Asuminen Thaimaassa / kuukausibudjetti

14.03.2019

Yli puolen vuoden jälkeen muukalaisena tässä kauniissa maassa antaa hyvän yleiskäsityksen siitä miten arki täällä todellisuudessa rullaa ja mitä se eläminen sitten loppujen lopuksi maksaa. Jo tässä toisessa lauseessa voi jälleen heti kärkeen todeta jäätäväksi sen valuutan arvon päälaellaan olon siitä mihin ollaan totuttu kotimaassa Suomessa. Pikkurahalla pärjää ja mikäli länsimaalaismaiselle hedonismille osaa sanoa edes sillon tällöin ei, kuukausibudjetti pysyy kahdelta henkilöltä häkellyttävän pienenä. Syöminen, juominen ja asuminen eli aika pitkälti kaikki se mitä ihminen ollaksensa tarvii on moninkertaisesti huokeampaa – toki niin kauan kuin pysytään appeissa ja asioissa, jotka valmistetaan täällä tai muuten vain luontaisesti kasvavat tässä maaperässä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa viinit, joiden nauttiminen vie aina extra-bahteja kukkarosta, koska ne roudataan maahan toisaalta. Toki myös oma lokaatio rajojen sisällä on suuri muuttuja. Turismin täytteisillä mestoilla ja isoimmissa kaupungeissa kaikki on suhteessa kalliimpaa, mut esimerkiksi täällä pohjoisessa Thaimaassa, Pailla, eläminen on syntisen edullista, rentouttavaa ja helppoa vaikka turismiakin on. Ja siitähän tässä kaikessa on kyse. Tää paikka on käytännössä täydellinen esimerkki get-a-way -kohteesta moderniin yhteiskuntaan kyllästyneelle hipille, joka haluaa elämäänsä muutakin kuin lauantaivapaat.

Ja kelaa tätä, me asutaan tällä hetkellä tilavassa 2-kerroksisessa kivitalossa, jonka design tuo lähinnä mieleen modernin skandinaavisen talon ulkomuodon. Talossa, jota koristaa useat ikkunat, puiset luukut ja liuku-ovet, jotka puolestaan antaa tähän industriaaliseen fiilikseen pehmeyttä ja luonnonläheisyyttä, mutta tekee kaikesta mahtavuudesta vieläpä fressin valoisan joka aamu ku aurinko nousee. Tää on itseasiassa niin helmi, että ollaan kelattu puolitosissaan ottaa kuvat ja mitat, et voidaan rakennuttaa vastaava jonnekin minne sit niin päädytäänkin ikinä tekemään. Parasta kaikessa on kuitenkin kuukausivuokra, joka on helposti lähestyttävät 4900 bahtia eli sellaset 135 euroa yhdeltä kuun kierrolta. Tätä vois kutsua aika keskimääräiseksi kuukausieräksi täällä päin mitä asumiskustannuksiin tulee. Tällaisista vuokrasummista tulee väistämättä mieleen kuinka kotimaassamme vastaavat summat menivät parhaimmillaan yhteen ravintolailtaan. Silkastaan mielipuolista! Facebookista löytyvästä paikallisten ryhmästä (‘Our Pai Family’) voi tehdä hyviä löytöjä vaikka just talon suhteen, mut myös omalla skootterilla spontaanisti vuokrakylttejä metsästelemällä pääsee pitkälle. Huokeimmillaan täältä saa menopelin alle 50-60 eurolla kuukaudeksi ja lämpimän ruoan ravintolassa eurolla parilla. Tuoreet yrtit ja vihannekset ei maksa nimeksikään ja vaikkapa mangoista pyydetään noin euro kiloa kohden. Vesiautomaateista saa juomavettä 1 bahtilla litraa kohden. Sähkökuluihin on toistaiseksi mennyt sellaset 300 bahtia eli noin 8 euroa kuukaudessa. Hullua! Keskimääräisesti Pai on huokeampi moniin muihin käymiimme kohteisiin verrattuna Thaimaassa ja sekös meille kelpaa – täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee.

