Ekstaattinen Koh Phangan

04.06.2019

Paettiin kuivaa ja savuista vuoristokyläämme eteläiseen autuaisuuteen, Koh Phanganille. Meidän oli tarkoitus majailla saaren kamaralla vajaat kolmisen viikkoa, mut päädyttiinkin oleskelemaan ja ihmettelemään siellä reilu kuukauden päivät. Hassu juttu, puoltoista vuotta sittenhän oltiin lekottelemassa ihan naapurissa, Koh Taolla, ja siellä kuultiin paljon tarinaa kuinka koko Phanganin juttu on enemmän se ’full moon party’ kuin mikään muu, eikä sinne nyt sinänsä kannata mennä mikäli vastaava juhliminen ei maistu saati luonnistu. Tää osoittautui jälleen kerran yhdeksi esimerkiksi siitä, että kaikkea uskoa ei ole suositeltavaa sijoittaa muiden mielipiteiden varaan. Toki, olihan siellä juhlijaa ja erinäisiä järjestettyjä erikoistapahtumia about joka toiselle päivälle, mut saaren sopivan suuri koko tosin takasi sen, et jokaiselle varmasti kyl löytyy jotain mitä ikinä kukanen onkaan etsimässä. Huolimatta olitko sitten tulossa bailaamaan, perhelomalle, rauhoittumaan tai vaihtoehtoisesti etsimään spirituaalisempaa sisältöä.

IMG_3972

IMG_4074

Me vietimme päivämme länsirannikolla ja se soveltu viban puolesta meikäläisille selkeesti parhaiten. Meininki oli laid-back aina joka-iltaisista rumpusessioista ganjan katkuisiin reggaebaareihin tai loputtomaan skaalaan erinäisiä workshoppeja, yoga- ja tanssitunteja sekä mitä uniikimpia mielensäparannusaktiviteettejä. Etelässä sijaitsi pääsatama sekä saaren eräänlainen keskusta, pohjoisessa sympaattinen kalastajakylätunnelma ja idässä juttuja puolestaan vähän tyyriimpään makuun. Siltä se ainakin tuntui. Itse saarihan on jumalaisen kaunis, joka johtuu osittain sen vuoristoisesta maaperästään ja pyörävuokralle tuleekin salettiin vastinetta, kun ajelee mitä kreiseimpiä nousuja ja laskuja edestakas. Saatiin omakohtaisesti kokea Koh Phangan niin resorttituristin, mut myös minimaalista elämää elävän hipin retaleen vinkkelistä. Se olikin hauska kontrasti. Tavoistamme hivenen poiketen vietimme nimittäin suurimman osan ajastamme resortin huomassa, joka tarjosi käyttöömme oman uima-altaan ja muun muassa täysin privaatin biitsin. Loppuajaksi vuokrasimme useita kertoja huokeamman, mutta sitäkin autenttisemman majan tapaisen, jossa huomasimme loppujen lopuksi viihtyvämme paljon paremmin sen kliinisen resortin sijaan.

IMG_4505

IMG_3951

Mikäli rahanmenon minimoimiminen kiinnostaa, saarella on mahdollista elää melko huokeasti. Muistettavaa on kuitenkin se, et koska kyseessä on saari, kaikki on hivenen kalliimpaa – jopa niissä 7/11 -ketjun toimipisteissä. Siis sisämaahan verrattuna. Mitä ravintoloihin tulee, dinneristä tai törppösestä janojuomaa on mahdollista pulittaa jopa kolminkertainen hinta, riippuen missä appeensa sit haluaakaan kuluttaa. Jos totta puhutaan, palvelun laatu ja asioiden aitous tuntui laskevan sitä mukaa kun hinta nousi. Tämä ei tietty ole ultimaattinen totuus, mut sitä oli kiistatta havaittavissa.

IMG_4164

Palatakseemme hivenen vielä aktiviteettipuoleen, hurahdimme aiemmin tänä vuonna kovin suuresti ’ecstatic dance’ ajatukseen ja ajanvietteeseen. Kyseessähän on siis yleensä noin kahden tunnin sessio musiikkia, useimmiten dj-painotteista, välillä myös orgaanista tai molempia yhtäaikaa. Kaiken pointti kuitenkin on päihteettömyys ja se, että tapahtuman aikana ei ole suositeltavaa kommunikoida puhumalla, eikä ajatuksena ole kuvata tai käyttää muutenkaan älylaitteita. Ajatus antautumisesta pelkästään sille parin tunnin setille mielenkiintoista, värikästä ja massatarjonnasta poikkeavaa musiikkia on koukuttava. Lopputuloksena on liikkumisen ilon lisäksi kohtuu rentoutunut fiilis, jota ei baarissa, klubilla tai vastaavassa saa saavutettua samalla tavalla. Iso suositus mikäli vastaavaa on jossain juuri sun lähettyvillä tarjolla. Haluaisimme jakaa tätä kyseistä ilottelun muotoa myös myöhemmin Suomessa, mut saa nähdä kuinka elämä meitä kuljettaa ja mihin suuntaan. Tyylillisesti tapahtumien musiikissa on tuttuja piirteitä meille ominaisesta setistä, joita voi käydä urkkimassa dj-sivustomme kautta mikäli haluaa saada käsityksen fiiliksestä.

