Ensi ihastuksemme Koh Tao, osa 1

 12.12.2017

 Mitähän tähän nyt sanois. Tää mesta on järisyttävän kaunis. Kaunein paikka missä allekirjoittaneet on ehkä koskaan ollu. Mentiin Prachuap Khiri Khanin jälkeen Chumphoniin, eli taas toista sataa kilsaa etelään päin. Tällä kertaa kokeiltiin matkustamiseen lokaalia junaa. Matka makso meiltä molemmilta yhteensä vajaa pari euroa. Omanlainen kokemus sekin. Varsinkin paikalliset virvokkeiden ja safkan myyjät – siis siellä junassa. Ja niitä oli sit muuten useita. Saatiin vähän vihiä etukäteen, et junan appeet ei välttämättä ole sieltä solideimmasta päästä, joten päädyttiin vain pällistelemään vierestä. Kaikki myytiin pakattuna eri kokoisiin muovipussukoihin. Sisällä oli mitä erikoisempia litkuja sekä ruokia kaikissa värien eri skaaloissa. Ehkä seuraavalla kerralla uskalletaan varovaisesti maistaa hivenen. Ehkä. Matka itsessään meni hyvinkin soljuvasti. Oli miten oli. Yövyttiin sit määränpäässä upeassa Villa Varichissa, mökkikylässä, viiden-kuuden kilsan päässä paikallisesta ytimestä. Käytännössä keskellä metsää. Palmumetsää. Pienen joen varrella. Uskomaton juttu tämäkin. Varsinkin luonnon äänet auringon laskeutumisen jälkeen. Sitä siritystä ja eri elukoiden äänien pyrähtelyä ois voinu kuunnella transsimaisen kauan. Chumphonista otettiin muutaman yön jälkeen puolentoista tunnin kohtuu pomppuinen ja suhteellisen kallis, mutta aurinkoinen pikavene Koh Taolle. Ja tässä sitä ollaan. Paratiisissa. Not kidding.

Tää saari tuntuu olevan ehkä tunnetuin sen tarjoamista sukellusmahdollisuuksista. Mikon uimataito ei ole tasoa vesipeto, mutta Inkeri sen sijaan aikoo tyyppaa sukeltamisen salat. Siitä updatea myöhemmin. Tällä saarella turismi kukoistaa aivan eri tavalla kuin mihin olemme tottuneet tänä aikana Thaimaassa. Mut silleen hyvällä tavalla. Sellasta klassista, liian kännissä olevaa huutajaa ei ole tullut vastaan kertaakaan. Valtaosa väestöstä, joka asuttaa tän pituudeltaan 7 kilometrin maapläntin keskellä Siaminlahtea, tulee eri kolkista maailmaa. Täällä on mm. suomalaisten operoima sukelluspalveluita tarjoava lafka ja yleisestikin ilmeisen vankka suomalaisyhteisö, joista suurinosa asuu täällä ihan ympäri vuoden. Tätä on jokseekin vaikea selittää, mut heti ku tän maan kamaralle astu, tuli fiilis, et täällä vois viihtyä salettiin kauemminkin. Otettiin bungalow ihan tästä biitsin vierestä kolmeks päiväksi, mutta jo ekojen tuntien aikana tuli selväksi, et lisää vuorokausia tarvitaan. Tai siis viikkoja, joo, viikkoja. Ainakin yks, uskoisin, että kaksi. Miksei koko kuukausikin. Meän housti Chumphonissa kehu tätä saarta ja saaren rantoja yhdiksi maailman kauniimmista – emmekä näe syytä miksi hän ei olisi tehnyt niin. Tää on ihan postikorttimainen skenaario. Paitsi, että elät sitä postikorttia 24/7.

Tässä vaiheessa on myös aika kertoa hieman thaimaalaisesta päihdepolitiikasta, joka vaikuttaa kohtuu mielenkiintoiselta paketilta. Rauhanpiipun tupruttaminenhan täällä on ihan pannassa. Ennen reissua tuli kelailtua, et on se kumma, kun senhän jos jonkin voisi kuvitella kulkevan käsi kädessä tällasissa maisemissa suht vankasti. Noh, tutustuttiin sit heti ekana päivänä paikalliseen yrittäjäpariskuntaan kuin sattumalta. He osasivat valottaa, et täällä on jopa useita amsterdamimaisia coffee shoppeja, hivenen pääalueen ulkopuolella. Niissä sen itsensä harjottaminen on täysin ok. Ja laillista. Parasta tässä kaikessa on ehkä se, et näistä paikoista on vastuussa – kukas muukaan kuin paikallinen poliisi. Mukaan ei ole suotavaa ostaa mitään, mut sisällä näissä kuppiloissa saa käryttää niin paljon kuin mieli halajaa. On tämä vain ihmeellinen satumaa. Vaikea keksiä mikä tässä paikassa on käytännössä pielessä. Vai onko tässä mikään pielessä? Miks aina pitäis olla joku pielessä? Monelle tää on jokaikistä arkipäivää.