-8419352453288499907_IMG_3278

-5942132661004299085_IMG_3445

4692926067612649802_IMG_3437

9176840902832308506_IMG_3432

Suitsuttamiset sikseen, kyllä ultimaattisesta hyvästä löytyy aina jotain pahaakin ja selkeästi eniten harmaita hiuksia aiheuttaa immigraatio -asiat. Siinä missä thaimaalaiset, niin ikään asukkaat kuin hallituskin, toivottavat turistit ilomielin kyllä peremmälle, he samalla tavalla toivovat muukalaisten myös poistuvan säädettyjen rajojen puitteissa. Maahan tuleminen ei sinänsä maksa juuri mitään tai tuota muutenkaan ongelmia – ainakaan ensimmäisillä kerroilla. Tuhannella bahtilla eli vajaalla kolmella kymmenellä eurolla saa pari kuukautta voimassa olevan turistiviisumin ja tämän voi pidentää vuorostaan vielä yhdellä kuukaudella maksamalla pari tuhatta bahtia lisää. Puhumme siis sinänsä pienistä summista mikäli yhteensä kolmella tonnilla (noin 85 euroa) voi oleskella maassa kolme kuukautta. Mut sit ku se kolmen kuukauden huolettomuus on ohitse, uus viisumi täytyy anoa aina uudestaan ja se tarkoittaa et maasta täytyy poistua, ainakin sitten hetkiseksi. Järjestetyt “visa-run” kyydit täältä Pailta Laosin rajalle ja takaisin maksaa noin niinku esimerkkinä reilut pari tonnia per naama. Tähän tulee toki laskea päälle vielä pakollinen yhden yön yöpyminen rajojen ulkopuolella ja tietty se, et se maksaa myös 35 jenkkidollaria extraa ylipäätään ylittää se raja. Vain päästäksensä takaisin. Tää nostaa viisumikulunkeja yhdeltä ihmiseltä noin 200 euroon kolmea kuukautta kohden. No, kaikki on kovin suhteellista. Maksoimmehan vastaavan summan ja itseasiassa enemmänkin pelkästään yhden kuukauden sähköstä talvis-aikaan kotonamme Suomessa.

Tää ei sinänsä olekaan se suurin harmaiden hiuksien aiheuttaja, vaan se, et pääsy takas maahan voidaan evätä ilman sen suurempaa selitystä mikäli epäillään, et muukalainen (niin kuin monesti painotetaan) ei olekaan täällä puhtaasti turistina vaan enemmänkin pysyvänä asukkaana. Puhumattakaan siitä mikäli on syytä epäillä tämän työllistävän itseään täällä salaa. Ollaan kuultu mielenkiintoista faktaa ja jänniä juttuja aiheesta. Esimerkkinä naapurissa vielä hetki sitten asunut japanilainen keski-iän ylittänyt nainen kahden lapsensa kanssa ja se kuinka hänen puhelintaan, applikaatioita sekä viestejä käytiin läpi Bangkokin lentokentällä heidän tullessaan takaisin maahan. Epäilyksen aiheena siis työnteko ja kuumotuksen syynä ylipäätään se, kun viisumeita ja leimoja oli kertynyt jo sivutolkulla, about vuoden ajalta. Liekö kyseessä vain sattuman kauppa ja tarpeeksi takakireä virkailija vaiko rutiinitarkastus, kuka tietää. Eräs jo pidempään täällä päin asunut kertoi kuinka yksi aika varma tapa välttää ongelmia on poistua maasta aina välillä hivenen pidemmäksi aikaa, minimissään viikoksi kuitenkin. Toinen kertoi eräänlaisena fakta-tietona, että kolmannen saman vuoden puolella myönnetyn viisumin kohdalla asiasta kirjataan erikoismerkintä ja täten uusien myöntäminen tuottaa mahdollisesti enemmän vaivaa tai on peräti mahdotonta. Tämä istuisi hyvin edellämainittuun tarinaan Bangkokin lentokentältä. Viranomaiset tuntuvat muutenkin olevan aika aktiivista sakkia näinkin pienessä pitäjässä ja varsinkin paikallisia yrityksiä ja toimintaa syynätään mielellään. Täällä pollarit nappaa mielellään kuvia tilanteista ja ihmisistä – sanktio tuleekin sit mukavasti viiveellä kun omaan passiin ei herukaan sitä leimaa tai viisumia enää. Tai näin ainakin urbaanit huhut, kauhutarinat ja kaupunkijuorut kertovat.

