaisista vuokrasummista tulee väistämättä mieleen kuinka kotimaassamme vastaavat summat menivät parhaimmillaan yhteen ravintolailtaan. Silkastaan mielipuolista! Facebookista löytyvästä paikallisten ryhmästä (‘Our Pai Family’) voi tehdä hyviä löytöjä vaikka just talon suhteen, mut myös omalla skootterilla spontaanisti vuokrakylttejä metsästelemällä pääsee pitkälle. Huokeimmillaan täältä saa menopelin alle 50-60 eurolla kuukaudeksi ja lämpimän ruoan ravintolassa eurolla parilla. Tuoreet yrtit ja vihannekset ei maksa nimeksikään ja vaikkapa mangoista pyydetään noin euro kiloa kohden. Vesiautomaateista saa juomavettä 1 bahtilla litraa kohden. Sähkökuluihin on toistaiseksi mennyt sellaset 300 bahtia eli noin 8 euroa kuukaudessa. Hullua! Keskimääräisesti Pai on huokeampi moniin muihin käymiimme kohteisiin verrattuna Thaimaassa ja sekös meille kelpaa – täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee.

-8419352453288499907_IMG_3278

-5942132661004299085_IMG_3445

4692926067612649802_IMG_3437

9176840902832308506_IMG_3432

Suitsuttamiset sikseen, kyllä ultimaattisesta hyvästä löytyy aina jotain pahaakin ja selkeästi eniten harmaita hiuksia aiheuttaa immigraatio -asiat. Siinä missä thaimaalaiset, niin ikään asukkaat kuin hallituskin, toivottavat turistit ilomielin kyllä peremmälle, he samalla tavalla toivovat muukalaisten myös poistuvan säädettyjen rajojen puitteissa. Maahan tuleminen ei sinänsä maksa juuri mitään tai tuota muutenkaan ongelmia – ainakaan ensimmäisillä kerroilla. Tuhannella bahtilla eli vajaalla kolmella kymmenellä eurolla saa pari kuukautta voimassa olevan turistiviisumin ja tämän voi pidentää vuorostaan vielä yhdellä kuukaudella maksamalla pari tuhatta bahtia lisää. Puhumme siis sinänsä pienistä summista mikäli yhteensä kolmella tonnilla (noin 85 euroa) voi oleskella maassa kolme kuukautta. Mut sit ku se kolmen kuukauden huolettomuus on ohitse, uus viisumi täytyy anoa aina uudestaan ja se tarkoittaa et maasta täytyy poistua, ainakin sitten hetkiseksi. Järjestetyt “visa-run” kyydit täältä Pailta Laosin rajalle ja takaisin maksaa noin niinku esimerkkinä reilut pari tonnia per naama. Tähän tulee toki laskea päälle vielä pakollinen yhden yön yöpyminen rajojen ulkopuolella ja tietty se, et se maksaa myös 35 jenkkidollaria extraa ylipäätään ylittää se raja. Vain päästäksensä takaisin. Tää nostaa viisumikulunkeja yhdeltä ihmiseltä noin 200 euroon kolmea kuukautta kohden. No, kaikki on kovin suhteellista. Maksoimmehan vastaavan summan ja itseasiassa enemmänkin pelkästään yhden kuukauden sähköstä talvis-aikaan kotonamme Suomessa.

Tää ei sinänsä olekaan se suurin harmaiden hiuksien aiheuttaja, vaan se, et pääsy takas maahan voidaan evätä ilman sen suurempaa selitystä mikäli epäillään, et muukalainen (niin kuin monesti painotetaan) ei olekaan täällä puhtaasti turistina vaan enemmänkin pysyvänä asukkaana. Puhumattakaan siitä mikäli on syytä epäillä tämän työllistävän itseään täällä salaa. Ollaan kuultu mielenkiintoista faktaa ja jänniä juttuja aiheesta. Esimerkkinä naapurissa vielä hetki sitten asunut japanilainen keski-iän ylittänyt nainen kahden lapsensa kanssa ja se kuinka hänen puhelintaan, applikaatioita sekä viestejä käytiin läpi Bangkokin lentokentällä heidän tullessaan takaisin maahan. Epäilyksen aiheena siis työnteko ja kuumotuksen syynä ylipäätään se, kun viisumeita ja leimoja oli kertynyt jo sivutolkulla, about vuoden ajalta. Liekö kyseessä vain sattuman kauppa ja tarpeeksi takakireä virkailija vaiko rutiinitarkastus, kuka tietää. Eräs jo pidempään täällä päin asunut kertoi kuinka yksi aika varma tapa välttää ongelmia on poistua maasta aina välillä hivenen pidemmäksi aikaa, minimissään viikoksi kuitenkin. Toinen kertoi eräänlaisena fakta-tietona, että kolmannen saman vuoden puolella myönnetyn viisumin kohdalla asiasta kirjataan erikoismerkintä ja täten uusien myöntäminen tuottaa mahdollisesti enemmän vaivaa tai on peräti mahdotonta. Tämä istuisi hyvin edellämainittuun tarinaan Bangkokin lentokentältä. Viranomaiset tuntuvat muutenkin olevan aika aktiivista sakkia näinkin pienessä pitäjässä ja varsinkin paikallisia yrityksiä ja toimintaa syynätään mielellään. Täällä pollarit nappaa mielellään kuvia tilanteista ja ihmisistä – sanktio tuleekin sit mukavasti viiveellä kun omaan passiin ei herukaan sitä leimaa tai viisumia enää. Tai näin ainakin urbaanit huhut, kauhutarinat ja kaupunkijuorut kertovat.

