2 kuukautta myöhemmin

Istutaan tällä hetkellä meän kolmion muotoisen, ehkä jopa leikkimökkimäisen, mutta silti niin kovin ihastuttavan bungalowin edustalla viltin päällä. Kuunnellaan musaa ja tuijotellaan vähintäänki maagisten kääpiöpalmujen katveesta taivaalla helottavaa kuuta. No, nyt ku kysyit niin on meillä sipsiä ja oluttakin. Tilanne paisuttelee ehkä kaikkea tätä hienoutta mitä se oikeasti on, mut kyl tää aika helvetin hienoa onki! Tehtiin tossa vähän aikaa sit ihan paperille huvikseen plussa ja miinus listaa, et mitä matka on herättäny meissä.

Jos nyt eka lähetään ihan meistä eli mitä parisuhteelle kuuluu, niin vastaus on sellanen kohtuu jämäkkä ysi miinus. Ohan täällä nyt suksetki menny ristiin pariin kertaan ja tällasta muuta kasuaalia, mut pääpiirteittäin meän juttu on aika solid. Vois sanoa, et tää on samalla aika opettavaista ja hyvässä mielessä kasvattavaa. Tietynlaisen päätöksenteon kehittyminen ja arkipäivästen dilemmojen hoito on saanu skidin päivityksen. Balanssi on hyvä sana. Inkeri heitti ilmoille hyvän idiksen siitä, et voitas kokeilla myös sellasta, et lähettäs pieneksi hetkeksi eri teille. Muutamasta päivästä viikkoon näin niinku esimerkkinä vaikka. Idea on hyvä, koska sitä ei ole kieltäminen, et kuinka symbioosissa me täällä eletäänkään. Just tää about viis neliömetrinen bungalow hyvänä mallina. Oma aika on tärkeetä myös.

Jos meitä vielä zoomailee terveyden näkökulmasta niin kyllä me terveiltä suurinpiirtein vaikutetaan. Pahinta vihollista eli vatsatautia ei oo ihan muutamaa todella pientä ja yksittäistä lukuunottamatta tullu vastaan. Ei olla myöskään yritetty liikoja suojautua tai muuten niksipirkkailla vaan ollaan otettu vastaan se mitä tulee – jääpalat ja keittiön erinäiset antimet. Aika monta kertaa lautasella on komeillu meille tuntemattomia ainesosia. Hyttyset on pistäny ja ympäristössä tulee liikuttua aika huolettomasti hygienian osalta tarkasteltuna. Liikuttua on tullu onneksi muutenki Koh Taon jälkeen enemmän, useita kilometrejä päivässä. Mut joo, toistaseksi henki pihisee kyl aivan oukki doukki!

Mitäs muuta. Massijutut tietty pyörii aina mielessä enemmän tai vähemmän, vaikkei haluiskaan. Halpaa täällä on ja se on kyl jeesannu yleistä elämistä tosi paljon. Vietnam ennen kaikkea. Muutenki vois sanoa, et mopo on pysyny hanskassa eikä mihinkään aivan pölöön oo turhaan tullu törsättyä. Sukellus otti vähän ja parit muut hurvitukset myös, mut muuten ollaan menty aika humble asenteella. Asumuksista ollaan maksettu kympistä aivan maksimissaan pariin kymppiin per yö. Yhtään totaalipaskaa kokemusta ei oo tullu vastaan. Safkaa saa paikallisista rafloista ja kojuista pikkurahaa vastaan. Bisset ja muut virvokkeet on hyvissä kursseissa. Skootterivuokraan uppoo toki hitusen, edelleen kelataan oman ostamista hivenen. Täällä pystys kyl elään äärimmäisen halvalla jos vaan haluis. Ja miksei haluais? Ympäristö tarjoaa ilmaisen elämyksen joka tapauksessa ihan joka päivä.

Massista onki hyvä skipata suoraan duuniin. Kelattiin kokeilla tällasta workaway.info -osoitteen tarjoamaa työllistymismahdollisuutta täällä Vietnamissa. Haku oli päällä muun muassa ihmisistä, jotka haluais opettaa englantia vaikkapa lapsille. Myös sosiaalisen median tietämys oli halutun oloista. Jopa kokonaiset yhteisöt ja kommuunit hakivat sitä kautta ihmistä tietyillä yksinkertaisilla osaamiskriteereillä. Palkkiona tarjottiin lähes aina ruokaa ja katto pään päälle – mitä muuta sitä tarvii? Ehdottoman pakko kokeilla! Muuten duunihommia ei hirveesti oo tullu kelailtua. Toki idiksiä lentelee sillon tällön, eikä asioihin tarttuminen oo muutenkaan poissuljettua mikäli sellasia kohdalle sattuu tulemaan.

