Pohjois-Thaimaa ja ilmansaasteet

02.04.2019

Seuraa mielenkiintoinen spekulaatio vallitsevasta tilasta täällä pohjoisessa Thaimaassa, jossa jokavuotinen ongelma on absurdeihin numeroihin nousevat ilmansaastelukemat. Tätä kirjoittaessa AirVisual applikaatiomme antaa ilmanlaaduksi aivan kä-sit-tä-mät-tö-mät ’495 US AQI (Hazardous)’, joka puolestaan maalaiskielelle käännettynä vastaa huonointa mahdollista ilmapiiriä hengittää sisään itseensä. Ilmoitusta siivittää kasvot, joita koristaa hengityssuojain ja myrkyllisen purppura taustaväri. Itseasiassa edes koko mitta-asteikko ei tietääksemme ”ymmärrä” 500 ylittävää lukemaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Helsingissä vastaavan palvelun antama numeroyhdistelmä tällä kyseisellä hetkellä on 26 (’Good’), ja ääripäänä esimerkiksi Tokiossa 64 (’Moderate’). Kun katseen nostaa pois älylaitteen ruudulta ja pällistelee puolestaan ympärilleen, näkyvyys on valehtelematta vain toistasataa metriä. Kirjaimellisesti ihan kaiken on täyttänyt harmaa massa, joka hämmentävällä tavalla muistuttaa meitä ajastamme Suomessa, jolloin tuntui, että kaikki ympärillämme on vain harmaan eri sävyjä. Tällä kertaa harmaus tosin johtuu savusta ja sen myötä tulleista epäpuhtauksista, jotka on jääny nalkkiin leijailemaan tähän laaksoon vuorilla tapahtuvien palojen seurauksena. Tämä ei myöskään ole vain meidän pailaisten, tai lähellä olevan Chiang Main ongelma, vaan ymmärtääksemme yleinen probleema koko pohjoisen Thaimaan alueella. Joka vuosi. Smoky Season – niin kuin täällä päin kutsutaan.

IMG_8349.PNGIMG_3928.jpg

Mistä nää palot sit johtuu ja miksi näin tapahtuu? Tää on hyvä kysymys, koska kukaan ei tunnu tietävän tähän suoraa vastausta – niin hullulta kuin se tuntuukin. Haastateltuamme paikallisia kuulostaa siltä, että jokaisella on enemmän tai vähemmän yhtä laaja skaala erinäisiä syitä esitettäväksi. Näitä ovat esimerkiksi roskien tai puista tipahtaneiden lehtien hävittäminen, maaperän polttaminen uutta kasvukautta silmällä pitäen, luonnollisten metsäpalojen leviämisen välttäminen tai vaihtoehtoisesti villeimmästä päästä eläinten metsästäminen tulen avulla ja jollain tapaa jopa sienien poiminta tuolta vuorilta. Syitä ja koko tapahtumaa tunnutaan vähäteltävän ja moni keskustelu lakaistaankin mielellään maton alle, koska tapahtuuhan tää kuitenkin joka vuosi kuin standardina anyway. Maalaisjärjellä kelailtuna (ja tässä vuorten kupeessa asuessa) tuntuu, et eihän tässä ole mitään järkeä. Eihän siellä vuorilla edes ole mitään! Sinne ei ole rakennettu mitään eikä sinne tunnu menevän konkreettisia teitä tai selviä polkuja. Mitä siellä sit on niin tärkeää ja miksi on niin akuuttia käydä läpi tämä jokavuotinen useita kuukausia kestävä aikakausi, jolloin aivan himmeä määrä ihmisiä, niin paikallisia kuin tänne matkustavia turistejakin, altistuu näin huomattavalle määrälle ilmassa leijailevia myrkkyjä? Eikö siihen johonkin ole olemassa muka mitään muuta ratkaisua?

