Ekstaattinen Koh Phangan

04.06.2019

Paettiin kuivaa ja savuista vuoristokyläämme eteläiseen autuaisuuteen, Koh Phanganille. Meidän oli tarkoitus majailla saaren kamaralla vajaat kolmisen viikkoa, mut päädyttiinkin oleskelemaan ja ihmettelemään siellä reilu kuukauden päivät. Hassu juttu, puoltoista vuotta sittenhän oltiin lekottelemassa ihan naapurissa, Koh Taolla, ja siellä kuultiin paljon tarinaa kuinka koko Phanganin juttu on enemmän se ’full moon party’ kuin mikään muu, eikä sinne nyt sinänsä kannata mennä mikäli vastaava juhliminen ei maistu saati luonnistu. Tää osoittautui jälleen kerran yhdeksi esimerkiksi siitä, että kaikkea uskoa ei ole suositeltavaa sijoittaa muiden mielipiteiden varaan. Toki, olihan siellä juhlijaa ja erinäisiä järjestettyjä erikoistapahtumia about joka toiselle päivälle, mut saaren sopivan suuri koko tosin takasi sen, et jokaiselle varmasti kyl löytyy jotain mitä ikinä kukanen onkaan etsimässä. Huolimatta olitko sitten tulossa bailaamaan, perhelomalle, rauhoittumaan tai vaihtoehtoisesti etsimään spirituaalisempaa sisältöä.

IMG_3972

IMG_4074

Me vietimme päivämme länsirannikolla ja se soveltu viban puolesta meikäläisille selkeesti parhaiten. Meininki oli laid-back aina joka-iltaisista rumpusessioista ganjan katkuisiin reggaebaareihin tai loputtomaan skaalaan erinäisiä workshoppeja, yoga- ja tanssitunteja sekä mitä uniikimpia mielensäparannusaktiviteettejä. Etelässä sijaitsi pääsatama sekä saaren eräänlainen keskusta, pohjoisessa sympaattinen kalastajakylätunnelma ja idässä juttuja puolestaan vähän tyyriimpään makuun. Siltä se ainakin tuntui. Itse saarihan on jumalaisen kaunis, joka johtuu osittain sen vuoristoisesta maaperästään ja pyörävuokralle tuleekin salettiin vastinetta, kun ajelee mitä kreiseimpiä nousuja ja laskuja edestakas. Saatiin omakohtaisesti kokea Koh Phangan niin resorttituristin, mut myös minimaalista elämää elävän hipin retaleen vinkkelistä. Se olikin hauska kontrasti. Tavoistamme hivenen poiketen vietimme nimittäin suurimman osan ajastamme resortin huomassa, joka tarjosi käyttöömme oman uima-altaan ja muun muassa täysin privaatin biitsin. Loppuajaksi vuokrasimme useita kertoja huokeamman, mutta sitäkin autenttisemman majan tapaisen, jossa huomasimme loppujen lopuksi viihtyvämme paljon paremmin sen kliinisen resortin sijaan.

IMG_4505

IMG_3951

Mikäli rahanmenon minimoimiminen kiinnostaa, saarella on mahdollista elää melko huokeasti. Muistettavaa on kuitenkin se, et koska kyseessä on saari, kaikki on hivenen kalliimpaa – jopa niissä 7/11 -ketjun toimipisteissä. Siis sisämaahan verrattuna. Mitä ravintoloihin tulee, dinneristä tai törppösestä janojuomaa on mahdollista pulittaa jopa kolminkertainen hinta, riippuen missä appeensa sit haluaakaan kuluttaa. Jos totta puhutaan, palvelun laatu ja asioiden aitous tuntui laskevan sitä mukaa kun hinta nousi. Tämä ei tietty ole ultimaattinen totuus, mut sitä oli kiistatta havaittavissa.