Mietittiin myös ikävää. Mitä meillä on ikävä Suomesta? Joulun aikana oli havaittavissa hieman ikävää perhettä kohtaan. Sitäkään ei toki ole kieltäminen, etteikö kavereita haluais nähdä vaihteluksi kumppanin sijasta. Ihan sillon tällön. Muuten ikävä koostuu aika pitkälti irtokarkeista. IRTOKARKKI! Kuinka mieletön valikoima Suomessa on irtokarkkeja. Täällä on tosi kummallisia pussukoita lähimarketin herkkusektorilla jos verrataan siihen kauneuteen ku astut kunnon irttokarkkivalikoiman äärelle kotimaassa. Jospa sais nyt sen vaaleanpunasen ufon. Tai jotain hyvää viinikumia. Myös digitaalinen hömpöttely, kuten pelikonsoli kelpais. Ihan vähän vaan. Oma keittiö toki ois aina kiva. Vois laittaa safkaa rauhassa. Onneks monissa majotuksissa tällänen ratkasu on mietitty. Jotain tän tyylistä, mut kaipuun tunnetta ei sen sijaan ole kyl nimeksikään.

No millo sit Suomeen takas? Meillä on tarkotus mennä käymään Suomessa mitä luultavimmin heinäkuun alussa. Mitä, missä ja kuinka kauan? Siitä meillä ei ole tarkkaa suunnitelmaa. Ollaan spekuloitu, et ajatus meistä lentokoneessa viemässä meitä maailman ääriin ei kuulosta kovin huonolta. Sit niinku taas tulevaa syksyä ajatellen. Kyllä täällä on jotenki alkanu miettimään perusjuttuja. Elämää. Kauneutta. Lämpöä. Luontoa. Ihmisiä. Eläimiä. Rantoja. Kaikkea. Kyllä kaikki on vaan yksinkertasesti paremmin ku perusjutut tuottaa vilpitöntä mielihyvää.

Jokaisen ihmisen pitäs tehdä elämässään vähintään yks tarpeeksi pitkä ja vapauttava reissu. Sellanen missä viikkokalenterilla ei oo enää mitään väliä ja joka päivä on lauantai. Tai sunnuntai. Silläkään ei oo väliä, koska sä oot se kuka päättää. Nähdä ihmisten ystävällisyys ja tuntea tää postikorttimainen kauneus. Meän pisin lomareissu on ollu reilu kolmisen viikkoa tätä ennen. Nyt mennään yli tuplissa. Ei tunnu yhtään siltä. Tää tuntuu enemmänki… normaalilta.

2kuukautta

Matkailu on mahtavuutta!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Ho Chi Minh City a.k.a. Saigon

20.01.18

HCMC. Jo pelkästään nimiki on cool. Haha, no okei okei. Mut oikeasti, tää kaupunki on kyl aika viriili paketti. Kohtuu korkee kontrasti Thaimaahan verrattuna. Tai no, tässä tapauksessa ainut proper vertailukohta on varmaan Bangkok. Ja ne kaks ei kyllä samaan lauseeseen ainakaan meän kokemuksilla mene. Ekat kosketukset ja sävärit Vietnamia kohtaan ylipäätään on erittäin positiiviset! Positiivisista keisseistä puheenollen, eka mikä tulee ehottomasti mieleen on massijutut.

Eka ne iskee päin kajuuttaa ku meet paikalliselle ATM:lle ja saat kolmen miljoonan edestä dongeja. Terve. Tähän tottuu kyllä loppupeleissä super-iisisti, eikä parin päivän jälkeen naurettavia lukemia ihmettele samalla tavalla ku ensinäkemältä. Toka juttu on itse sen tuotteen hinta. No, täältähän irtoaa nimittäin hyvinkin huokeasti peruspalvelut. Ja tää on kuite pääkaupunki. Mielenkiintosta nähä millä tasolla liikutaan ison kaupungin ulkopuolella. Ruokien, bissen ja virvokkeiden hinta lasketaan melkeinpä senteissä eurojen sijaan. Rööki maksaa kioskissa tyyliin euron aski. Terve. Ite kaupunki on moderni ja paikkapaikoin jopa Euroopan tiettyihin, tyylikkäisiin ja ajan hermolla oleviin kaupunkeihin verrattavissa. Mut sen lisäksi siitä löytyy just se aasialainen viba. Kaikki ei oo niin justiinsa. Se kombo on todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä paketti kahta täysin eri asiaa, ainakin mihin me olemme valtaosin tottuneet kaupunkivierailuilla. Pystyy ehkä jopa sanomaan, et tää mesta menee TOP5 isoista kaupungeista mis ollaan koskaan vierailtu! Ai miks? 

