Surffispotti Canggu, Bali

3.6.2018

Canggu osu ja uppos. Meidän kokemuksella Balin coolein alue, josta ei puutu vibaa. Canggu on Balin suosituimpia surffispotteja ja auringonlaskut on mitä maagisimpia. Me oltais viihdytty täällä varmaan loputtomiin, mutta reissun piti jatkua. Tässä postauksessa on listattuna meidän Canggu-suosikit! Kuvituksena toimii sekalaisia otoksia mestoilta, seassa pari fiilistelyruutua Uluwatusta.

Ravintolat:

Ji restaurant. Aivan Canggu biitsin vieressä sijaitseva häkellyttävän kaunis ravintola tarjoaa japanilaista safkaa ja mielettömän hyvää sushia.

Localita. Meksikolainen ravintola, jossa käytiin kahteen kertaan. Suuri suositus rapeisiin salaatinlehtiin käärityille fish tacoille!

U. Tilattiin yks päivä kotiinkuljetuksella täältä paikallista safkaa, ja meni heittämällä parhaimpien indo-annosten listalle!

Baarit:

Old Man’s. Canggun sydän. Ihan loistavat dj:t joka kerta kun käytiin mestoilla. Tätä ei voi missata.

Pretty Poison. Meidän ehoton suosikki. Meininkiä kolmena iltana viikossa. Supertaitavia skeittaajia vois tuijotella tuntikausia, ja niin me saatettiin tehäkin.

The Slow. Tänne eksyttiin vahingossa, mutta paikka vakuutti. Laadukkaita cocktaileija, tyylikästä musiikkia ja rento viba. Kannattaa istua baaritiskille!

La Brisa. Uskomaton baari/ravintolakompleksi, jota ei myöskään kannata missata. Maksettiin sisäänpääsymaksu 100 000 rph, jonka pysty kuitenkin käyttään juomaan tai ruokaan.

Majoitus:

Moon Bamboo villa. Riisipellon keskelle rakennettu symppis bungalowsetti uima-altaineen. 15€/yö, sisälsi aamupalan.

Tropical Suite Villa. Privaatti villa omalla uima-altaalla. Juhlistettiin meidän vuosipäivää ja haluttiin vähän luksusta, joten tää oli reissun tyyrein majotus. 33€/yö, sisälsi myös aamupalan.

Kulkuväline:

Skootteri. Balin ruuhkissa ainoo keino pujotella tiensä eteenpäin on kakspyöränen. Aivan must.

Kokemus:

Surffitunti. Canggusta löytyy lukemattomia surffituntien tarjoajia. Parin tunnin settiin kuului nopea briiffi rannalla, ja vajaa pari tuntia aalloilla. Yks reissun siisteimpiä kokemuksia.

Budjetti:

Suurehko. Tänne saa uppoon rahaa, jos niin haluaa. Mestojen hinnat on loogisesti kalliimpia, kun syrjäsemmillä alueilla, mutta ei niissä silti malta/kannata olla käymättäkään!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Häkellyttävä Indonesia & Ubud, Bali

15.5.2018

Kuukauden Kambodzassa pyörimisen jälkeen oli aika ottaa haltuun uusi maa, Indonesia. Matkustetiin muutama tunti bussilla Sihanoukvillestä kohti pääkaupunkia Phnom Pheniä ja lyhyiden hotelliunien jälkeen suunnattiin lentokentälle. Säädöltä ei vältytty, mutta pakollisten Indonesia – Singapore lentolippujen ostamisen, viisumiajan ylittämisestä koituneiden maksujen, atm:llä juoksemisen, ensimmäisestä kahvilasta ostetun take away -aamupalan ja ”this is the last call, Inkeri Koskinen ja Mikko Halonen” -kuulutuksen jälkeen ehdittiin luojan kiitos juosten koneeseen. Kuala Lumpurissa nopee vaihto ja suunnaksi Bali.