IMG_4164

Palatakseemme hivenen vielä aktiviteettipuoleen, hurahdimme aiemmin tänä vuonna kovin suuresti ’ecstatic dance’ ajatukseen ja ajanvietteeseen. Kyseessähän on siis yleensä noin kahden tunnin sessio musiikkia, useimmiten dj-painotteista, välillä myös orgaanista tai molempia yhtäaikaa. Kaiken pointti kuitenkin on päihteettömyys ja se, että tapahtuman aikana ei ole suositeltavaa kommunikoida puhumalla, eikä ajatuksena ole kuvata tai käyttää muutenkaan älylaitteita. Ajatus antautumisesta pelkästään sille parin tunnin setille mielenkiintoista, värikästä ja massatarjonnasta poikkeavaa musiikkia on koukuttava. Lopputuloksena on liikkumisen ilon lisäksi kohtuu rentoutunut fiilis, jota ei baarissa, klubilla tai vastaavassa saa saavutettua samalla tavalla. Iso suositus mikäli vastaavaa on jossain juuri sun lähettyvillä tarjolla. Haluaisimme jakaa tätä kyseistä ilottelun muotoa myös myöhemmin Suomessa, mut saa nähdä kuinka elämä meitä kuljettaa ja mihin suuntaan. Tyylillisesti tapahtumien musiikissa on tuttuja piirteitä meille ominaisesta setistä, joita voi käydä urkkimassa dj-sivustomme kautta mikäli haluaa saada käsityksen fiiliksestä.

promo1-small

IMG_4517

Koh Phangan on paratiisimittarilla niitä paikkoja missä voisi nähdä itsensä chillaavan ilman sen suurempia murheen aiheita niillä lukuisilla rannoilla, joita saaren eri puolilta löytyy – helposti aika pitkiäkin aikoja. Meidän ajankohta käydä tonteilla oli skidisti low season painotteinen ja tästä syystä ei ollu edes niin kovin erikoista löytää rantaa, jossa ei ollu yhtäkään ainutta meidän lisäksi tuijottamassa sitä häkellyttävää auringonlaskua horisontissa. Kaiken kaikkiaan vaikea löytää valitettavaa ja jos jostain syystä popot osoittavat tulevaisuudessa Phanganin suuntaan, niin tarjouksesta tulee olemaan varmasti vaikea kieltäytyä.

Pitkästä aikaa oli myös inspiroivaa kuvata liikkuvaa sisältöä, joista muodostuikin tuollainen mukava dronepainotteinen yhden minuutin feel-good pätkä, jonka avulla pääsee mahdollisesti ainakin jonkin verran lähemmäksi saaritunnelmaa. Seuraavaan kertaan!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Pohjois-Thaimaa ja ilmansaasteet

02.04.2019

Seuraa mielenkiintoinen spekulaatio vallitsevasta tilasta täällä pohjoisessa Thaimaassa, jossa jokavuotinen ongelma on absurdeihin numeroihin nousevat ilmansaastelukemat. Tätä kirjoittaessa AirVisual applikaatiomme antaa ilmanlaaduksi aivan kä-sit-tä-mät-tö-mät ’495 US AQI (Hazardous)’, joka puolestaan maalaiskielelle käännettynä vastaa huonointa mahdollista ilmapiiriä hengittää sisään itseensä. Ilmoitusta siivittää kasvot, joita koristaa hengityssuojain ja myrkyllisen purppura taustaväri. Itseasiassa edes koko mitta-asteikko ei tietääksemme ”ymmärrä” 500 ylittävää lukemaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Helsingissä vastaavan palvelun antama numeroyhdistelmä tällä kyseisellä hetkellä on 26 (’Good’), ja ääripäänä esimerkiksi Tokiossa 64 (’Moderate’). Kun katseen nostaa pois älylaitteen ruudulta ja pällistelee puolestaan ympärilleen, näkyvyys on valehtelematta vain toistasataa metriä. Kirjaimellisesti ihan kaiken on täyttänyt harmaa massa, joka hämmentävällä tavalla muistuttaa meitä ajastamme Suomessa, jolloin tuntui, että kaikki ympärillämme on vain harmaan eri sävyjä. Tällä kertaa harmaus tosin johtuu savusta ja sen myötä tulleista epäpuhtauksista, jotka on jääny nalkkiin leijailemaan tähän laaksoon vuorilla tapahtuvien palojen seurauksena. Tämä ei myöskään ole vain meidän pailaisten, tai lähellä olevan Chiang Main ongelma, vaan ymmärtääksemme yleinen probleema koko pohjoisen Thaimaan alueella. Joka vuosi. Smoky Season – niin kuin täällä päin kutsutaan.

