Gili-saaret & päihdekulttuuri Indonesiassa

17.6.2018

Kaikki, joita viihtyminen erilaisten luonnon päihteiden avustuksella kiinnostaa ja matka Indonesiaan on edessä, tulee salettiin kuulemaan siitä kuinka Gili-saaret on se paikka sille itselleen. Tokihan saaret ja ympäristö itsessään ovat kauniita, mut tää aspekti tekee näistä erityisen mehukkaan aiheen kirjoittaa muutama sananen. Saaria on ihan muutaman minuutin venematkan etäisyydellä kolme kappaletta, joista keskimmäinen, Gili Meno, oli selkeästi rauhallisin. Gili Trawangan tarjoaakin sit huomattavan määrän enemmän menoa, kun Gili Air tipahtaa sinne jonnekin puoliväliin näistä kahdesta.

Air oli näistä se meidän lempikohde – perustuen aika pitkälti saaren kokoon ja yleiseen atmökseen. Niin halutessaan maapläntti oli käveltävissä ympäri kohtuu iisisti ja herkkua siitä teki omalla tavallaan myös se, et täällä, kuten ei muillakaan Gili-saarilla, ollu yhtään moottoriajoneuvoa. Paikallisena taksina toimi hevosen vetämät vankkurit ja jollain tapaa tää moottorittomuus tekikin kokonaisvibaan sopivan luonnon läheisen efektin. Saaren poikki meni lukuisia pieniä polkuja, joita pitkin oli mukava käyskennellä tien reunustoille asennettuja kylttejä seuraamalla, sen kummemmin tietämättä ollaanko menossa täysin sataprosenttisesti oikeaan suuntaan. Tarjonta erilaisten ravintoloiden sekä palveluiden suhteen toimi myös enemmän ku mainiosti. Vaikkapa snorklaukseen ja sukeltamiseen liittyen palveluntarjoajia oli saarella useita ja hinnatkin kohtuu hyvässä kurssissa. Mut mites ne päihteet sit?

Aasiassa tää on jännä juttu. Kaikkialla se on kiellettyä, mut meidän reissuilla Thaimaassa, Vietnamissa ja Kambodzassa, esimerkiksi kannabis on hyvin läsnä, ja etsivä löytää haluamansa ihan varmasti mikäli näin tahtoo. Indot poikkeaa tästä rajusti, koska täällä se on huomattavasti enemmän kiellettyä, jopa kuolemanrangaistuksen uhalla. Tavattiin paikallinen, ’sen henkisen paikan’ yrittäjä Balilla, joka osas valistaa, et homman kans ei todellakaan kannata pelleillä näillä nurkilla. Tarina kertoi kuinka hänen ystävänsä istu silläkin hetkellä nimenomaankin kannabiksesta aiheutunutta kakkuaan pois vankilassa, ja hänelle langetettu tuomio oli helposti toistakymmentä vuotta. Kaiken tän kuumottelun jälkeen oliki mielenkiintosta todeta kuinka homma sit toimii Gileillä.

Sienet ja kannabis on se Gili-juttu, se tuli selväksi hyvin nopeasti. Moni mesta ilmoitti hyvinkin selkokielisesti paikkansa ulkopuolella sen, kuinka tuotetta on tarjolla – varsinkin niitä sieniä. Juteltiin aiheesta sitten myöhemmin erään paikallisen yrittäjän kanssa, joka osas kertoa, et toisin ku esim. Thaimaassa, täällä mestat ei tee samankaltaista ‘yhteistyötä’ paikallisen poliisin kanssa. Kaikki on yhtä hämäräperäistä, niin myyjälle ku kuluttajallekin. Lokaalia pollaria Gili-saarilla ei ole, mut eräänlaisia tarkastuskäyntejä tehdään kuuleman mukaan tasaisin väliajoin, yleensä iltapäivästä. Sillon kauppahanat on kiinni ja suorat viittaukset ravintoloiden edustalla korvataan toissijaisella, vähän perinteisemmällä informaatiolla kuluttajalle. Toisin sanoen edelleen yhtä helvetin kuumottavaa. Sama yrittäjä osas kertoa, et siinä vaiheessa jos siellä käy sit niin huono tuuri et jää kiinni, niin virkavalta ei hirveästi tässä vaiheessa armoa jakele. Korruptoitunu menettelymalli on ilmeisesti se, et sulla on käytännössä kaks tietä. Kaikki rahat tänne tai sit eteneminen lain puitteissa, eli vielä paskempi vaihtoehto. Kaikki rahat tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, et jos sulla on hallussa mikä vaan pankki- tai luottokortti, niin he pakottavat sut automaatille ja nostattavat kaikki varannot minimiin. Rento meininki. Ilta-aikaan homma muuttuu tosin täysin päälaelleen ja rauhan piippua, kuten myös niitä sieniä saikin sit useista eri paikoista. Omakohtainen kokemus siviilipukuisen virkavallan kanssa tapahtu niin läheltä, et kyl suositeltavaa on tulla Indoihin ihan joku muu ajatus mielessä kuin pajauttaminen tai sienitrippailu. Isot pojat kerto myös, et tuotteiden laatu verrattuna hintaan ei sekään palvele kovin hyvin, ja viel entistä vähemmän turhan kuumotuksen alla. Ehkä maailma muuttuu vielä tän suhteen, jopa Indonesiassa.