Siinä akuutimmat ihmetyksen aiheet tähän väliin. Nyt nokat pettämätöntä thai-hierontaa sekä linnunmaitomaista merivettä kohen. Lisää myöhemmin, kun olemme kaivautuneet vielä vähän syvemmälle Koh Taon pehmeään hiekkaan. Ciao!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Välietappi Prachuap Khiri Khan

6.12.2017

Siirryttiin reilut 250 kilsaa etelään Bangkokista, provinssiin nimeltä Prachuap Khiri Khan. Palloteltiin aluksi, et oltaisko niin rohkeita, et vuokrattais (tai jopa ostettais) oma moottorikäyttönen koko täksi ajaksi täällä Thaimaassa, mut päädyttiin toistaseksi kuitenki julkisiin. Luultiin menevämme bussilla, mut kulkupeliksi valikoituikin tollanen about 9-paikkanen minivan. Tunnelma oli jämpti, mut loppupeleissä jalkatilaa oli enemmän ku perushalvassa ja -hyvässä Onnibussissa. Ilmakin kiersi ihan sopivasti. Homma oli ohi yhden pysähdyksen taktiikalla noin neljässä tunnissa. Per naama lompakkoa joutui kurittamaan reilu vitosen verran tästä ilosta, eli ei juuri midi.

No missä me nyt sit ollaan? Tää on tällanen pikkupitäjä, Siaminlahden poukamien kupeessa. Yövytään tällasessa ehkä maailman sympaattisimmassa majatalossa, jota pitää pariskunta, joka myös asuu tässä samassa mestassa. He vuokraa kolmea huonetta – tällä hetkellä ollaan ainoat yöpyjät. Tätä kirjottaessa monessa maailman kolkassa juhlitaan satavuotiasta Suomea, niin myös meillä – Inkeri kokkaa juuri tällä hetkellä karjalanpiirakoita, lihapullia ja perunamuusia maisteltaviksi meille ja meidän housteille. Ne on aika ihmeissään tulevasta. Myöhemmin striimataan kättelyjuhlat tietenkin asiaan kuuluvasti läppärin näytöltä.

Ilmasto kohtelee ihan eri tavalla ku ollaan ison veden äärellä verrattuna Bangkokin seisahtuneeseen tuntumaan iholla. Vuokrattiin fillarit 100 bahtilla eli noin 2,5 eurolla yhdeks päiväksi ja ollaankin ajeltu aika pitkälti koko pitäjä päästä päähän. Todella kaunista luontoa ja järisyttävän hyviä pyöräkaistoja ihan rannan tuntumassa. Välissä voi aina fiiliksen mukaan pysähtyä safkaamaan tai paikalliselle bisselle. Molemmat näistä irtoaa hyvin pienellä rahalla ja mielihyvä on joka kerta satavarmasti saletti. Jos tänne eksyy, niin sykkelin vuokraus on must!

Kiivettiin myös paikalliseen temppeliin (Wat Thammikaram Worawihan), joka käsitti 396 porrasta ja vähintään yhtä monta apinaa matkalla sinne ja alas. Ja ne apinat. Tää voi olla monelle normikeissi, mut meistä ainakin Mikko otti extrahuumaa noista pikku kaiffareista enemmän ku tarpeeksi. Ne pienet kädet ja puuhastelut mitä nää hassut otukset harrastaa on yksinkertaisesti lumoavaa vierestä seurattavaa. Yksi hakkaa kivellä tai puutikulla maata, ikään kuin se rakentaisi jotain, kun taas toinen juoksentelee kaltaisiansa karkuun käsissään ympäristöstä löytynyt muovipullo – samaan tapaan kuin se olisi tarun hohtoinen sormus Klonkulle. Note to self, vaikka he söpöjä ovatkin, niin liian lähelle ei kannata mennä, koska lumoutuminen voi muuttua kuumotukseksi kohtuu instana. Varsinkin jos lähistöllä on poikasia. Toisaalta ihan normi juttu sinänsä. Temppelit on muutenki todella päräyttäviä paikkoja jo pelkästään visuaalisesti. Oranssiin pukeutuvat buddha-munkit samaten. Oli mielenkiintoinen efekti, kun apinoiden keskuuteen ilmestyikin tämä tuttuun kaapuun pukeutunut mies. Meihin verrattuna apinoiden käyttäytyminen häntä kohtaan oli kuin yö ja päivä. Näkivätköhän nämä hännälliset vain tutun värin vai oliko kyse munkista itsestään, kaikesta huolimatta todistamisen arvoinen hetki.

Vaikka tätä tulikin jo hehkutettua aiemmin, niin ihmisten ystävällisyydellä ei tunnu olevan täällä rajoja. Paikka vaihtuu, mutta tuttu hymy ja tervehdykset säilyvät samanlaisina. Kaikessa autetaan ja kaikesta ollaan kiinnostuneita mikäli vain kielimuurilta pystytään. Edelleenkään sitä maailmankuulua kusettamista ei ole näkynyt lähestulkoon laisinkaan.

Safkapuoli toimii edelleen puolentoista viikon tutkailun jälkeen enemmän kuin mainiosti. Tuskin ollaan koskaan suuhumme laitettu niin tuoretta merenelävää tai sopivan tulisesti maistettuja lisukkeita kuin näillä leveysasteilla. Uskomatonta kerta kaikkiaan. Varsinkin kun sitä saa eurolla tai kahdella. Laitettiin suuhumme tosin muutakin. Nimittäin paikallisesta marketista löytyviä mässyjä sun muita snackeja. Tehtiin niistä video, tsekatkaa miltä suomalaisessa suutuntumassa tuntui paikallinen “herkku”. Sisältää sopivasti yökötystä, keskinkertaista analyysia ja hippusen kirosanoja. Linkin takaa videoon: https://youtu.be/waqTuCHfQj8

Palataan! Laters!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!