Maaliskuun alusta Chiang Main alueelle tuli hallituksen toimesta kielto, jolla yritetään estää tämä terveydelle haitallinen ilman tila. Kielto vaikutti aika konkreettiselta peliliikkeeltä ongelman kannalta ja ihmisiä kehoitettiin ottamaan jopa yhteyttä suoraan virkavaltaan mikäli paloja on vielä spotattavissa maaliskuun jälkeen. Täällä Pailla (~150 km Chiang Maista) kielloista ei sen sijaan tunnuta tietävän, tai ainakaan niistä ei välitetä vaikka elämme jo maalis-huhtikuun taitetta. Vertailun vuoksi älylaitteemme näyttää tällä hetkellä Chiang Maihin lukemia 266 (’Very Unhealthy’), joten liekö kielto sielläkään konkretisoitunut ihan täysin vai siirtyneekö saasteet sit tuulten mukana toisaalta?

IMG_3929.jpg

IMG_3930.jpg

Ällistyttävintä koko paketissa on mielestämme kuitenkin tämä ihmisten suuri lukumäärä, joka näiden muutaman kuukauden aikana joutuu asettamaan terveydensä tahtomattaan vaakalaudalle. Thaimaasta on jäänyt kuva maana, joka pitää huolta turisminsa tasosta ja täten pelkästään jo matkailun kannalta on ihmeellistä kuinka savuongelmaan ei ole pureuduttu vakavammin ylemmältä taholta, saatikaan, että tähän olisi keksitty keino, jolla se vältettäisiin kokonaan. Fyysiset vaikutukset altistumisesta tälle harmaudelle ovat olleet meille henkilökohtaisesti melko selkeitä. Näitä ovat olleet muun muassa kurkun kuivuminen ja kipeytyminen, silmien kutina, ärsyttävä yskä sekä esimerkiksi liman erittymisen lisääntyminen. Jopa eräänlaista ihottumaa on kuultu esiintyvän, mut toki ihan kaikkea ei nyt pelkän savusaasteen piikkiin voi laittaa. Hengitysmaskin käyttäminen on luonnollisesti suositeltavaa ja tässä tapauksessa nimenomaan N-99 -mallia olevan vastaavan. Numero tulee prosentuaalisesta osuudesta epäpuhtauksia, joita tää naamakapistus filtteröi. Me ollaan käytetty köykäsempää mallia N-95 – ja sitäkin lähinnä yöaikaan nukkuessa. Voi olla, että ei me tälle savulle altistumisesta tulla kärsimään vakavin seurauksin, mutta toisaalta joka ihminen on myös erilainen. Herkemmille ja vanhemman ikäpolven matkaajille ja paikallis-asukkaille nää ilmansaasteet voi olla huomattavasti suurempi terveysriski. Mikäli tämä niin kutsuttu Smoky Season olis tarkemmin kontrolloitu tietty ajanjakso, asian kanssa vois elää ehkä helpommin. Meidän kokemus täältä itsestään käsin kuitenkin on se, että tän kerrotaan alkavan aina helmikuun tienoilla ja jatkuvan huhtikuuhun asti ilman sen suurempia määritelmiä siitä milloin se on mahdollisesti pahimmillaan tai milloin sen voi olettaa vähän helpottavan, saatikaan sit vihdoin loppuvan. Näin ympäripyöreästi tulkittuna se tarkoittaisi, että jopa neljäsosa koko vuodesta on ei-suositeltavaa aikaa matkustaa juuri pohjoiseen Thaimaahan – ja onhan kyseessä vieläpä ’high season’ meille, jotka tulevat sieltä kylmästä ja pimeästä. Tähän täytyy löytyä tulevina vuosina jonkin sortin järkevä ratkaisu.

IMG_3877.jpg

Toivottavasti tästä reportaasista on apua just sulle mikäli oot suunnittelemassa matkaa lähivuosina juurikin alkuvuodesta näille tonteille päin. Me sen sijaan saavuttiin juuri etelään, Koh Phanganin saarelle savua pakoon ja sanottakoon, et täältä meren ääreltä käsin elämä kyllä kieltämättä maistuu kepeämmältä, eikä kurkkua kuivata kuin korkeintaan rauhanpiipun jälkimainingit. Moi nyt!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Miksi me rakastuttiin Indonesiaan?