Tää sykkii tää mesta. Jo pelkästään teiden ylitys on ensalkuun omanlainen seikkailu. Täs 8 miljoonan kaupungissa on 5 miljoonaa kakspyörästä. Sen muuten by the way huomaa myös tuolla liikenteessä. Ruuhka-aikaan jengi ajaa perus-maunoina jalkakäytävillä ohittaakseen isot ruuhkat ku katu on muuten niin tukossa. Kaupunki myös tarjoaa rohkean avoimesti erinäistä baaripalvelua sitä tarvitsevalle ja tällee vajaa viikon kokemuksella vois olla kohtuu varma, et juhlat kyl löytyy tän kaupungin sisimmästä ihan sama sit mikä viikonpäivä on kyseessä. Katumyyjät huutelee ja ruokakojut ympäri keskustaa tarjoaa iltapalaa meän mittarilla tosi pikkurahaa vastaan.

Safka. Eräänlainen juttu täällä tuntuu olevan kojuista käteen tarttuvat sämpylät. Kulkee lokaalisti nimellä banh mi. Rapee kuori ja sisällä grillattua possua, pikkelöityä kaalta ja/tai porkkanaraastetta – vähä kurkkuu, korianteria ja chiliä kylkeen, ni homma niin sanotusti toimii. Myös autenttinen Pho-keitto tai muu ape paikallisesta helvetin vilkkaasta ja hämmästelyä herättävästä kauppahallin sekä marketin omituisesta symbioosista on uskomaton nautinto. Erikoisimmista episodeista mainittakoon kohtaamisen erään suomalaisen matkaajan kanssa, josta johdannaisena päädyttiin erääseen paikalliseen keittiöön. Menulta teleporttas pöytään pari skorppionia, sirkkoja, sammakkoa ja pääruoan kaltaisena vielä härän penistä ja kiveksiä. Jälkimmäinen tituleerattu menuun sanoin “Penis & Balls”. Mahtavaa! Kokemus oli kohtuu rapee lukuunottamatta viimestä, mikä aiheutti kenties eniten ristiriitasia tunteita. Skorppari jäi ehkä vikaksi ja vaisuimmaksi vaikka nastyn näkönen ulkonäöltään oliki. Hauska hetki tämä kyllä!

Trendi. Tuntuu, et täällä ollaan nykyhetken pulssilla. On suurta ja pientä, globaalia ja indepentiä vaatemyymälää tai brändiä saatavilla dongeja vastaan. Varsinki nuorisosta uhkuu eräänlainen swägä, jos tällasta termiä voi viljellä. Tuttavallisemmin vois ilmasta, et tietyn ajan hermolla olevaa jengiä. Ravintolaskenessä sama toistuu samalla hyvällä touchilla. Todella viihtyisiä hip-mestoja maistuvalla ruoalla ja tyylikkäillä dekoraatioilla höystettynä on useita. Myös baarikulttuuri tuottaa viihtyvyyden tunnetta. Tasokasta järjestettyä ohjelmaa kuten kovia dj-iltoja tai stand-upia tuntuu löytyvän lähes joka viikonpäivälle.

Kaiken kaikkiaan todella miellyttävä paketti meille tuttua modernia kaupunkitarjontaa ja vahvaa aasialaista maustetta topattuna päälle. Tulevana maanantaina on tarkotus liikkua eteenpäin, mutta kohde on toistaseks vielä avoin. Meillä on semi-säätö käynnissä ajokorttien kanssa, nimittäin tavoitteena olis ostaa pyörät ja ajaa Hanoihin – ja sieltä vielä Laosiin. Pienen neuvottelutuokion jälkeen meän vakuutusyhtiön kanssa, päädyttiin ratkasuun ajaa paikallinen ajokortti. Se tuntuu luonnistuvan pelkällä ajotestillä – kirjallista koetta ei vaadita. Ei siinä mitään, tää osio vaikuttaa simppeliltä, mut me joudutaan venaan eka pari viikkoa sitä ite testiä ja toiset pari viikkoa sen kortin valmistumista. Katotaan mihin ens viikol päädytään. Moi nyt!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Turismin täytteinen Phuket

14.01.18

Oltiin aluksi vahvasti niillä fiiliksillä, et ei julkasta mitään erillistä analyysia meän visiitistä pahamaineiseen ja turismin täytteiseen Phuketiin. Kysehän on vaan välietapista ennen Vietnamia. Tosin pari päivää Patong biitsin kupeessa, kiihkojen keskipisteessä, kumos tän ajatuksen – pakko tästä on vuodattaa. Itseasiassa alkuperänen syy olla julkasematta yhtään mitään liitty just siihen tietouden vähyyteen ja kieroutuneeseen kuvaan ku jotain katotaan vaan tietystä perspektiivistä. Mut ehkä juuri se yks ja ainut perspektiivi on monen, monen, monen turistin ajatus ei pelkästään Phuketista – vaan pahimmassa tapauksessa koko Thaimaasta. Tiäks, se kahen viikon loma Phukettiin. Kentältä suoraan Patongin tuntumaan, Chang auki ja lomasäästöt siliäksi. Sit takas sorvin ääreen. Oikeasti. Ja mikäs siinä, jos kohde on niin sanotusti mintissä, mut tää mesta, ainaki noin niinku Patongilta katottuna antaa kyl todella tyngän kuvan kokonaisuutena hyvin kauniista maasta. No mikä siinä nyt sit on niin pielessä?