Mikäli immigraatio-kuumotuksen kestää ja ymmärtää, et joka viisumilla on voimassaoloaika, tarjoaa Thaimaa ainakin tällä meidän kokemuksella ihanteelliset puitteet elämälle maassa, joka on varsin kehittynyt rajanaapureihinsa nähden. Kehittyneisyydestä huolimatta hintataso pysyy näin skandi-mittarilla äärimmäisen miellyttävänä, joka tekee tästä ihanteellisen paikan ihmiselle, joka haluaisi järjestää elämänsä esimerkiksi siten, että olisi pois kotimaasta sen pimeimmän ja synkimmän sesongin – vaikkapa kuusi kuukautta kerrallaan.

805917471304101767_IMG_3289

-1694355250717377026_IMG_3342

5052176846886567772_IMG_3381

Alla listaus meidän kuukausimenoista tammikuulta 2019. Painotettakoon, että emme yrittäneet elää sen enempää tai vähempää leväperäisemmin vaikka tiesimmekin kirjaavamme ostoksia ylös. Tuntuu selkeältä, että tästä olisi mahdollista säästää niin halutessa.

Vuokrakulut 4900 b / 136 e

Sähkökulut 300 b / 8 e

Viisumikulut 3000 b / 83 e

Skootteri 2000 b / 56 e

Bensa 490 b / 14 e

Ravintolakäynti tai katuruoka 7400 b / 206 e

Kauppa 5160 b / 143 e

Tori 1580 b / 44 e

Alkoholi 1680 b / 47 e

Tupakka 1090 b / 30 e

Henk. koht. ostokset 2890 b / 80 e

Jai Thep -festivaali-liput 4000 b / 111 e

Yhteensä 34490 b / 958 e

yhtä kuukautta kohden kahdelta hengeltä.

*) eurohinnat käännetty kurssilla 36.00

Koska emme tietenkään näin turisteina tienaa täällä mitään, saatikaan sitten nauti mitään laittomia luonnon yrttejä, emme sisällytä niitä ylläolevaan laskelmaan. Saamamme tiedon mukaan voidaan kuitenkin todeta, että jälkimmäistä on mahdollista saada tuhatta bahtia kohtaan helposti jopa kuukauden kestävä satsi tai sit turistiversiona vastaavaa saa suoraan baaritiskiltä antamalla 200 paikallista rahaa yhtä tuuttia kohden.

3996600163091499466_IMG_3469

Loppujen lopuksi jokainen elää omalla tavallaan. Vuokraan, sähköön ja viisumin säätökuluihin menee joka tapauksessa kahdelta hengeltä keskimäärin kuukaudessa noin 200 euroa – loppu on aika pitkälti itsestä kiinni. Pyöräkään ei ole välttämätön omistus mikäli jalat vie paikasta toiseen ja omat tontit löytyy läheltä ydintä. Paikallista tukemalla ja mässyt kurissa pitämällä täällä elää todella halvalla todella lepposta elämää.

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

2 kuukautta myöhemmin

Istutaan tällä hetkellä meän kolmion muotoisen, ehkä jopa leikkimökkimäisen, mutta silti niin kovin ihastuttavan bungalowin edustalla viltin päällä. Kuunnellaan musaa ja tuijotellaan vähintäänki maagisten kääpiöpalmujen katveesta taivaalla helottavaa kuuta. No, nyt ku kysyit niin on meillä sipsiä ja oluttakin. Tilanne paisuttelee ehkä kaikkea tätä hienoutta mitä se oikeasti on, mut kyl tää aika helvetin hienoa onki! Tehtiin tossa vähän aikaa sit ihan paperille huvikseen plussa ja miinus listaa, et mitä matka on herättäny meissä.