Mikäli immigraatio-kuumotuksen kestää ja ymmärtää, et joka viisumilla on voimassaoloaika, tarjoaa Thaimaa ainakin tällä meidän kokemuksella ihanteelliset puitteet elämälle maassa, joka on varsin kehittynyt rajanaapureihinsa nähden. Kehittyneisyydestä huolimatta hintataso pysyy näin skandi-mittarilla äärimmäisen miellyttävänä, joka tekee tästä ihanteellisen paikan ihmiselle, joka haluaisi järjestää elämänsä esimerkiksi siten, että olisi pois kotimaasta sen pimeimmän ja synkimmän sesongin – vaikkapa kuusi kuukautta kerrallaan.

805917471304101767_IMG_3289

-1694355250717377026_IMG_3342

5052176846886567772_IMG_3381

Alla listaus meidän kuukausimenoista tammikuulta 2019. Painotettakoon, että emme yrittäneet elää sen enempää tai vähempää leväperäisemmin vaikka tiesimmekin kirjaavamme ostoksia ylös. Tuntuu selkeältä, että tästä olisi mahdollista säästää niin halutessa.

Vuokrakulut 4900 b / 136 e

Sähkökulut 300 b / 8 e

Viisumikulut 3000 b / 83 e

Skootteri 2000 b / 56 e

Bensa 490 b / 14 e

Ravintolakäynti tai katuruoka 7400 b / 206 e

Kauppa 5160 b / 143 e

Tori 1580 b / 44 e

Alkoholi 1680 b / 47 e

Tupakka 1090 b / 30 e

Henk. koht. ostokset 2890 b / 80 e

Jai Thep -festivaali-liput 4000 b / 111 e

Yhteensä 34490 b / 958 e

yhtä kuukautta kohden kahdelta hengeltä.

*) eurohinnat käännetty kurssilla 36.00

Koska emme tietenkään näin turisteina tienaa täällä mitään, saatikaan sitten nauti mitään laittomia luonnon yrttejä, emme sisällytä niitä ylläolevaan laskelmaan. Saamamme tiedon mukaan voidaan kuitenkin todeta, että jälkimmäistä on mahdollista saada tuhatta bahtia kohtaan helposti jopa kuukauden kestävä satsi tai sit turistiversiona vastaavaa saa suoraan baaritiskiltä antamalla 200 paikallista rahaa yhtä tuuttia kohden.

3996600163091499466_IMG_3469

Loppujen lopuksi jokainen elää omalla tavallaan. Vuokraan, sähköön ja viisumin säätökuluihin menee joka tapauksessa kahdelta hengeltä keskimäärin kuukaudessa noin 200 euroa – loppu on aika pitkälti itsestä kiinni. Pyöräkään ei ole välttämätön omistus mikäli jalat vie paikasta toiseen ja omat tontit löytyy läheltä ydintä. Paikallista tukemalla ja mässyt kurissa pitämällä täällä elää todella halvalla todella lepposta elämää.

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Terveiset Pailta

24.10.2018

 

Reilut puoltoista kuukautta Thaimaassa on hurahtanut aivan älyttömän nopeasti. Tänä aikana on myös tapahtunut paljon isoja asioita ja suurimpana niistä nyt mainittakoon, että me vuokrattiin talo täältä Pailta vuodeksi. Jep! Täydellinen kaksikerroksinen, täysin meidän tarpeita vastaava talo noin kuuden kilometrin päästä Pain ytimestä. Meillä on omaa rauhaa, ympärillä vuoria ja riisipeltoja, huikeat naapurit (ja naapureiden kissat), kaksi isoa terassia ja kaikki, mitä nyt vaan voi toivoa. Liian suuren riskin äärellä päätettiin siis haudata Kambodza-suunnitelmat ainakin toistaiseksi ja asettua tänne henkeäsalpaavan luonnon keskelle. Tää päätös tuntuu meistä molemmista tällä hetkellä parhaalta päätökseltä mitä me voidaan tehdä. Myös rahalliselta kannalta tää päätös on äärimmäisen miellyttävä kotimaan asumiskustannuksiin nähden. Yhden kuukauden vuokramenoihin joutuu investoimaan about 135 euron verran ja se on noin 10-kertaa vähemmän, kuin mihin totuttiin asuessamme vielä Suomen Turussa.