24.6.2018

Indoista tuli kuukauden aikana otettua haltuun niin Balia kuin Lombokiakin saarineen. Vaatis varmaan useamman vuosikymmenen aikaa koluta maan reilut 18 000 saarta, joten päätettiin startata helpoista. Ja viimeseks kerraks Indonesiassa tää ei todellakaan jääny, sen verran me tykästyttiin maan kulttuuriin ja fiilikseen. Tässä tärkeimmät pointit, miks:

1. Paikalliset ihmiset

Heittämällä ystävällisimmät ihmiset ketä me ollaan reissuillamme kohdattu! Välillä jopa häkellyttävää, kuinka vilpitöntä ja avuliasta jengi on.

2. Luonto & ympäristö

Kristallin kirkasta vettä, tulivuoria, riisipeltoja, viidakkoa, saaria, valkoisia hiekkarantoja, loputonta vehreyttä, temppeleitä ja kauniita rakennuksia. Nuff said.

3. Indonesialainen keittiö

Ah! Kuukauden aikana varsinkin lokaalit kasvispöperöt on uponneet paremmin kuin hyvin. Suosikiks on noussut gado-gado, joka sisältää kasviksia, tofua, tempeä ja taivaallista satay-kastiketta. Paikallisista warungeista reilun annoksen saa helposti alle 30 000 rahalla, eli parilla eurolla.

4. Bintang

Kavereiden kesken Bintsu. Tarjoillaan aina jääkylmänä lasipullosta. Toimii parhaiten auringonlaskun lomassa tai matkustuspäivän jälkeen.

5. Auringonlaskut

Balin auringonlaskut on olleet yksiä kauneimmista ikinä. Parhaat spotit ollaan löydetty Canggun rannalta, Uluwatun Single Fin -ravintolasta sekä Nusa Ceninganin Mahana Pointilta!

6. Sukeltaminen / snorklaus

Inkeri kävi ekaa kertaa Koh Taolla suorittamansa open water -kurssin jälkeen laitteiden kanssa pinnan alla Gili Airilla. 20 metrin syvyydessä koralleja ja värikkäiden kalojen touhuiluja seuratessa unohtaa kaiken muun ja tunnin sukellus hujahtaa ohi hetkessä. Mieletön kokemus. Myös snorklaus Gileillä kannattaa laittaa to do -listalle!

7. Kilpikonnat

Tätä ei tarvi selittää. Näitä uskomattoman upeita luontokappaleita näkyi pinnan alla useaan otteeseen varsinkin Gili Menon ympäristössä.

8. Ravintolakulttuuri

Tässä kohdassa keskitytään varsinkin Ubudin ja Canggun mielettömän hyvällä maulla tarjoiltavaan ravintola-, kahvila- ja baaritarjontaan. Pieneltä alueelta löytyy läjäpäin toinen toistaan houkuttelevampia mestoja ja tapahtumia. Meiän lemppari oli heittämällä Canggun Pretty Poison. Siistein baari ikinä!

All in all, Indonesia vei meidän molempien sydämet tän kuukauden aikana! Maa, johon aivan varmasti palataan.

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Gili-saaret & päihdekulttuuri Indonesiassa

17.6.2018

Kaikki, joita viihtyminen erilaisten luonnon päihteiden avustuksella kiinnostaa ja matka Indonesiaan on edessä, tulee salettiin kuulemaan siitä kuinka Gili-saaret on se paikka sille itselleen. Tokihan saaret ja ympäristö itsessään ovat kauniita, mut tää aspekti tekee näistä erityisen mehukkaan aiheen kirjoittaa muutama sananen. Saaria on ihan muutaman minuutin venematkan etäisyydellä kolme kappaletta, joista keskimmäinen, Gili Meno, oli selkeästi rauhallisin. Gili Trawangan tarjoaakin sit huomattavan määrän enemmän menoa, kun Gili Air tipahtaa sinne jonnekin puoliväliin näistä kahdesta.