Denpasarin lentokentältä napattiin taksi, joka jaettiin parin koneessa vieressä istuneen mimmin kanssa. Toinen heistä puhui sujuvasti paikallista kieltä, joten saatiin tingittyä hyvä kimppahinta Ubudiin. Balilla lyhyisiinkin välimatkoihin saa kulutettua varsinkin autolla todella paljon aikaa. Meidän noin 40 kilometrin matkaan uppos jopa suht rauhallisessa myöhäisillassa 1,5 tuntia. Tätä saaren liikennettä on saatu kyllä hämmästellä useampaan otteeseen, ja ehottomasti paras tapa liikkua paikasta toiseen on autojen sijasta skootteri. Taitava kuski (meidän tapauksessa Mikko) pääsee puikkelehtimaan autojen välistä ja jalkakäytäviä pitkin yllättävän näppärästi, ja näin vältetään pahimmat ruuhkat.

Ekat päivät Balilla nautittiin tosiaan Ubudin vihreässä miljöössä. Löydettiin parin-kolmen kilsan päästä ytimestä todella kiva majotus, jonka 6€/yö -hintaan sisälty omalle parvekkeelle kiikutettu aamupala. Enemmän kun rahoille vastinetta. Otettiin skootteri vuokralle ja päivät pyörittiin ihastellen Ubudin keskustan ja ympäristön jo mainittua vihreyttä sekä joka puolelta löytyviä raunioituneita temppeleitä. Turismista huolimatta tää alue jätti meihin tosi hyvän viban, ja nautittiin esimerkiks Ubudin ravintola- ja kahvilatarjonnasta todella paljon. Erittäin uniikki mesta.

Yks meiän suosikkeja oli ehottomasti apinametsä, jossa päästiin tekeen vähän lähempää tuttavuutta näitten uteliaitten tyyppien kanssa. Tavaroidensa kanssa saa olla aika tarkkana, yks innokas apina muun muassa puri meidän kangaskassin kulman rikki ja sai haltuunsa muutaman kolikon. Onneks kuitenkin esim passit ja GoPro jäi tässä hässäkässä meidän haltuun. Mikon lippis kiinnosti kans kovasti. Myös muita apinametsän vierailijota eniten huvittanut hetki oli ehottomasti se, kun kaks pitkähäntäapinaa hyppäs Mikon päähän ja alotti kiihkeen nylkyttämisen. Meinas Inkeriltä tippua kamera kädestä kun nauratti niin paljon et alko vedet valuun silmistä.

Vegeravintoloiden ja terveyskahviloiden ohella Ubudissa on todella vahva joogakulttuuri. Joogavarusteputiikkeja voi spotata sieltä täältä, lajin tarjoajia löytyy useita ja retriittejä on tarjolla joka lähtöön. Inkeri kävi pariin kertaan tutustumassa Ubud Yoga Housen meininkiin, ja paikkaa voi todellakin suositella! Riisipeltojen keskellä, varsinkin aamutunnilla oli aivan maaginen tunnelma, kun aurinko on just noussut ja luonto ääntelehtii ympärillä. Joogatuntien hinnat oli myös kohdillaan ja opettajat huippuja.

Ubudin ympäristöstä löytyy nähtävää niin vesiputouksista, kuuluisista riisiviljelmistä kuin ikivanhoista temppeleistäkin. Me ajeltiin yks päivä Balin pohjois-osaan zoomaileen tulivuoria. Viime marraskuussa purkautuneen reilun kolmen kilometrin korkuisen Agung-vuoren lisäksi pällisteltiin hieman pienempää Baturia. Eka kerta kun me nähtiin toimivia tulivuoria, ja on kyl aika absurdia ajatella sitä hässäkkää, kun nää päättää purkautua. Ajomatkalla eräs paikallinen herra päräytti prätkällään meiän vierelle, ja ajaessamme kyseltyjen kuulumisten ohella tarjos meille kierrosta kahvifarmillaan. No mikä jottei. Supermukava sööri kertoi kahvin tuotannosta ja viljelmistä ja lopuks tarjos maksutta varmaan 20 erilaista kahvi- ja teemaistiaista.

Ensifiilikset Indonesiasta enemmän ku ok! Jo Ubudissa tuli vahva fiilis, että tänne me palataan uudelleen.