Jos nyt eka lähetään ihan meistä eli mitä parisuhteelle kuuluu, niin vastaus on sellanen kohtuu jämäkkä ysi miinus. Ohan täällä nyt suksetki menny ristiin pariin kertaan ja tällasta muuta kasuaalia, mut pääpiirteittäin meän juttu on aika solid. Vois sanoa, et tää on samalla aika opettavaista ja hyvässä mielessä kasvattavaa. Tietynlaisen päätöksenteon kehittyminen ja arkipäivästen dilemmojen hoito on saanu skidin päivityksen. Balanssi on hyvä sana. Inkeri heitti ilmoille hyvän idiksen siitä, et voitas kokeilla myös sellasta, et lähettäs pieneksi hetkeksi eri teille. Muutamasta päivästä viikkoon näin niinku esimerkkinä vaikka. Idea on hyvä, koska sitä ei ole kieltäminen, et kuinka symbioosissa me täällä eletäänkään. Just tää about viis neliömetrinen bungalow hyvänä mallina. Oma aika on tärkeetä myös.

Jos meitä vielä zoomailee terveyden näkökulmasta niin kyllä me terveiltä suurinpiirtein vaikutetaan. Pahinta vihollista eli vatsatautia ei oo ihan muutamaa todella pientä ja yksittäistä lukuunottamatta tullu vastaan. Ei olla myöskään yritetty liikoja suojautua tai muuten niksipirkkailla vaan ollaan otettu vastaan se mitä tulee – jääpalat ja keittiön erinäiset antimet. Aika monta kertaa lautasella on komeillu meille tuntemattomia ainesosia. Hyttyset on pistäny ja ympäristössä tulee liikuttua aika huolettomasti hygienian osalta tarkasteltuna. Liikuttua on tullu onneksi muutenki Koh Taon jälkeen enemmän, useita kilometrejä päivässä. Mut joo, toistaseksi henki pihisee kyl aivan oukki doukki!

Mitäs muuta. Massijutut tietty pyörii aina mielessä enemmän tai vähemmän, vaikkei haluiskaan. Halpaa täällä on ja se on kyl jeesannu yleistä elämistä tosi paljon. Vietnam ennen kaikkea. Muutenki vois sanoa, et mopo on pysyny hanskassa eikä mihinkään aivan pölöön oo turhaan tullu törsättyä. Sukellus otti vähän ja parit muut hurvitukset myös, mut muuten ollaan menty aika humble asenteella. Asumuksista ollaan maksettu kympistä aivan maksimissaan pariin kymppiin per yö. Yhtään totaalipaskaa kokemusta ei oo tullu vastaan. Safkaa saa paikallisista rafloista ja kojuista pikkurahaa vastaan. Bisset ja muut virvokkeet on hyvissä kursseissa. Skootterivuokraan uppoo toki hitusen, edelleen kelataan oman ostamista hivenen. Täällä pystys kyl elään äärimmäisen halvalla jos vaan haluis. Ja miksei haluais? Ympäristö tarjoaa ilmaisen elämyksen joka tapauksessa ihan joka päivä.

Massista onki hyvä skipata suoraan duuniin. Kelattiin kokeilla tällasta workaway.info -osoitteen tarjoamaa työllistymismahdollisuutta täällä Vietnamissa. Haku oli päällä muun muassa ihmisistä, jotka haluais opettaa englantia vaikkapa lapsille. Myös sosiaalisen median tietämys oli halutun oloista. Jopa kokonaiset yhteisöt ja kommuunit hakivat sitä kautta ihmistä tietyillä yksinkertaisilla osaamiskriteereillä. Palkkiona tarjottiin lähes aina ruokaa ja katto pään päälle – mitä muuta sitä tarvii? Ehdottoman pakko kokeilla! Muuten duunihommia ei hirveesti oo tullu kelailtua. Toki idiksiä lentelee sillon tällön, eikä asioihin tarttuminen oo muutenkaan poissuljettua mikäli sellasia kohdalle sattuu tulemaan.

