7-9 kuukautta myöhemmin

7.9.2018

Voihan Aasia minkä teit ja mitä meille annoit. Yhteensä seitsemän kuukautta siinä kaikessa vierähti kunnes tuo ihmeellinen läpi ilmojen lentävä vekotin toi meidät takaisin tutun ja turvallisen Suomen kamaralle. Tähän reilu puolen vuoden ekskursioon mahtu viis eri maata ja yks about kuukauden käynti takaisin Kambodzassa – tarkemmin Otresin alueella, sekä toinen mokoma Thaimaan Koh Lantalla ja lähiseutumilla. Meidän bloggailu ja tiheä päivtystahti muuttui lähinnä radiohiljaisuudeksi jossain siinä huhtikuun tietämillä, mut tarkemmin ottaen miks ja mitä tapahtu?

No, tuolloin tuolla hippimäisessä rauhan tyyssijassa, Otres -kylän alueella tapahtui jotain mikä muutti meän popojen kulkusuunnan. Se oli itse asiassa eka päivä mestoilla. Käppäiltiin siinä pitkin kylän raittia kunnes vastaan tuli “Business For Sale” -kyltti erään kutsuvan näköisen guest housen edustalla. Paukittiin sisään ilman sen koommin liikaa miettimättä, kunnes muutama viikko myöhemmin huomattiin, että hemmetti, meistähän tulee yrittäjiä Kambodzassa. Kyseessä oli jonkin näköinen kohtalon johdatus, ainaki siltä meistä tuntu just siinä tilanteessa. Paikan omisti saksalainen nainen yhdessä suomalaisen (!) miehen kanssa. He olivat ostaneet liiketoiminnan muutama vuosi takaperin ja nyttemmin etsivät henkilökohtaisten syidensä vuoksi tähän jatkajaa. Koko paletti vaikutti enemmän kuin mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea enemmän kuin siltä mistä me molemmat jossain mielemme sopukoissa oltiin ‘aina’ haaveiltu. Siinä yhdisty pelottavan kauniilla tavalla kaikki ne asiat, joihin me molemmat, Inkeri ja mä, voitais antaa jotain ja viedä se mesta entistä suurempiin sfääreihin. Päädyttiin yhteistuumin niin kutsuttuun puolitie -ratkaisuun, jossa vanhat yrittäjät jäis hiljasiksi osakkaiksi taustalle ja me otettas haltuun ite se operointipuoli. Jätettiin asia hautumaan ja lähdettiin välissä ‘jatkamaan’ meän matkaa Indonesiaan – just niinku alunperin suunniteltiinki.

Jossain kohtaa lomaa, jo siellä Indoissa, uusien paikkojen koluaminen alko hivenen ottaan voimille. Uskomaton juttu, eipä olis ikinä uskonu, et reissaaminen voi olla niin kuluttavaa. Toisaalta loogista. Me oltiin nähty ihan levottoman paljon uusia mestoja, ihmisiä, kulttuureita, käytösmalleja, ruokia, juomia, maisemia, nähtävyyksiä. Ihan kaikkea, ja ihan sika lyhyen ajan sisään. Tuli sellanen olo, et nyt pitää ottaa vaan iisisti, ja niin me kyl tehtiinki. Varsinki Thaimaassa, johon palattiin vielä vajaa kuukaudeksi ystävämme Marian kanssa puhtaasti levytteleen. Vauhtia haettiin yhden viikonlopullisen verran Singaporen kautta. Touko-kesäkuun taitteessa meän klyyvarit osoitti jälleen Kambodzaan, kolmeksi viikoksi, ikään kuin kartottamaan tätä guest house hommaa entistä paremmin, tässä tapauksessa luonnollisesti pelkästään yritystoiminnallisesta vinkkelistä. Edelleenkin kaikki tuntu suht järkeenkäyvältä, laskutoimitukset melko selkokielisiltä ja kaikki ainakin todella kiehtovalta. Kelattiin vaan, et ‘WOW!’, kaikki tässä maailmassa tuntuuki olevan mahdollista ku vaan tekee. Niin se periaatteessa kyl onki. Buukattiin paluuliput valmiiksi, heti syyskuun alkuun, pakattiin kamat kasaan ja lennettiin Suomeen just ennen juhannusta.