promo1-small

IMG_4517

Koh Phangan on paratiisimittarilla niitä paikkoja missä voisi nähdä itsensä chillaavan ilman sen suurempia murheen aiheita niillä lukuisilla rannoilla, joita saaren eri puolilta löytyy – helposti aika pitkiäkin aikoja. Meidän ajankohta käydä tonteilla oli skidisti low season painotteinen ja tästä syystä ei ollu edes niin kovin erikoista löytää rantaa, jossa ei ollu yhtäkään ainutta meidän lisäksi tuijottamassa sitä häkellyttävää auringonlaskua horisontissa. Kaiken kaikkiaan vaikea löytää valitettavaa ja jos jostain syystä popot osoittavat tulevaisuudessa Phanganin suuntaan, niin tarjouksesta tulee olemaan varmasti vaikea kieltäytyä.

Pitkästä aikaa oli myös inspiroivaa kuvata liikkuvaa sisältöä, joista muodostuikin tuollainen mukava dronepainotteinen yhden minuutin feel-good pätkä, jonka avulla pääsee mahdollisesti ainakin jonkin verran lähemmäksi saaritunnelmaa. Seuraavaan kertaan!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Terveiset Pailta

24.10.2018

Reilut puoltoista kuukautta Thaimaassa on hurahtanut aivan älyttömän nopeasti. Tänä aikana on myös tapahtunut paljon isoja asioita ja suurimpana niistä nyt mainittakoon, että me vuokrattiin talo täältä Pailta vuodeksi. Jep! Täydellinen kaksikerroksinen, täysin meidän tarpeita vastaava talo noin kuuden kilometrin päästä Pain ytimestä. Meillä on omaa rauhaa, ympärillä vuoria ja riisipeltoja, huikeat naapurit (ja naapureiden kissat), kaksi isoa terassia ja kaikki, mitä nyt vaan voi toivoa. Liian suuren riskin äärellä päätettiin siis haudata Kambodza-suunnitelmat ainakin toistaiseksi ja asettua tänne henkeäsalpaavan luonnon keskelle. Tää päätös tuntuu meistä molemmista tällä hetkellä parhaalta päätökseltä mitä me voidaan tehdä. Myös rahalliselta kannalta tää päätös on äärimmäisen miellyttävä kotimaan asumiskustannuksiin nähden. Yhden kuukauden vuokramenoihin joutuu investoimaan about 135 euron verran ja se on noin 10-kertaa vähemmän, kuin mihin totuttiin asuessamme vielä Suomen Turussa.

Meidänhän ei alunperin edes pitäny tulla tänne Paille. Meillä oli lennot Suomesta Bangkokiin, ja tarkotuksena oli lentää suoraan sieltä Kambodzaan. Suhteellisen hektisen kesän jälkeen ja Otresin guest house -suunnitelmien rakoillessa tehtiin päätös, että ollaan ensin kuukausi Thaimaassa jossain todella chillissä mestassa ja keräillään vähän ajatuksia kasaan. Oltiin varattu kuukausi Paille ja lentoliput Phnom Penhiin hankittiin lokakuun alulle. Käyttämättähän ne jäi.