Mietittiin myös ikävää. Mitä meillä on ikävä Suomesta? Joulun aikana oli havaittavissa hieman ikävää perhettä kohtaan. Sitäkään ei toki ole kieltäminen, etteikö kavereita haluais nähdä vaihteluksi kumppanin sijasta. Ihan sillon tällön. Muuten ikävä koostuu aika pitkälti irtokarkeista. IRTOKARKKI! Kuinka mieletön valikoima Suomessa on irtokarkkeja. Täällä on tosi kummallisia pussukoita lähimarketin herkkusektorilla jos verrataan siihen kauneuteen ku astut kunnon irttokarkkivalikoiman äärelle kotimaassa. Jospa sais nyt sen vaaleanpunasen ufon. Tai jotain hyvää viinikumia. Myös digitaalinen hömpöttely, kuten pelikonsoli kelpais. Ihan vähän vaan. Oma keittiö toki ois aina kiva. Vois laittaa safkaa rauhassa. Onneks monissa majotuksissa tällänen ratkasu on mietitty. Jotain tän tyylistä, mut kaipuun tunnetta ei sen sijaan ole kyl nimeksikään.

No millo sit Suomeen takas? Meillä on tarkotus mennä käymään Suomessa mitä luultavimmin heinäkuun alussa. Mitä, missä ja kuinka kauan? Siitä meillä ei ole tarkkaa suunnitelmaa. Ollaan spekuloitu, et ajatus meistä lentokoneessa viemässä meitä maailman ääriin ei kuulosta kovin huonolta. Sit niinku taas tulevaa syksyä ajatellen. Kyllä täällä on jotenki alkanu miettimään perusjuttuja. Elämää. Kauneutta. Lämpöä. Luontoa. Ihmisiä. Eläimiä. Rantoja. Kaikkea. Kyllä kaikki on vaan yksinkertasesti paremmin ku perusjutut tuottaa vilpitöntä mielihyvää.

Jokaisen ihmisen pitäs tehdä elämässään vähintään yks tarpeeksi pitkä ja vapauttava reissu. Sellanen missä viikkokalenterilla ei oo enää mitään väliä ja joka päivä on lauantai. Tai sunnuntai. Silläkään ei oo väliä, koska sä oot se kuka päättää. Nähdä ihmisten ystävällisyys ja tuntea tää postikorttimainen kauneus. Meän pisin lomareissu on ollu reilu kolmisen viikkoa tätä ennen. Nyt mennään yli tuplissa. Ei tunnu yhtään siltä. Tää tuntuu enemmänki… normaalilta.

2kuukautta

Matkailu on mahtavuutta!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Välietappi Prachuap Khiri Khan

6.12.2017

Siirryttiin reilut 250 kilsaa etelään Bangkokista, provinssiin nimeltä Prachuap Khiri Khan. Palloteltiin aluksi, et oltaisko niin rohkeita, et vuokrattais (tai jopa ostettais) oma moottorikäyttönen koko täksi ajaksi täällä Thaimaassa, mut päädyttiin toistaseksi kuitenki julkisiin. Luultiin menevämme bussilla, mut kulkupeliksi valikoituikin tollanen about 9-paikkanen minivan. Tunnelma oli jämpti, mut loppupeleissä jalkatilaa oli enemmän ku perushalvassa ja -hyvässä Onnibussissa. Ilmakin kiersi ihan sopivasti. Homma oli ohi yhden pysähdyksen taktiikalla noin neljässä tunnissa. Per naama lompakkoa joutui kurittamaan reilu vitosen verran tästä ilosta, eli ei juuri midi.

No missä me nyt sit ollaan? Tää on tällanen pikkupitäjä, Siaminlahden poukamien kupeessa. Yövytään tällasessa ehkä maailman sympaattisimmassa majatalossa, jota pitää pariskunta, joka myös asuu tässä samassa mestassa. He vuokraa kolmea huonetta – tällä hetkellä ollaan ainoat yöpyjät. Tätä kirjottaessa monessa maailman kolkassa juhlitaan satavuotiasta Suomea, niin myös meillä – Inkeri kokkaa juuri tällä hetkellä karjalanpiirakoita, lihapullia ja perunamuusia maisteltaviksi meille ja meidän housteille. Ne on aika ihmeissään tulevasta. Myöhemmin striimataan kättelyjuhlat tietenkin asiaan kuuluvasti läppärin näytöltä.