Hintataso. Se nyt tulee ihan konkreettisena numero ygösenä mieleen. Kaikki maksaa naurettavissa määrin enemmän verrattaen yleisesti hintalappuihin muualla maassa. Kahvit, bisset, safkat, aktiviteetit tai julkiset kulkupelit. Käytiin mm. aamupalalla juuri tän Patongin alueen kupeessa (ei kuite missään ultimaattisen keskeisessä spotissa) ja pulitettiin varmaan kalliimpi hinta koko setistä ku Suomessa. Halvempaa bissee tai apetta saa kyl toki etäämmältä ku kävelee about kilsan pois päin ja valittee kohteeksi mm. autenttisen katukeittiön. Ne on kyl aina parempia. Just tänään syötiin dinneriksi vimpan päälle paistettu, maustettu ja laitettu kokonainen kala ruokajuomineen. Halvempaa ja ennen kaikkea useimmiten parempaa ku tyyliteltyjen kivijalkaravintoloiden tarjonta, usko pois.

Turismi. Sana, joka käsittää sinänsä mitä vaan, mut tässä tapauksessa se on muovannu hommista jokseekin epämiellyttävää, ankeaa ja ajoittain ehkäpä myös hivenen surullista. Se ku 20 eri ping-pong-show-tyyppiä tunkee sun naamalle sitä ping-pong-show-kylttiä tollasella 100 metrin matkalla ni kyl se alkaa ahistaan. Kaikki haluaa sun massit – tavalla tai toisella. Sisäänheittäjiä vilisee ku muurahaisia ja tyttöset, jotka ei osaa tanssia, tanssii siellä sun täällä baarien tiskeillä houkutellaksensa kävijän sisälle. Musiikki hakkaa niin lujalla, et osassa mestoista kuulet neljän eri ravintolan neljä eri musaa päällekkäin – ja tietenki liian lujalla. Taksikuskit koittaa nyhtää kallista taksaa lyhyestäki matkasta ja jos se ei susta kyytiläistä saa, ni oheen onkin oivallista koittaa tehä pikkasen lisämyyntiä kauppaamalla erilaisia huumeita. Oli miten oli, ahistaa tai ei, täällä kyl seksi myy salettiin ja taksi tuo tarvittaessa. Siis kuhan bahteja riittää.

Vääristymä. On jotenki väistämätön päänsärky ajatella, et monelle kävijälle tää on ainoo kosketus kyseiseen maahan. Jollain tapaa ymmärrettävää jos matkailu ei kinostele kulttuurin ja tutkiskelun näkökulmasta vaan halutaan päästää vaan paineita oikeen huolella pari viikkoa. Silti, esimerkiksi meille ku tullaan Suomesta. Koko maahan siirtyminen on oma prosessi jo pelkästään aikataulullisesti. Monella ei oo antaa ku pari viikkoa, joista kaks päivää menee pelkkiin siirtymisiin. Kyl jokaisen itseään kunnioittavan matkailijan olis hyvä tutkia tätä ihmeellistä paikkaa syvemmältä ku pelkästään Phuketista käsin. Kuinka siistejä mestoja pelkästään me jo ehdittiinkään nähä tän puolentoista kuukauden aikana – ja kuinka paljon monia muita täältä löytyykään! Käyminen pelkästään Patongilla antaa vääristyneen kuvaan kaikesta mikä liittyy tän maan kulttuuriin, kauneuteen, tunnelmaan, ystävällisyyteen, biitseihin, lepposuuteen, hintoihin, palveluihin tai bailaamiseen. Matkailu avartaa, mut matka pelkästään Phuketiin täytyy jopa hivenen supistaa näkökenttää.

Painotettakoon vielä loppuun, et tää on vaan yks point of view. Pelkästään kahden päivän ajalta, ja ainoastaan yhdestä kohteesta. Esim. Phuket Town, joka on parin kymmenen kilsan päässä Patongilta on varppina taas sit hyvin erilainen paketti. Me ollaan joka tapauksessa tällä hetkellä todella onnellisessa asemassa lentokentällä boarding passit valmiina ja koneen keula kohti Vietnamia. Ai jai, mitkä seikkailut siellä täytyy odottaakkaan..!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!