Meidänhän ei alunperin edes pitäny tulla tänne Paille. Meillä oli lennot Suomesta Bangkokiin, ja tarkotuksena oli lentää suoraan sieltä Kambodzaan. Suhteellisen hektisen kesän jälkeen ja Otresin guest house -suunnitelmien rakoillessa tehtiin päätös, että ollaan ensin kuukausi Thaimaassa jossain todella chillissä mestassa ja keräillään vähän ajatuksia kasaan. Oltiin varattu kuukausi Paille ja lentoliput Phnom Penhiin hankittiin lokakuun alulle. Käyttämättähän ne jäi.

Kambodzaan lentämisen sijaan ajeltiin prätkällä reilu sata kilsaa suuntaansa, Mae Hong Soniin, pidentämään meidän viisumeita kuukaudella. Tällä viikolla olis uusi visa run tiedossa, kun sunnuntaina suunnataan järjestetylle reissulle Laosin rajalle. Käytännössä siis kolmen kuukauden välein pitää käydä rajanylityshommissa, jotta saa uuden 60 päivän viisumin. Tätä 60 päivän settiä voidaan sit pidentää vielä 30 päivällä, ja se itseasiassa onnistuu ihan täällä Pailla. Tää visojen kanssa pelailu on jonkinlaista taidetta itsessään. Pailta pääsis lähemmillekin rajanylityspisteille semi-iisisti, mutta meille vielä toistaiseksi tuntemattomasta syystä näistä saa vain 30 päivän visan kerrallaan. 60 päivän oleskelulupaa vastaan joutuu näkeen vähän enemmän vaivaa ja kokonaisuudessaan tää tuleva visa run ottaa aikaa sellaset 4 päivää ja rahaa vajaat 250 euroa meiltä yhteensä. Ollaan myös otettu jonkin verran selvää eri viisumeista, jotka oikeuttas oleen maassa pidemmän aikaa, 6-12 kuukautta. Täällä länkkäri voi esimerkiksi hakeutua opiskelemaan thai-kieltä, ja sitä kautta on mahdollista saada jopa se vuoden viisumi kerrallaan. Myös työviisumimahdollisuuksia on kartotettu hivenen. Nykyinen tila, eli normiviisumin uusiminen kolmen kuukauden välein menettelee myös tulevaisuuden kannalta ihan oukki doukki. Toki näihin saa upotettua myös tonnikaupalla bahteja ja keskikustannukset kuukautta kohden nouseekin jonnin verran pakollisten leimojen perässä juoksemisen tiimoilta. Vuokran hinnan voi käytännössä tuplata ja pääsee aika lähelle todellisuutta kustannusten valossa.

Mut mitä me täällä sit duunaillaan? Tarkotuksena olis nauttia elämästä, tutustua uusiin uskomattomiin ihmisiin, heittäytyä tilanteisiin ja ottaa ennen kaikkea kaikki ilo irti tästä upeasta luonnosta, joka meitä täällä ympäröi. Täällä me voidaan toteuttaa rauhassa omia projekteja ja tehdä juuri sitä mikä inspiroi eniten. Guest house -projektin jäädessä toteutumattomaksi me halutaan olla nyt jonkin aikaa vaan yksinkertaisesti paikoillamme ja pyrkiä löytämään oma sisäinen rauha sen sijaan, et juostas paikasta toiseen etsien jotain.

Parasta elämässä on hetkessä eläminen. Ja se, että tekee just sitä, mikä tekee sut onnelliseks.

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Turismin täytteinen Phuket

14.01.18

Oltiin aluksi vahvasti niillä fiiliksillä, et ei julkasta mitään erillistä analyysia meän visiitistä pahamaineiseen ja turismin täytteiseen Phuketiin. Kysehän on vaan välietapista ennen Vietnamia. Tosin pari päivää Patong biitsin kupeessa, kiihkojen keskipisteessä, kumos tän ajatuksen – pakko tästä on vuodattaa. Itseasiassa alkuperänen syy olla julkasematta yhtään mitään liitty just siihen tietouden vähyyteen ja kieroutuneeseen kuvaan ku jotain katotaan vaan tietystä perspektiivistä. Mut ehkä juuri se yks ja ainut perspektiivi on monen, monen, monen turistin ajatus ei pelkästään Phuketista – vaan pahimmassa tapauksessa koko Thaimaasta. Tiäks, se kahen viikon loma Phukettiin. Kentältä suoraan Patongin tuntumaan, Chang auki ja lomasäästöt siliäksi. Sit takas sorvin ääreen. Oikeasti. Ja mikäs siinä, jos kohde on niin sanotusti mintissä, mut tää mesta, ainaki noin niinku Patongilta katottuna antaa kyl todella tyngän kuvan kokonaisuutena hyvin kauniista maasta. No mikä siinä nyt sit on niin pielessä?