IMG_8349.PNGIMG_3928.jpg

Mistä nää palot sit johtuu ja miksi näin tapahtuu? Tää on hyvä kysymys, koska kukaan ei tunnu tietävän tähän suoraa vastausta – niin hullulta kuin se tuntuukin. Haastateltuamme paikallisia kuulostaa siltä, että jokaisella on enemmän tai vähemmän yhtä laaja skaala erinäisiä syitä esitettäväksi. Näitä ovat esimerkiksi roskien tai puista tipahtaneiden lehtien hävittäminen, maaperän polttaminen uutta kasvukautta silmällä pitäen, luonnollisten metsäpalojen leviämisen välttäminen tai vaihtoehtoisesti villeimmästä päästä eläinten metsästäminen tulen avulla ja jollain tapaa jopa sienien poiminta tuolta vuorilta. Syitä ja koko tapahtumaa tunnutaan vähäteltävän ja moni keskustelu lakaistaankin mielellään maton alle, koska tapahtuuhan tää kuitenkin joka vuosi kuin standardina anyway. Maalaisjärjellä kelailtuna (ja tässä vuorten kupeessa asuessa) tuntuu, et eihän tässä ole mitään järkeä. Eihän siellä vuorilla edes ole mitään! Sinne ei ole rakennettu mitään eikä sinne tunnu menevän konkreettisia teitä tai selviä polkuja. Mitä siellä sit on niin tärkeää ja miksi on niin akuuttia käydä läpi tämä jokavuotinen useita kuukausia kestävä aikakausi, jolloin aivan himmeä määrä ihmisiä, niin paikallisia kuin tänne matkustavia turistejakin, altistuu näin huomattavalle määrälle ilmassa leijailevia myrkkyjä? Eikö siihen johonkin ole olemassa muka mitään muuta ratkaisua?

Maaliskuun alusta Chiang Main alueelle tuli hallituksen toimesta kielto, jolla yritetään estää tämä terveydelle haitallinen ilman tila. Kielto vaikutti aika konkreettiselta peliliikkeeltä ongelman kannalta ja ihmisiä kehoitettiin ottamaan jopa yhteyttä suoraan virkavaltaan mikäli paloja on vielä spotattavissa maaliskuun jälkeen. Täällä Pailla (~150 km Chiang Maista) kielloista ei sen sijaan tunnuta tietävän, tai ainakaan niistä ei välitetä vaikka elämme jo maalis-huhtikuun taitetta. Vertailun vuoksi älylaitteemme näyttää tällä hetkellä Chiang Maihin lukemia 266 (’Very Unhealthy’), joten liekö kielto sielläkään konkretisoitunut ihan täysin vai siirtyneekö saasteet sit tuulten mukana toisaalta?

