Kohti tuntematonta

16.11.17

Kohta se on siinä. Se omituinen, tuntematon, hämmentävä, sopivan villi kortti, joka me päätettiin valita meidän elämään. Eli myydä kaikki ja lähteä maailmalle ilman suurempaa suunnitelmaa. Fiilikset on ultimaattisen timanttiset vaikka säätöä on edelleen ja lähtöpäivä tulee niin nopeaa, että ei sitä tajua vaikka yrittäisi kuinka. Puoltoista viikkoa herranenaika. Se on tossa noin. Ihan hyppysissä.

Kieltämättä tahti on ollut enemmän kuin tahdikas, mutta silti suuremmilta hajoiluilta tai saatikaan stressailuilta on selvitty. Mitä nyt Inkerillä on ehkä jotain pientä hikipisaraa ollut otsalla aika ajoittain. Anyway. Ostettiin rinkat. Käsimatkatavaran kokoiset rinkat. Sellaset 40 litraset. Toinen pitää huolen mukaan lähtevästä elektroniikasta ja toinen puolestaan vaatteista sekä tarvittavista muista välineistä. Voisi kuvitella, että vähistä kantamuksista olisi plussaa tällä reissulla. Less is more.

Rokotukset. Niistä olikin aiemmin juttua, mutta voi jösses sentään ne tuli loppujen lopuksi kalliiksi. Maksettiin yhteensä jumankeikka vajaa 900 euroa koko setistä, siis molemmille yhteensä. Toisaalta kyllä ne sit suojaavatkin suurinpiirtein koko loppuelämän. (btw, luvatkaamme laittaa myöhemmin tarkempaa jäsentelyä massijuttujen suhteen, et kuinka paljon sitä itseään on nyt sit kaikkeen oikein kulunut alkuhässäköihin.)

Viisumit. Välillä ollaan vähän huitshapeleita tällasten juttujen kanssa. Ollaan just menos Helsinkiin säätään 60 päivän viisumi kuntoon. Normisti 30 pvä saa ymmärtääksemme käydä ihan kasuaalisti passia vilauttamalla, mut pidemmälle ajalle pitää olla jotain fiksattuna. Thank goodness, tässä keississä käsittelyaika on vain neljä päivää. Fiksattiin samoissa kuumotuksissa myös Vietnamin vastaava kuntoon jo ennakkoon. Sinne siis tammikuun puolessa välissä as planned. Mitenhän lie, oliskohan päästy silti maahan ja voitu hakea vaikka pidempää viisumia sit paikan päältä..?

Asunto. Ollaan oltu nyt kaks viikkoa kodittomia. Kuinka hienoa! Punkataan käytännössä hyvän ystävämme sohvalla. No okei, välillä myös sängyllä. Joey bro, big respect for everything you’ve done! Ei tullut eroahdistusta puutaloidyllin suhteen vaikka aika omituiselta tuntuikin painaa vikaa kertaa juuri se kyseinen ovi kiinni.

Perhe ja lähipiiri. Mielenkiintoisen haikea efekti halata ja hyvästellä tärkeitä ihmisiä ympärillä, kun tietää, ettei heitä enää näe ennen reissua. Aivan kuin viimeistä kertaa. Tai, no. Mistä sitä tietää vaikka viimeinen kerta oliskin, mut sanottakoon sen olevan helposti isompi fiilis kuin luopuminen jostain omaisuudesta – vaikka kuinka arvokas omistus kyseessä olisikin.

Kissat. Meidän söpöt, pienen pienet kissanpennut. Ensi viikon loppupuolella ensimmäiset kaksi neljästä pääsevät uuteen kotiin ja loput sitä seuraavalla viikolla. Kaikille löytyi koti lähipiiristä tai ainakin heidän lähipiiristä, joten luopuminen ei tunnu niin maksimaalisen pahalta. He ovat nimittäin äärimmäisen ihania. Funtsi eli mama cat jää asusteleen mummolaan. Siellä sillä on hyvät oltavat.