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Kampot, Otres & Koh Ta Kievin saari

29.4.2018

Muutaman ajopäivän jälkeen neljä päivää ilman suunnitelmia Kampotissa tuntu tosi hyvältä. Punkattiin kaks ekaa yötä paikallisten pyörittämässä hotellissa ja seuraavat kaks suomalaisten omistamassa majatalossa. Nyt taas tajus kuinka hiton pieni maailma on. Tiedettiin, että Kampotissa asuu ja työskentelee yks Mikon vanha frendi, mut ei tiedetty, että tosiaan juuri näiden suomalaisten pyörittämässä mestassa. Sen lisäks, kun saavuttiin majapaikkaan kolmantena päivänä, oli vastassa meiän tuttu, Henkka, johon tutustuttiin Koh Taolla (joka on myös mielenkiintonen tarina). Henkan frendi sit taas tunsi jotain sedän äidin koiran kautta tän majatalon omistajapariskunnan, jonka takia jäbät oli mestoilla, tietenkin. Mut joo, näitten sattumuksien kautta me otettiin tosi iisiä itse tuolla tiluksilla, eikä jaksettu paljoa liikkua. Kerrottiin reissutarinoita, juotiin bissee ja pelattiin intohimosesti shakkia ja pokeria. Ihan parasta.

Jostain syystä leveän joen halkoma Kampot ei kuitenkaan kaupunkina ihan sytyttänyt meitä. Monet on sitä kuitenkin meille tän reissun aikana kehunu, mut jotain siitä jäi uupuun. Kahvilat ja ravintolat mitä kierrettiin oli kyllä tosi vimpan päälle. Mut ei me silti saatu ihan meiningistä kii. Ehkä se johtu siitä, että me tosiaan viihdyttiin omassa porukassa ja just siinä omalla terassilla vähän liiankin hyvin. Yhtenä päivänä ajettiin meille vinkatuille vesiputouksille ja luonnonuima-altaille, mutta koska kuivakausi – ei vettä. Oh well. Vaihdettiin mopojen suunta etelään ja mentiin meren rannalle ihasteleen auringonlaskua ja leikkiin hieman meidän dronella. Matkalla suolapeltojen halki takas “himaan” paikallinen vanhempi isäntä huitoi meitä kotiinsa bisselle. No mikä jottei, ei ole yleensä tapana kieltäytyä tarjouksesta. Nopeesti meille kannettiin tuolit ja tää isäntä liitty seuraan. Ei mennyt ku hetki ja meidän ympärille oli kerääntynyt runsaasti ihmisiä naapuritaloista – niin ikään lapsia ku aikuisiaki. Tää tapahtuu kirjaimellisesti joka kerta. Niin mielenkiintoista jutella ja seurata paikallisten perheiden sekä yhteisöjen puuhasteluja ja yleistä meininkiä.

Kampotista ajeltiin suorilta Sihanoukvillen liepeille Otres Villageen, jota meille oli muutama tyyppi etukäteen hehkuttanu. Ja huhhuh, ei suotta! Me rakastuttiin tän pienen uniikin kylän meininkeihin välittömästi kun päästiin tiluksille. Käytännössä vois sanoa, et puhutaan yhdestä kadunpätkästä, mut sen varrelta löytyyki sit toinen toistaan houkuttelevampia baareja, ravintoloita ja bungaloweja. Ruokalistoilta löytyy libanonilaista, meksikolaista ja japanilaista. Ja laatu todella kohdillaan. Kaikki oli ystävällisiä, iloisia ja ennen kaikkea huolettomia. Aivan ihana rennon letkeä hippiviba kaikkialla. Jengi kävelee ilman kenkiä, polttelee rauhanpiippua ja nauttii elämästä. Mestoilta löytyy muun muassa tollanen leffateatterin kaltainen, josta voi vuokrata oman privahuoneen, tilukset sekä välineet tulitaiteilua ja sen opettelua varten plus lauantaisin porukka kerääntyy tietty aina Otres Marketille ottaan fiiliksiä livemusasta ja ruokakojuista. Jos eksyy Otresiin, niin ehkä se ihan eniten must juttu on joka keskiviikko järjestettävät Kerfuffle -viidakkobileet. Möykkysen tuktuk-kyydin jälkeen päästiin perille venuelle, viidakon keskelle. Kyseessä on siis kaakkois-Aasian suurimmat underground teknobileet ja hitto et oli kyllä spessu meininki. Alueelta löytyy muun muassa vanhoja, kylläkin edelleen toimivia ja käytettävissä olevia huvipuistolaitteita ikään kuin dekoraationa sekä valtava bambuterassi, jossa voi fiilistellä useamman eri DJ:n levyvalikoimaa pitkälle aamuun asti ilman rajoja tai paineita. Todellinen aikuisten huvipuisto.