IMG_3929.jpg

IMG_3930.jpg

Ällistyttävintä koko paketissa on mielestämme kuitenkin tämä ihmisten suuri lukumäärä, joka näiden muutaman kuukauden aikana joutuu asettamaan terveydensä tahtomattaan vaakalaudalle. Thaimaasta on jäänyt kuva maana, joka pitää huolta turisminsa tasosta ja täten pelkästään jo matkailun kannalta on ihmeellistä kuinka savuongelmaan ei ole pureuduttu vakavammin ylemmältä taholta, saatikaan, että tähän olisi keksitty keino, jolla se vältettäisiin kokonaan. Fyysiset vaikutukset altistumisesta tälle harmaudelle ovat olleet meille henkilökohtaisesti melko selkeitä. Näitä ovat olleet muun muassa kurkun kuivuminen ja kipeytyminen, silmien kutina, ärsyttävä yskä sekä esimerkiksi liman erittymisen lisääntyminen. Jopa eräänlaista ihottumaa on kuultu esiintyvän, mut toki ihan kaikkea ei nyt pelkän savusaasteen piikkiin voi laittaa. Hengitysmaskin käyttäminen on luonnollisesti suositeltavaa ja tässä tapauksessa nimenomaan N-99 -mallia olevan vastaavan. Numero tulee prosentuaalisesta osuudesta epäpuhtauksia, joita tää naamakapistus filtteröi. Me ollaan käytetty köykäsempää mallia N-95 – ja sitäkin lähinnä yöaikaan nukkuessa. Voi olla, että ei me tälle savulle altistumisesta tulla kärsimään vakavin seurauksin, mutta toisaalta joka ihminen on myös erilainen. Herkemmille ja vanhemman ikäpolven matkaajille ja paikallis-asukkaille nää ilmansaasteet voi olla huomattavasti suurempi terveysriski. Mikäli tämä niin kutsuttu Smoky Season olis tarkemmin kontrolloitu tietty ajanjakso, asian kanssa vois elää ehkä helpommin. Meidän kokemus täältä itsestään käsin kuitenkin on se, että tän kerrotaan alkavan aina helmikuun tienoilla ja jatkuvan huhtikuuhun asti ilman sen suurempia määritelmiä siitä milloin se on mahdollisesti pahimmillaan tai milloin sen voi olettaa vähän helpottavan, saatikaan sit vihdoin loppuvan. Näin ympäripyöreästi tulkittuna se tarkoittaisi, että jopa neljäsosa koko vuodesta on ei-suositeltavaa aikaa matkustaa juuri pohjoiseen Thaimaahan – ja onhan kyseessä vieläpä ’high season’ meille, jotka tulevat sieltä kylmästä ja pimeästä. Tähän täytyy löytyä tulevina vuosina jonkin sortin järkevä ratkaisu.

IMG_3877.jpg

Toivottavasti tästä reportaasista on apua just sulle mikäli oot suunnittelemassa matkaa lähivuosina juurikin alkuvuodesta näille tonteille päin. Me sen sijaan saavuttiin juuri etelään, Koh Phanganin saarelle savua pakoon ja sanottakoon, et täältä meren ääreltä käsin elämä kyllä kieltämättä maistuu kepeämmältä, eikä kurkkua kuivata kuin korkeintaan rauhanpiipun jälkimainingit. Moi nyt!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Terveiset Pailta

24.10.2018

Reilut puoltoista kuukautta Thaimaassa on hurahtanut aivan älyttömän nopeasti. Tänä aikana on myös tapahtunut paljon isoja asioita ja suurimpana niistä nyt mainittakoon, että me vuokrattiin talo täältä Pailta vuodeksi. Jep! Täydellinen kaksikerroksinen, täysin meidän tarpeita vastaava talo noin kuuden kilometrin päästä Pain ytimestä. Meillä on omaa rauhaa, ympärillä vuoria ja riisipeltoja, huikeat naapurit (ja naapureiden kissat), kaksi isoa terassia ja kaikki, mitä nyt vaan voi toivoa. Liian suuren riskin äärellä päätettiin siis haudata Kambodza-suunnitelmat ainakin toistaiseksi ja asettua tänne henkeäsalpaavan luonnon keskelle. Tää päätös tuntuu meistä molemmista tällä hetkellä parhaalta päätökseltä mitä me voidaan tehdä. Myös rahalliselta kannalta tää päätös on äärimmäisen miellyttävä kotimaan asumiskustannuksiin nähden. Yhden kuukauden vuokramenoihin joutuu investoimaan about 135 euron verran ja se on noin 10-kertaa vähemmän, kuin mihin totuttiin asuessamme vielä Suomen Turussa.