Mitä vielä? Annettiin mm. Ilta-Sanomille ja muutamalle muulle pienehkö haastattelu meidän tulevasta reissusta ja se näyttikin herättävän sopivasti keskustelua ihmisten keskuudessa. En tiedä mitä oletimme, mutta siis 90-prosenttisesti oikein positiivista spekulointia. Iltiksen haastatteluun pääsee klikkaamalla linkkiä: https://www.is.fi/matkat/art-2000005450554.html.

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Miten kaikki alkoi?

18.10.2017

Päätettiin myydä meidän asunto, liiketoiminta sekä irtaimisto ja lähteä matkalle määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Sunnuntai-aamuna 26. marraskuuta turkulaiset tutut kadunkulmat muuntautuvat about 40-kertaisiksi ja kantavat nimeä Bangkok. Meillä on hotellivaraus ensimmäiseksi 7 päiväksi, joiden aikana keksimme seuraavaan – mitä luultavammin hieman seesteisemmän kohteen ja asetumme aloillemme. Ehkä. Pyrkimyksemme on olla suunnittelematta liikoja. Mitä tapahtuu, sitä ei tiedetä itsekään, mutta ihan helvetin fiiliksissä ollaan!

Viikko Bangkokissa ja sit sieltä jonnekin. Parasta on, että ei välttämättä tarvitse tietää ennen kuin on tilanteessa itsessään. Meidän ainut suurempi suunnitelma on liikkua Vietnamiin tammikuun puolenvälin tienoilla. Kaikki loput pläänit tehdään paikan päällä missä ikinä olemmekin. Niin käsittämättömän rentouttava ajatus! Nähtäväksi toki jää onko ajatus yhtä ihastuttava toteutuksen tasolla.

Säätö. Se on aina läsnä elämässä, johtuneeko sitten yrittäjyydestä jonnin verran, mutta tässä tapauksessa kaikki on tuntunut menevän todella vankasti omalla painollaan. Otettiin matkavakuutus näin ensalkuun vuodeksi. Tarkastellaan jatkofiiliksiä sen jälkeen. Rokotuskertoja on kolmin kappalein ennen h-hetkeä. Näiden kans pelailu meni tosi iisisti – tosin Japanin aivokuumeelta suojautuminen oli keskiverto-ibumaxia hivenen kalliimpaa touhua. Matkustusvälineistöä on spekuloitu vielä toistaiseksi turvalliselta etäisyydeltä. Tavoite olisi pärjätä pelkillä käsimatkatavaroilla. Onkohan se liian kunnianhimoinen ajatus?

Nyt sen vasta tajuaa kunnolla kun myydään arkipäiväisiä käyttöesineitä tauluista sohvapöytiin pois reissun alta. Tulee fiilis, et hetkinen hei, jotain on oikeasti tapahtumassa. Toisaalta se kaikki on vaan materiaa, jota on aina aikaa rohmuta loputtomat romuläjät ympärille. Kuinkahan paljon ihmisen turvallisuuden tunteesta tulee eri värisen ja kokoisen tavaran kautta.

 Asuttiin puutalossa Turussa. Molemmilla oli mm. duunikuviot ihan kivasti. Sitähän sitä aina eka kysytään. Oma yrityskin teki jopa ihan tulosta. Kissakin oli, nyttemin vieläpä maailman söpöimpien pentujen kera. Oli tekniikkaa, löhösohva ja useampia stream-palveluita. Jotenki kaikki tuntu silti itsensä toistolta. Kun ei erota enää mikä viikko tai kuukausi on meneillään, niin jotain pitää tehdä. Jokseekin kaikki vaan natsas tän reissu-ajatuksen kanssa. Sitäpaitsi miksi ei? Mitä me jäädään tänne odotteleen. Ylennystä? Velattomuutta? Perheenlisäystä? Eläkepäiviä? Emme löytäneet näihin vastausta ja siinäpä se syy kaikessa yksinkertaisuudessaan tämän matkan takana onkin.

Ja se, että nyt meillä on aikaa toisillemme vaikka kyllästymiseen asti. ❤

Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän näköistä matkablogia!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!