Miksi me rakastuttiin Indonesiaan?

24.6.2018

Indoista tuli kuukauden aikana otettua haltuun niin Balia kuin Lombokiakin saarineen. Vaatis varmaan useamman vuosikymmenen aikaa koluta maan reilut 18 000 saarta, joten päätettiin startata helpoista. Ja viimeseks kerraks Indonesiassa tää ei todellakaan jääny, sen verran me tykästyttiin maan kulttuuriin ja fiilikseen. Tässä tärkeimmät pointit, miks:

1. Paikalliset ihmiset

Heittämällä ystävällisimmät ihmiset ketä me ollaan reissuillamme kohdattu! Välillä jopa häkellyttävää, kuinka vilpitöntä ja avuliasta jengi on.

2. Luonto & ympäristö

Kristallin kirkasta vettä, tulivuoria, riisipeltoja, viidakkoa, saaria, valkoisia hiekkarantoja, loputonta vehreyttä, temppeleitä ja kauniita rakennuksia. Nuff said.

3. Indonesialainen keittiö

Ah! Kuukauden aikana varsinkin lokaalit kasvispöperöt on uponneet paremmin kuin hyvin. Suosikiks on noussut gado-gado, joka sisältää kasviksia, tofua, tempeä ja taivaallista satay-kastiketta. Paikallisista warungeista reilun annoksen saa helposti alle 30 000 rahalla, eli parilla eurolla.

4. Bintang

Kavereiden kesken Bintsu. Tarjoillaan aina jääkylmänä lasipullosta. Toimii parhaiten auringonlaskun lomassa tai matkustuspäivän jälkeen.

5. Auringonlaskut

Balin auringonlaskut on olleet yksiä kauneimmista ikinä. Parhaat spotit ollaan löydetty Canggun rannalta, Uluwatun Single Fin -ravintolasta sekä Nusa Ceninganin Mahana Pointilta!

6. Sukeltaminen / snorklaus

Inkeri kävi ekaa kertaa Koh Taolla suorittamansa open water -kurssin jälkeen laitteiden kanssa pinnan alla Gili Airilla. 20 metrin syvyydessä koralleja ja värikkäiden kalojen touhuiluja seuratessa unohtaa kaiken muun ja tunnin sukellus hujahtaa ohi hetkessä. Mieletön kokemus. Myös snorklaus Gileillä kannattaa laittaa to do -listalle!

7. Kilpikonnat

Tätä ei tarvi selittää. Näitä uskomattoman upeita luontokappaleita näkyi pinnan alla useaan otteeseen varsinkin Gili Menon ympäristössä.

8. Ravintolakulttuuri

Tässä kohdassa keskitytään varsinkin Ubudin ja Canggun mielettömän hyvällä maulla tarjoiltavaan ravintola-, kahvila- ja baaritarjontaan. Pieneltä alueelta löytyy läjäpäin toinen toistaan houkuttelevampia mestoja ja tapahtumia. Meiän lemppari oli heittämällä Canggun Pretty Poison. Siistein baari ikinä!

All in all, Indonesia vei meidän molempien sydämet tän kuukauden aikana! Maa, johon aivan varmasti palataan.

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Ensi ihastuksemme Koh Tao, osa 1

 12.12.2017

 Mitähän tähän nyt sanois. Tää mesta on järisyttävän kaunis. Kaunein paikka missä allekirjoittaneet on ehkä koskaan ollu. Mentiin Prachuap Khiri Khanin jälkeen Chumphoniin, eli taas toista sataa kilsaa etelään päin. Tällä kertaa kokeiltiin matkustamiseen lokaalia junaa. Matka makso meiltä molemmilta yhteensä vajaa pari euroa. Omanlainen kokemus sekin. Varsinkin paikalliset virvokkeiden ja safkan myyjät – siis siellä junassa. Ja niitä oli sit muuten useita. Saatiin vähän vihiä etukäteen, et junan appeet ei välttämättä ole sieltä solideimmasta päästä, joten päädyttiin vain pällistelemään vierestä. Kaikki myytiin pakattuna eri kokoisiin muovipussukoihin. Sisällä oli mitä erikoisempia litkuja sekä ruokia kaikissa värien eri skaaloissa. Ehkä seuraavalla kerralla uskalletaan varovaisesti maistaa hivenen. Ehkä. Matka itsessään meni hyvinkin soljuvasti. Oli miten oli. Yövyttiin sit määränpäässä upeassa Villa Varichissa, mökkikylässä, viiden-kuuden kilsan päässä paikallisesta ytimestä. Käytännössä keskellä metsää. Palmumetsää. Pienen joen varrella. Uskomaton juttu tämäkin. Varsinkin luonnon äänet auringon laskeutumisen jälkeen. Sitä siritystä ja eri elukoiden äänien pyrähtelyä ois voinu kuunnella transsimaisen kauan. Chumphonista otettiin muutaman yön jälkeen puolentoista tunnin kohtuu pomppuinen ja suhteellisen kallis, mutta aurinkoinen pikavene Koh Taolle. Ja tässä sitä ollaan. Paratiisissa. Not kidding.