Meidänhän ei alunperin edes pitäny tulla tänne Paille. Meillä oli lennot Suomesta Bangkokiin, ja tarkotuksena oli lentää suoraan sieltä Kambodzaan. Suhteellisen hektisen kesän jälkeen ja Otresin guest house -suunnitelmien rakoillessa tehtiin päätös, että ollaan ensin kuukausi Thaimaassa jossain todella chillissä mestassa ja keräillään vähän ajatuksia kasaan. Oltiin varattu kuukausi Paille ja lentoliput Phnom Penhiin hankittiin lokakuun alulle. Käyttämättähän ne jäi.

Kambodzaan lentämisen sijaan ajeltiin prätkällä reilu sata kilsaa suuntaansa, Mae Hong Soniin, pidentämään meidän viisumeita kuukaudella. Tällä viikolla olis uusi visa run tiedossa, kun sunnuntaina suunnataan järjestetylle reissulle Laosin rajalle. Käytännössä siis kolmen kuukauden välein pitää käydä rajanylityshommissa, jotta saa uuden 60 päivän viisumin. Tätä 60 päivän settiä voidaan sit pidentää vielä 30 päivällä, ja se itseasiassa onnistuu ihan täällä Pailla. Tää visojen kanssa pelailu on jonkinlaista taidetta itsessään. Pailta pääsis lähemmillekin rajanylityspisteille semi-iisisti, mutta meille vielä toistaiseksi tuntemattomasta syystä näistä saa vain 30 päivän visan kerrallaan. 60 päivän oleskelulupaa vastaan joutuu näkeen vähän enemmän vaivaa ja kokonaisuudessaan tää tuleva visa run ottaa aikaa sellaset 4 päivää ja rahaa vajaat 250 euroa meiltä yhteensä. Ollaan myös otettu jonkin verran selvää eri viisumeista, jotka oikeuttas oleen maassa pidemmän aikaa, 6-12 kuukautta. Täällä länkkäri voi esimerkiksi hakeutua opiskelemaan thai-kieltä, ja sitä kautta on mahdollista saada jopa se vuoden viisumi kerrallaan. Myös työviisumimahdollisuuksia on kartotettu hivenen. Nykyinen tila, eli normiviisumin uusiminen kolmen kuukauden välein menettelee myös tulevaisuuden kannalta ihan oukki doukki. Toki näihin saa upotettua myös tonnikaupalla bahteja ja keskikustannukset kuukautta kohden nouseekin jonnin verran pakollisten leimojen perässä juoksemisen tiimoilta. Vuokran hinnan voi käytännössä tuplata ja pääsee aika lähelle todellisuutta kustannusten valossa.

Mut mitä me täällä sit duunaillaan? Tarkotuksena olis nauttia elämästä, tutustua uusiin uskomattomiin ihmisiin, heittäytyä tilanteisiin ja ottaa ennen kaikkea kaikki ilo irti tästä upeasta luonnosta, joka meitä täällä ympäröi. Täällä me voidaan toteuttaa rauhassa omia projekteja ja tehdä juuri sitä mikä inspiroi eniten. Guest house -projektin jäädessä toteutumattomaksi me halutaan olla nyt jonkin aikaa vaan yksinkertaisesti paikoillamme ja pyrkiä löytämään oma sisäinen rauha sen sijaan, et juostas paikasta toiseen etsien jotain.

Parasta elämässä on hetkessä eläminen. Ja se, että tekee just sitä, mikä tekee sut onnelliseks.

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!