Oi Suomi. Se on mielenkiintonen efekti mitä tää puoli maailmasta tai matkustaminen yleisesti pystyy ihmismielelle tekemään. Jos unohdetaan täysin vallitseva säätila, aikamme kotimaassa tuntu ehkä jossain määrin… vaikealta. Ihmiset oli suppeita, hinnat oli räävittömiä ja entinen kotikaupunkimme tuntu tylsältä ja pieneltä, liian isosti betonin täytteiseltä. Punkattiin Suomessa pääsääntösesti Inkerin vanhempien luona sekä hyvän ystävämme luona Turussa. No okei, aika monen luona myös Helsingissä, Tampereella, Oulussa ja vähän kaikkialla. Jatkettiin ikään kuin sitä samaa kiertolaiselämää, mut tällä kertaa omilla tonteilla. Hauska kontrasti. Mikko ei ottanu ees puhelinliittymää tälle ajalle laisinkaan ja siitähän sai toki palautetta kuulla ku ei miestä saanu kiinni niin helposti. Mietittiin ennen paluuta kotiin, et pyritään ottaan tää aika mahdollisimman hillitysti – esimerkiks just jo pelkästään rahan käyttöön peilaten. No ei otettu vaan mentiin täysillä instead. Tehtiin aika paljon DJ-keikkaa ja pari satunnaista muuta työsuoritetta, mut myös nautiskeltiin niin festivaaleista kuin yleisesti siitä hämmentävästä lämmöstä mitä allekirjottaneet ei muista kokeneensa kyllä aikoihin, jos silloinkaan.

Aikamme Suomessa oli mielenkiintoinen myös toisesta syystä ja se on se, et siellä me alettiin vasta punnitseen tätä guest house projektia toden teolla. Tutkimustyö osoitti faktaksi erään seikan ja se seikka sai meidät nostamaan kädet pystyyn tän keissin suhteen. Ja vastaus tähän on kiinalaiset. Kelataas hetki kiinalaisia. Otres -kylästä vajaa kymmenen kilsan päässä on Sihanoukville niminen kaupunki. Tästä samasta kylästä noin puolen kilometrin päässä on Otresin pitkä, useamman kilometrin käsittävä rantaviiva. Molemmista näistä (eritoten sieltä kaupungista) nää samat erityisen rahakkaat kiinalaiset, joita sinne on saapunu toistasataa tuhatta viimesen 1-2 vuoden aikana, haalii omakseen maata. Tälle maalle he rakennuttaa läjäpäin hotelleja sekä mm. kasinoita, joista jälkimmäisiä tästä meän mittarilla pienestä kaupungista löytyy jo about 70 (!) kappaletta. Mut ei se, et he tyytys tähän kaupunkiin. He haluavat myös koko rantaviivan, mukaan lukien tämän uniikinomaisen Otresin kylän. Voimme paljastaa, et näillä kaiffareilla ei paljoa yhdet hippikylät paina suunnitelmiensa tiellä. Joka tapauksessa. Sijoitus tähän kyseiseen majataloon olis ollu meille suhteessa aivan liian riskaabeli, eikä meillä käytännössä olis ollu mitään sanottavaa jos ja _kun_ tämän kylän omistava paikallinen herra kauppaa tiluksensa isoa rahaa vastaan samoille kiinalaisille.

So, back to square one. Hyödynnettiin varaamamme lento ja saavuttiin just Pai -nimiseen mestaan pohjoisessa Thaimaassa, 150 kilometriä Chiang Maista. Vietetään täällä kuukausi, jonka jälkeen mennään kaikesta huolimatta viel kerran takas Otresiin. Miks? Siitä vasta myöhemmin. Niin kuin myös tästä kauniista luonnon keskellä sijaitsevasta hassun nimisestä, mutta ah niin lempeästä Pai paikasta. Toivottavasti meän uusi nettisivu palvelee paremmin ja jutut maistuu. Muistakaa elää elämäänne ja poistua välillä myös mukavuusalueelta! Me ollaan vaan yhen kerran täällä!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Häkellyttävä Indonesia & Ubud, Bali

15.5.2018

Kuukauden Kambodzassa pyörimisen jälkeen oli aika ottaa haltuun uusi maa, Indonesia. Matkustetiin muutama tunti bussilla Sihanoukvillestä kohti pääkaupunkia Phnom Pheniä ja lyhyiden hotelliunien jälkeen suunnattiin lentokentälle. Säädöltä ei vältytty, mutta pakollisten Indonesia – Singapore lentolippujen ostamisen, viisumiajan ylittämisestä koituneiden maksujen, atm:llä juoksemisen, ensimmäisestä kahvilasta ostetun take away -aamupalan ja ”this is the last call, Inkeri Koskinen ja Mikko Halonen” -kuulutuksen jälkeen ehdittiin luojan kiitos juosten koneeseen. Kuala Lumpurissa nopee vaihto ja suunnaksi Bali.