Kambodzaan lentämisen sijaan ajeltiin prätkällä reilu sata kilsaa suuntaansa, Mae Hong Soniin, pidentämään meidän viisumeita kuukaudella. Tällä viikolla olis uusi visa run tiedossa, kun sunnuntaina suunnataan järjestetylle reissulle Laosin rajalle. Käytännössä siis kolmen kuukauden välein pitää käydä rajanylityshommissa, jotta saa uuden 60 päivän viisumin. Tätä 60 päivän settiä voidaan sit pidentää vielä 30 päivällä, ja se itseasiassa onnistuu ihan täällä Pailla. Tää visojen kanssa pelailu on jonkinlaista taidetta itsessään. Pailta pääsis lähemmillekin rajanylityspisteille semi-iisisti, mutta meille vielä toistaiseksi tuntemattomasta syystä näistä saa vain 30 päivän visan kerrallaan. 60 päivän oleskelulupaa vastaan joutuu näkeen vähän enemmän vaivaa ja kokonaisuudessaan tää tuleva visa run ottaa aikaa sellaset 4 päivää ja rahaa vajaat 250 euroa meiltä yhteensä. Ollaan myös otettu jonkin verran selvää eri viisumeista, jotka oikeuttas oleen maassa pidemmän aikaa, 6-12 kuukautta. Täällä länkkäri voi esimerkiksi hakeutua opiskelemaan thai-kieltä, ja sitä kautta on mahdollista saada jopa se vuoden viisumi kerrallaan. Myös työviisumimahdollisuuksia on kartotettu hivenen. Nykyinen tila, eli normiviisumin uusiminen kolmen kuukauden välein menettelee myös tulevaisuuden kannalta ihan oukki doukki. Toki näihin saa upotettua myös tonnikaupalla bahteja ja keskikustannukset kuukautta kohden nouseekin jonnin verran pakollisten leimojen perässä juoksemisen tiimoilta. Vuokran hinnan voi käytännössä tuplata ja pääsee aika lähelle todellisuutta kustannusten valossa.

Mut mitä me täällä sit duunaillaan? Tarkotuksena olis nauttia elämästä, tutustua uusiin uskomattomiin ihmisiin, heittäytyä tilanteisiin ja ottaa ennen kaikkea kaikki ilo irti tästä upeasta luonnosta, joka meitä täällä ympäröi. Täällä me voidaan toteuttaa rauhassa omia projekteja ja tehdä juuri sitä mikä inspiroi eniten. Guest house -projektin jäädessä toteutumattomaksi me halutaan olla nyt jonkin aikaa vaan yksinkertaisesti paikoillamme ja pyrkiä löytämään oma sisäinen rauha sen sijaan, et juostas paikasta toiseen etsien jotain.

Parasta elämässä on hetkessä eläminen. Ja se, että tekee just sitä, mikä tekee sut onnelliseks.

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Ensi ihastuksemme Koh Tao, osa 2

19.12.2017

 Ehkä “vika” on vain meissä, mut tää saari kyl höllii allekirjottaneita isolla kädellä just nyt. Päädyttiin sit vuokraamaan huone tollasesta kerrostalon kaltasesta about kolmen kilsan päästä alkuperäisestä. Originellihän oli ihan tän ilmeisesti suosituimman alueen, tai siis rannan, Sairee Beachin kupeessa. Nyt siirryttiin hieman etäämmälle. Tai no, kaikkihan tällä pienellä ihanalla maapalalla on lähellä. Asumuksesta pulitettiin kolmen viikon ajasta 7500 bahtia eli vain vajaa 200 euroa. Mielestämme puhutaan kohtuu helposti lähestyttävästä rahasummasta. Siihen päälle tulee vedestä ja sähköstä joitain kuluja viel ton perushinnan päälle. Ymmärtääksemme kukkaron nyörejä ei silti tarvi ihan kovin paljoa löyhentää enää extraa. Ja tokihan se on meistä kiinni kuinka paljon tekoilmaa me huoneeseemme halutaan. Tällä hetkellä ilmastointi on käytännössä ollut kiinni koko tän ajan ja ollaan pelailtu pelkällä jalkatuulettimella. Homma toimii ku junan vessa.

Vessoista puheen ollen. Tapahtu hauska skenaario tossa eilen. Oltiin viettämässä omia hyvin henkilökohtaisia pikkujouluja lauantai-iltana ja krapulapäivänä liskojen yö sai nimensä veroisen tilanteen ku löydettiin meän vessasta tollanen arviolta 30 senttinen lisko. Siin se oli. Vessan seinässä kiinni täysin liikkumattomana. Mikko tsiigas aluksi, et se on jumankeikka joku seinäkoriste, et oliks se muka tossa lavuaarin alla aiemmin. Kylläpä onki aidon näkönen. No aitohan se oli. Kyse oli tokay geckosta, jotka on sinänsä arkipäivää täällä. Huvittavaa ehkä tästä tilanteesta tekee lähinnä vallinnut krapulatila ja se, et me ei olla törmätty ku pieniin, muutaman sentin pitusiin liskoihin täällä aiemmin. Nyt se iso kaveri on meän vessassa. Asiaan kuuluvan darra-paniikin ja hihitysten johdattelemana tilanne raukes ku itestään ja lisko poistui samaa reittiä mistä tulikin. Vessan ikkunasta. Hauska hetki.