Tää saari tuntuu olevan ehkä tunnetuin sen tarjoamista sukellusmahdollisuuksista. Mikon uimataito ei ole tasoa vesipeto, mutta Inkeri sen sijaan aikoo tyyppaa sukeltamisen salat. Siitä updatea myöhemmin. Tällä saarella turismi kukoistaa aivan eri tavalla kuin mihin olemme tottuneet tänä aikana Thaimaassa. Mut silleen hyvällä tavalla. Sellasta klassista, liian kännissä olevaa huutajaa ei ole tullut vastaan kertaakaan. Valtaosa väestöstä, joka asuttaa tän pituudeltaan 7 kilometrin maapläntin keskellä Siaminlahtea, tulee eri kolkista maailmaa. Täällä on mm. suomalaisten operoima sukelluspalveluita tarjoava lafka ja yleisestikin ilmeisen vankka suomalaisyhteisö, joista suurinosa asuu täällä ihan ympäri vuoden. Tätä on jokseekin vaikea selittää, mut heti ku tän maan kamaralle astu, tuli fiilis, et täällä vois viihtyä salettiin kauemminkin. Otettiin bungalow ihan tästä biitsin vierestä kolmeks päiväksi, mutta jo ekojen tuntien aikana tuli selväksi, et lisää vuorokausia tarvitaan. Tai siis viikkoja, joo, viikkoja. Ainakin yks, uskoisin, että kaksi. Miksei koko kuukausikin. Meän housti Chumphonissa kehu tätä saarta ja saaren rantoja yhdiksi maailman kauniimmista – emmekä näe syytä miksi hän ei olisi tehnyt niin. Tää on ihan postikorttimainen skenaario. Paitsi, että elät sitä postikorttia 24/7.

Tässä vaiheessa on myös aika kertoa hieman thaimaalaisesta päihdepolitiikasta, joka vaikuttaa kohtuu mielenkiintoiselta paketilta. Rauhanpiipun tupruttaminenhan täällä on ihan pannassa. Ennen reissua tuli kelailtua, et on se kumma, kun senhän jos jonkin voisi kuvitella kulkevan käsi kädessä tällasissa maisemissa suht vankasti. Noh, tutustuttiin sit heti ekana päivänä paikalliseen yrittäjäpariskuntaan kuin sattumalta. He osasivat valottaa, et täällä on jopa useita amsterdamimaisia coffee shoppeja, hivenen pääalueen ulkopuolella. Niissä sen itsensä harjottaminen on täysin ok. Ja laillista. Parasta tässä kaikessa on ehkä se, et näistä paikoista on vastuussa – kukas muukaan kuin paikallinen poliisi. Mukaan ei ole suotavaa ostaa mitään, mut sisällä näissä kuppiloissa saa käryttää niin paljon kuin mieli halajaa. On tämä vain ihmeellinen satumaa. Vaikea keksiä mikä tässä paikassa on käytännössä pielessä. Vai onko tässä mikään pielessä? Miks aina pitäis olla joku pielessä? Monelle tää on jokaikistä arkipäivää.

Siinä akuutimmat ihmetyksen aiheet tähän väliin. Nyt nokat pettämätöntä thai-hierontaa sekä linnunmaitomaista merivettä kohen. Lisää myöhemmin, kun olemme kaivautuneet vielä vähän syvemmälle Koh Taon pehmeään hiekkaan. Ciao!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!