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Nusa Lembongan & Ceningan kuvina

10.6.2018

Balilta otettiin alle tunnin venekyyti Nusa Lembonganille, joka yhdistyy keltaisella sillalla viereiseen saareen, Ceninganiin. Näillä kahdella rauhallisella saarella viihdyttiin loistavasti vajaa viikko. Hintataso oli vähän Balia huokeampi, mutta tarjontaa oli kuitenkin tosi kivasti. Ei mikään bilesaari, vaan nimenomaan rauhallinen irtiotto kuvankauniissa ympäristössä. Molemmat saaret on sen verran pieniä, että ne on koluttu päivässä, kun ottaa skootterin alle. Jos sattuu mestoille, niin kannattaa käydä kurkistamassa ainakin Eco cafe, Agung beach club ja surffareiden suosima spotti Mahana Point!

Inkeri & Mikko

Kommentoi!

Surffispotti Canggu, Bali

3.6.2018

Canggu osu ja uppos. Meidän kokemuksella Balin coolein alue, josta ei puutu vibaa. Canggu on Balin suosituimpia surffispotteja ja auringonlaskut on mitä maagisimpia. Me oltais viihdytty täällä varmaan loputtomiin, mutta reissun piti jatkua. Tässä postauksessa on listattuna meidän Canggu-suosikit! Kuvituksena toimii sekalaisia otoksia mestoilta, seassa pari fiilistelyruutua Uluwatusta.

Ravintolat:

Ji restaurant. Aivan Canggu biitsin vieressä sijaitseva häkellyttävän kaunis ravintola tarjoaa japanilaista safkaa ja mielettömän hyvää sushia.

Localita. Meksikolainen ravintola, jossa käytiin kahteen kertaan. Suuri suositus rapeisiin salaatinlehtiin käärityille fish tacoille!

U. Tilattiin yks päivä kotiinkuljetuksella täältä paikallista safkaa, ja meni heittämällä parhaimpien indo-annosten listalle!

Baarit:

Old Man’s. Canggun sydän. Ihan loistavat dj:t joka kerta kun käytiin mestoilla. Tätä ei voi missata.

Pretty Poison. Meidän ehoton suosikki. Meininkiä kolmena iltana viikossa. Supertaitavia skeittaajia vois tuijotella tuntikausia, ja niin me saatettiin tehäkin.

The Slow. Tänne eksyttiin vahingossa, mutta paikka vakuutti. Laadukkaita cocktaileija, tyylikästä musiikkia ja rento viba. Kannattaa istua baaritiskille!

La Brisa. Uskomaton baari/ravintolakompleksi, jota ei myöskään kannata missata. Maksettiin sisäänpääsymaksu 100 000 rph, jonka pysty kuitenkin käyttään juomaan tai ruokaan.

Majotus:

Moon Bamboo villa. Riisipellon keskelle rakennettu symppis bungalowsetti uima-altaineen. 15€/yö, sisälsi aamupalan.

Tropical Suite Villa. Privaatti villa omalla uima-altaalla. Juhlistettiin meidän vuosipäivää ja haluttiin vähän luksusta, joten tää oli reissun tyyrein majotus. 33€/yö, sisälsi myös aamupalan.

Kulkuväline:

Skootteri. Balin ruuhkissa ainoo keino pujotella tiensä eteenpäin on kakspyöränen. Aivan must.

Kokemus:

Surffitunti. Canggusta löytyy lukemattomia surffituntien tarjoajia. Parin tunnin settiin kuului nopea briiffi rannalla, ja vajaa pari tuntia aalloilla. Yks reissun siisteimpiä kokemuksia.

Budjetti:

Suurehko. Tänne saa uppoon rahaa, jos niin haluaa. Mestojen hinnat on loogisesti kalliimpia, kun syrjäsemmillä alueilla, mutta ei niissä silti malta/kannata olla käymättäkään!

Inkeri & Mikko

Kommentoi!