Hintataso. Se nyt tulee ihan konkreettisena numero ygösenä mieleen. Kaikki maksaa naurettavissa määrin enemmän verrattaen yleisesti hintalappuihin muualla maassa. Kahvit, bisset, safkat, aktiviteetit tai julkiset kulkupelit. Käytiin mm. aamupalalla juuri tän Patongin alueen kupeessa (ei kuite missään ultimaattisen keskeisessä spotissa) ja pulitettiin varmaan kalliimpi hinta koko setistä ku Suomessa. Halvempaa bissee tai apetta saa kyl toki etäämmältä ku kävelee about kilsan pois päin ja valittee kohteeksi mm. autenttisen katukeittiön. Ne on kyl aina parempia. Just tänään syötiin dinneriksi vimpan päälle paistettu, maustettu ja laitettu kokonainen kala ruokajuomineen. Halvempaa ja ennen kaikkea useimmiten parempaa ku tyyliteltyjen kivijalkaravintoloiden tarjonta, usko pois.

Turismi. Sana, joka käsittää sinänsä mitä vaan, mut tässä tapauksessa se on muovannu hommista jokseekin epämiellyttävää, ankeaa ja ajoittain ehkäpä myös hivenen surullista. Se ku 20 eri ping-pong-show-tyyppiä tunkee sun naamalle sitä ping-pong-show-kylttiä tollasella 100 metrin matkalla ni kyl se alkaa ahistaan. Kaikki haluaa sun massit – tavalla tai toisella. Sisäänheittäjiä vilisee ku muurahaisia ja tyttöset, jotka ei osaa tanssia, tanssii siellä sun täällä baarien tiskeillä houkutellaksensa kävijän sisälle. Musiikki hakkaa niin lujalla, et osassa mestoista kuulet neljän eri ravintolan neljä eri musaa päällekkäin – ja tietenki liian lujalla. Taksikuskit koittaa nyhtää kallista taksaa lyhyestäki matkasta ja jos se ei susta kyytiläistä saa, ni oheen onkin oivallista koittaa tehä pikkasen lisämyyntiä kauppaamalla erilaisia huumeita. Oli miten oli, ahistaa tai ei, täällä kyl seksi myy salettiin ja taksi tuo tarvittaessa. Siis kuhan bahteja riittää.

Vääristymä. On jotenki väistämätön päänsärky ajatella, et monelle kävijälle tää on ainoo kosketus kyseiseen maahan. Jollain tapaa ymmärrettävää jos matkailu ei kinostele kulttuurin ja tutkiskelun näkökulmasta vaan halutaan päästää vaan paineita oikeen huolella pari viikkoa. Silti, esimerkiksi meille ku tullaan Suomesta. Koko maahan siirtyminen on oma prosessi jo pelkästään aikataulullisesti. Monella ei oo antaa ku pari viikkoa, joista kaks päivää menee pelkkiin siirtymisiin. Kyl jokaisen itseään kunnioittavan matkailijan olis hyvä tutkia tätä ihmeellistä paikkaa syvemmältä ku pelkästään Phuketista käsin. Kuinka siistejä mestoja pelkästään me jo ehdittiinkään nähä tän puolentoista kuukauden aikana – ja kuinka paljon monia muita täältä löytyykään! Käyminen pelkästään Patongilla antaa vääristyneen kuvaan kaikesta mikä liittyy tän maan kulttuuriin, kauneuteen, tunnelmaan, ystävällisyyteen, biitseihin, lepposuuteen, hintoihin, palveluihin tai bailaamiseen. Matkailu avartaa, mut matka pelkästään Phuketiin täytyy jopa hivenen supistaa näkökenttää.

Painotettakoon vielä loppuun, et tää on vaan yks point of view. Pelkästään kahden päivän ajalta, ja ainoastaan yhdestä kohteesta. Esim. Phuket Town, joka on parin kymmenen kilsan päässä Patongilta on varppina taas sit hyvin erilainen paketti. Me ollaan joka tapauksessa tällä hetkellä todella onnellisessa asemassa lentokentällä boarding passit valmiina ja koneen keula kohti Vietnamia. Ai jai, mitkä seikkailut siellä täytyy odottaakkaan..!

Inkeri & Mikko

Tour le Couple matkablogi

Kommentoi!