Otresin kylästä on biitsille about 500 metriä matkaa. Tää osa rannasta noin kahen kilometrin pituudelta on täysin rakentamatonta ja “autiota”, kun taas rantaviivan päihin on muodostunut keskittymät kutsumanimiltään Otres 1 ja Otres 2. Molemmista löytyy jos jonkinlaista majotusta ja ravintolaa, mutta me ei kuitenkaan ihan kauheesti aikaa näillä alueilla vietetty. Nopeen tsekkauksen perusteella numero ygönen vaikutti hivenen chillimmältä ja enemmän meiän makuun. Vahvasti kasvavaa aluetta kokonaisuudessaan ja muutama vuosi lähitulevaisuudessa kertonee mihin suuntaan rantaviivan meininki tulee menemään. Me fiilisteltiin kaikkinensa tätä em. kylän tunnelmaa kuitenkin ehdottomasti eniten.

Pari viikkoa vierähti Otresilla, ja tähän sisälty neljän yön reissu Koh Ta Kievin saarelle, vajaan tunnin venereissun päähän. Koko saarella taitaa olla yhteensä viis resorttia/ravintolaa/bungalow -mestaa eikä esimerkiks minkäänlaisia teitä ollu rakennettu eri mestojen välille. Luonnollisesti välimatkat taitettiin toisin sanoen kävellen, joko rantaa tai viidakkopolkuja pitkin. Saarella ei myöskään ollut juuri minkäänlaista kuuluvuutta, noin niinku interweb mielessä, ja sähköäki sai ravintoloista vaan muutaman tunnin verran päivässä. Teki ihan äärimmäisen hyvää vaan nauttia riippumatosta, kirjasta ja kylmästä Angkor-oluesta ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Ai saakeli!

Kievillä majotuttiin The Last Point -nimisessä mestassa, mutta käväistiin tsekkaamassa myös saaren muuta tarjontaa. Lyhyehkön viidakkoreitin päästä löytyi allekirjottaneiden suosikiksi noussut Cactus, jossa viihdyttiin parin auringonlaskun, dinnerin ja shakkiturnauksen ajan. Tais olla jonkun ranskalaisen söörin pyörittämä keittiö kyseessä ja safka oli tällä kyl aivan tajuttoman hyvää! Iso suositus! Ruokajärjestely oli tehty poikkeavan ovelasti – jopa kiusottelevan houkuttelevasti. Paikassa oli kattaukset kaks kertaa päivässä ja ravintola olikin näihin aikoihin aivan piukassa. Täältä löytyi kans tosi kivan näkösiä bungaloweja. Myös Cactuksen viereinen Plankton beach oli enemmän meiän mieleen, kuin The Last Pointin valitettavan roskainen ranta. Anyway. Parikymmentä minuuttia kestävän ja hieman haastavamman viidakkovaelluksen jälkeen päästiin Ten 103 Treehouselle, josta tykättiin myös tosi paljon. Näistä kolmesta ehkäpä chillein ja hipein. Täällä oli myös mielettömät auringonlaskuspotit! Ja se viidakkoreitin suorittaminen on just omanlaisen sopiva haaste.

Kaiken kaikkiaan Otres ympäristöineen uppos meihin todella huolella. Tosi paljon jäi kiinnostamaan myös muut Kambodzan edustan saaret, kuten Koh Rong Sanloem. Ollaan tosin palaamassa Kambodzaan vähän pidemmäksikin aikaa lähitulevaisuudessa, joten sit on aikaa ottaa tiluksia haltuun enemmänki!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!