Ilmasto kohtelee ihan eri tavalla ku ollaan ison veden äärellä verrattuna Bangkokin seisahtuneeseen tuntumaan iholla. Vuokrattiin fillarit 100 bahtilla eli noin 2,5 eurolla yhdeks päiväksi ja ollaankin ajeltu aika pitkälti koko pitäjä päästä päähän. Todella kaunista luontoa ja järisyttävän hyviä pyöräkaistoja ihan rannan tuntumassa. Välissä voi aina fiiliksen mukaan pysähtyä safkaamaan tai paikalliselle bisselle. Molemmat näistä irtoaa hyvin pienellä rahalla ja mielihyvä on joka kerta satavarmasti saletti. Jos tänne eksyy, niin sykkelin vuokraus on must!

Kiivettiin myös paikalliseen temppeliin (Wat Thammikaram Worawihan), joka käsitti 396 porrasta ja vähintään yhtä monta apinaa matkalla sinne ja alas. Ja ne apinat. Tää voi olla monelle normikeissi, mut meistä ainakin Mikko otti extrahuumaa noista pikku kaiffareista enemmän ku tarpeeksi. Ne pienet kädet ja puuhastelut mitä nää hassut otukset harrastaa on yksinkertaisesti lumoavaa vierestä seurattavaa. Yksi hakkaa kivellä tai puutikulla maata, ikään kuin se rakentaisi jotain, kun taas toinen juoksentelee kaltaisiansa karkuun käsissään ympäristöstä löytynyt muovipullo – samaan tapaan kuin se olisi tarun hohtoinen sormus Klonkulle. Note to self, vaikka he söpöjä ovatkin, niin liian lähelle ei kannata mennä, koska lumoutuminen voi muuttua kuumotukseksi kohtuu instana. Varsinkin jos lähistöllä on poikasia. Toisaalta ihan normi juttu sinänsä. Temppelit on muutenki todella päräyttäviä paikkoja jo pelkästään visuaalisesti. Oranssiin pukeutuvat buddha-munkit samaten. Oli mielenkiintoinen efekti, kun apinoiden keskuuteen ilmestyikin tämä tuttuun kaapuun pukeutunut mies. Meihin verrattuna apinoiden käyttäytyminen häntä kohtaan oli kuin yö ja päivä. Näkivätköhän nämä hännälliset vain tutun värin vai oliko kyse munkista itsestään, kaikesta huolimatta todistamisen arvoinen hetki.

Vaikka tätä tulikin jo hehkutettua aiemmin, niin ihmisten ystävällisyydellä ei tunnu olevan täällä rajoja. Paikka vaihtuu, mutta tuttu hymy ja tervehdykset säilyvät samanlaisina. Kaikessa autetaan ja kaikesta ollaan kiinnostuneita mikäli vain kielimuurilta pystytään. Edelleenkään sitä maailmankuulua kusettamista ei ole näkynyt lähestulkoon laisinkaan.

Safkapuoli toimii edelleen puolentoista viikon tutkailun jälkeen enemmän kuin mainiosti. Tuskin ollaan koskaan suuhumme laitettu niin tuoretta merenelävää tai sopivan tulisesti maistettuja lisukkeita kuin näillä leveysasteilla. Uskomatonta kerta kaikkiaan. Varsinkin kun sitä saa eurolla tai kahdella. Laitettiin suuhumme tosin muutakin. Nimittäin paikallisesta marketista löytyviä mässyjä sun muita snackeja. Tehtiin niistä video, tsekatkaa miltä suomalaisessa suutuntumassa tuntui paikallinen “herkku”. Sisältää sopivasti yökötystä, keskinkertaista analyysia ja hippusen kirosanoja. Linkin takaa videoon: https://youtu.be/waqTuCHfQj8

Palataan! Laters!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!