Denpasarin lentokentältä napattiin taksi, joka jaettiin parin koneessa vieressä istuneen mimmin kanssa. Toinen heistä puhui sujuvasti paikallista kieltä, joten saatiin tingittyä hyvä kimppahinta Ubudiin. Balilla lyhyisiinkin välimatkoihin saa kulutettua varsinkin autolla todella paljon aikaa. Meidän noin 40 kilometrin matkaan uppos jopa suht rauhallisessa myöhäisillassa 1,5 tuntia. Tätä saaren liikennettä on saatu kyllä hämmästellä useampaan otteeseen, ja ehottomasti paras tapa liikkua paikasta toiseen on autojen sijasta skootteri. Taitava kuski (meidän tapauksessa Mikko) pääsee puikkelehtimaan autojen välistä ja jalkakäytäviä pitkin yllättävän näppärästi, ja näin vältetään pahimmat ruuhkat.

Ekat päivät Balilla nautittiin tosiaan Ubudin vihreässä miljöössä. Löydettiin parin-kolmen kilsan päästä ytimestä todella kiva majotus, jonka 6€/yö -hintaan sisälty omalle parvekkeelle kiikutettu aamupala. Enemmän kun rahoille vastinetta. Otettiin skootteri vuokralle ja päivät pyörittiin ihastellen Ubudin keskustan ja ympäristön jo mainittua vihreyttä sekä joka puolelta löytyviä raunioituneita temppeleitä. Turismista huolimatta tää alue jätti meihin tosi hyvän viban, ja nautittiin esimerkiks Ubudin ravintola- ja kahvilatarjonnasta todella paljon. Erittäin uniikki mesta.

Yks meiän suosikkeja oli ehottomasti apinametsä, jossa päästiin tekeen vähän lähempää tuttavuutta näitten uteliaitten tyyppien kanssa. Tavaroidensa kanssa saa olla aika tarkkana, yks innokas apina muun muassa puri meidän kangaskassin kulman rikki ja sai haltuunsa muutaman kolikon. Onneks kuitenkin esim passit ja GoPro jäi tässä hässäkässä meidän haltuun. Mikon lippis kiinnosti kans kovasti. Myös muita apinametsän vierailijota eniten huvittanut hetki oli ehottomasti se, kun kaks pitkähäntäapinaa hyppäs Mikon päähän ja alotti kiihkeen nylkyttämisen. Meinas Inkeriltä tippua kamera kädestä kun nauratti niin paljon et alko vedet valuun silmistä.

Vegeravintoloiden ja terveyskahviloiden ohella Ubudissa on todella vahva joogakulttuuri. Joogavarusteputiikkeja voi spotata sieltä täältä, lajin tarjoajia löytyy useita ja retriittejä on tarjolla joka lähtöön. Inkeri kävi pariin kertaan tutustumassa Ubud Yoga Housen meininkiin, ja paikkaa voi todellakin suositella! Riisipeltojen keskellä, varsinkin aamutunnilla oli aivan maaginen tunnelma, kun aurinko on just noussut ja luonto ääntelehtii ympärillä. Joogatuntien hinnat oli myös kohdillaan ja opettajat huippuja.

Ubudin ympäristöstä löytyy nähtävää niin vesiputouksista, kuuluisista riisiviljelmistä kuin ikivanhoista temppeleistäkin. Me ajeltiin yks päivä Balin pohjois-osaan zoomaileen tulivuoria. Viime marraskuussa purkautuneen reilun kolmen kilometrin korkuisen Agung-vuoren lisäksi pällisteltiin hieman pienempää Baturia. Eka kerta kun me nähtiin toimivia tulivuoria, ja on kyl aika absurdia ajatella sitä hässäkkää, kun nää päättää purkautua. Ajomatkalla eräs paikallinen herra päräytti prätkällään meiän vierelle, ja ajaessamme kyseltyjen kuulumisten ohella tarjos meille kierrosta kahvifarmillaan. No mikä jottei. Supermukava sööri kertoi kahvin tuotannosta ja viljelmistä ja lopuks tarjos maksutta varmaan 20 erilaista kahvi- ja teemaistiaista.

Ensifiilikset Indonesiasta enemmän ku ok! Jo Ubudissa tuli vahva fiilis, että tänne me palataan uudelleen.

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!