Aiemmin tulikin höpöteltyä vahvasta suomalaiskommuunista täällä saarella. Tosiaan siis meikäläisiä löytyy operoimasta vaatimattomasti saaren vanhinta ja ilmeisen suosittua sukelluskeskusta täällä. Osittain tästä luontaisena jatkumona Inkeri aloittikin juuri eilen sukelluksen alkeet heidän opastuksella. Aamu meni luentojen parissa ja tätä kirjottaessa mimmi on jossain tuolla meren syövereissä. Huomenna sama homma saa jatkoa. Tuntemuksia sekä siistiä vedenalaista matskua luvassa ku vehkeet ja meri on otettu tosissaan haltuun! Mikäli näille huudeille on suunnitteilla tuloa ja pinnan alle painuminen kiinnostelee, niin http://www.kohtaodivers.com -osoitetta on hyvä harkita klikkaavansa.

Viikon itsensä-, ja saarentutkiskelun jälkeen fakta on pari juttua. Ensinnäkin se, et täällä täytyy olla maailman kauneimmat auringonlaskut. Ainaki ne on kauneimmat, mitä me ollaan ikinä todistettu vierestä. Voikohan niihin kyllästyä? Jos tänne jämähtäs, ni oliskohan puolen vuoden jälkeen silleen, et ”hyi hyi, ei kelpaa enää. Pakko saada vieläkin kauniimpaa.” Vai onko sitä kauniimpaa ees olemassa? Meän Insta-tilillä @tourlecouple, löytyy häkellyttävää matskua liittyen auringon painumiseen taivaanrannan taa. Tsekatkaa! Rauhanpiippukulttuuri. Täällä on tosiaan kourallinen coffee shoppeja. Aiemmin maalailtiin termillä “amsterdamilaisia”, mut tää on jotain ihan muuta. Ne mestat on laitettu vimpan päälle kondikseen – noin niinku visuaalisessa mielessä. Siellä tupruttelu on ku Jurassic Parkissa konsanaan. Voi jösses. Mestojen lokaatio tuntuu olevan myös haettu tarkoituksella jostain pienehkön kukkulan päältä, joten myös näköalat ja ennen kaikkea tähtitaivas on käsinkosketeltavan läsnä just siinä tilanteessa. Rannat. Niitä täällä on useita, mut esim. just tää suosituin. Sairee Beach. Toi vesi tuntuu iholla ku oisit kylpylässä. Se on niin lämmintä ja ihoa myhäilevää. Siihen kun lisää viel ton samettisen pehmeän hiekan ja todella loivasti syvenevän meren, niin edes Mikko ei pysty hukkumaan täällä. Popkulttuuri. Täältä löytyy, ehkä jopa hippusen yllättävästi, oikeinkin trendikkäitä kahviloita tai sit saatikaan eurooppalaiseen moderniin makuun sisustettuja juomakuppiloita. Late breakfastia saa sieltä sun täältä iltapäivään asti. Tämän lisäksi löytyy ääripäänä despacitoa, tulishowta, deep housea, ampumarataa, minigolfia ja jos oikein länkkärivibat ottaa vallan, niin vaikkapa helvetin hyviä home made burgereita. Paikan kokoon nähden, täällä on kaikkea.

Koko onkin mielenkiintoinen juttu. Internet osasi kertoa, et täällä asuu kirjoilla vajaa 3000 ihmistä, mut käytännössä tätä saarta asuttaa reilu 8000 silmäparia. Puhutaan aika pienistä lukemista. Siihen vierailijat päälle. Täällä on kohtuu vahva yhteisöllisyyden tuntu ja se jos jokin tuntuu hyvältä.

Niin, se internet. Koska netistä löytyy ja muutkin ovat sen saman löytäneet, niin pimeä puoli tuntuu olevan saarella tapahtuneet kuolemat ja murhat. Kyllä, murhat. Täällä on tapahtunu useampi kuin pari erikoista kuolemaa viime vuosina ja osa tuntuu jopa välttävän tänne matkustamista niiden vuoksi. Tarkempi tutkailu tuntui kuitenkin enemmän median paisuttelulta ja klikkiotsikoinnilta faktoihin pureutumisen sijaan. Kyllä, tänne on kuollut jengiä, mut suurin osa turisteista omaan hölmöyteen. Lähinnä humalatilasta johtuviin juonenkäänteisiin ja hukkumiseen – tai molempiin. Tänne on myös tapettu jengiä ja laitettu jopa näytille roikkumaan palmun varteen, mut niitäkin varjosti omituisia vaiheita matkailijoiden itsensä tiimoilta. Normityypit tuskin joutuu täällä vaikeuksiin, ku pitää terveen järjen mukana päässä, eikä fronttaile paikallisille. Sen geimin häviää salettiin aina.

Me jatketaan täällä nyt tätä paratiisigeimiä. Myöhemmin luvassa lisää ihmettelyä, päivittelyä, ihastelua, ylistystä ja tietty myös spekulointia sukeltamisen saloista. Adios!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!