Air oli näistä se meidän lempikohde – perustuen aika pitkälti saaren kokoon ja yleiseen atmökseen. Niin halutessaan maapläntti oli käveltävissä ympäri kohtuu iisisti ja herkkua siitä teki omalla tavallaan myös se, et täällä, kuten ei muillakaan Gili-saarilla, ollu yhtään moottoriajoneuvoa. Paikallisena taksina toimi hevosen vetämät vankkurit ja jollain tapaa tää moottorittomuus tekikin kokonaisvibaan sopivan luonnon läheisen efektin. Saaren poikki meni lukuisia pieniä polkuja, joita pitkin oli mukava käyskennellä tien reunustoille asennettuja kylttejä seuraamalla, sen kummemmin tietämättä ollaanko menossa täysin sataprosenttisesti oikeaan suuntaan. Tarjonta erilaisten ravintoloiden sekä palveluiden suhteen toimi myös enemmän ku mainiosti. Vaikkapa snorklaukseen ja sukeltamiseen liittyen palveluntarjoajia oli saarella useita ja hinnatkin kohtuu hyvässä kurssissa. Mut mites ne päihteet sit?

Aasiassa tää on jännä juttu. Kaikkialla se on kiellettyä, mut meidän reissuilla Thaimaassa, Vietnamissa ja Kambodzassa, esimerkiksi kannabis on hyvin läsnä, ja etsivä löytää haluamansa ihan varmasti mikäli näin tahtoo. Indot poikkeaa tästä rajusti, koska täällä se on huomattavasti enemmän kiellettyä, jopa kuolemanrangaistuksen uhalla. Tavattiin paikallinen, ’sen henkisen paikan’ yrittäjä Balilla, joka osas valistaa, et homman kans ei todellakaan kannata pelleillä näillä nurkilla. Tarina kertoi kuinka hänen ystävänsä istu silläkin hetkellä nimenomaankin kannabiksesta aiheutunutta kakkuaan pois vankilassa, ja hänelle langetettu tuomio oli helposti toistakymmentä vuotta. Kaiken tän kuumottelun jälkeen oliki mielenkiintosta todeta kuinka homma sit toimii Gileillä.

Sienet ja kannabis on se Gili-juttu, se tuli selväksi hyvin nopeasti. Moni mesta ilmoitti hyvinkin selkokielisesti paikkansa ulkopuolella sen, kuinka tuotetta on tarjolla – varsinkin niitä sieniä. Juteltiin aiheesta sitten myöhemmin erään paikallisen yrittäjän kanssa, joka osas kertoa, et toisin ku esim. Thaimaassa, täällä mestat ei tee samankaltaista ‘yhteistyötä’ paikallisen poliisin kanssa. Kaikki on yhtä hämäräperäistä, niin myyjälle ku kuluttajallekin. Lokaalia pollaria Gili-saarilla ei ole, mut eräänlaisia tarkastuskäyntejä tehdään kuuleman mukaan tasaisin väliajoin, yleensä iltapäivästä. Sillon kauppahanat on kiinni ja suorat viittaukset ravintoloiden edustalla korvataan toissijaisella, vähän perinteisemmällä informaatiolla kuluttajalle. Toisin sanoen edelleen yhtä helvetin kuumottavaa. Sama yrittäjä osas kertoa, et siinä vaiheessa jos siellä käy sit niin huono tuuri et jää kiinni, niin virkavalta ei hirveästi tässä vaiheessa armoa jakele. Korruptoitunu menettelymalli on ilmeisesti se, et sulla on käytännössä kaks tietä. Kaikki rahat tänne tai sit eteneminen lain puitteissa, eli vielä paskempi vaihtoehto. Kaikki rahat tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, et jos sulla on hallussa mikä vaan pankki- tai luottokortti, niin he pakottavat sut automaatille ja nostattavat kaikki varannot minimiin. Rento meininki. Ilta-aikaan homma muuttuu tosin täysin päälaelleen ja rauhan piippua, kuten myös niitä sieniä saikin sit useista eri paikoista. Omakohtainen kokemus siviilipukuisen virkavallan kanssa tapahtu niin läheltä, et kyl suositeltavaa on tulla Indoihin ihan joku muu ajatus mielessä kuin pajauttaminen tai sienitrippailu. Isot pojat kerto myös, et tuotteiden laatu verrattuna hintaan ei sekään palvele kovin hyvin, ja viel entistä vähemmän turhan kuumotuksen alla. Ehkä maailma muuttuu vielä tän suhteen, jopa Indonesiassa.

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!