Välietappi Prachuap Khiri Khan

6.12.2017

Siirryttiin reilut 250 kilsaa etelään Bangkokista, provinssiin nimeltä Prachuap Khiri Khan. Palloteltiin aluksi, et oltaisko niin rohkeita, et vuokrattais (tai jopa ostettais) oma moottorikäyttönen koko täksi ajaksi täällä Thaimaassa, mut päädyttiin toistaseksi kuitenki julkisiin. Luultiin menevämme bussilla, mut kulkupeliksi valikoituikin tollanen about 9-paikkanen minivan. Tunnelma oli jämpti, mut loppupeleissä jalkatilaa oli enemmän ku perushalvassa ja -hyvässä Onnibussissa. Ilmakin kiersi ihan sopivasti. Homma oli ohi yhden pysähdyksen taktiikalla noin neljässä tunnissa. Per naama lompakkoa joutui kurittamaan reilu vitosen verran tästä ilosta, eli ei juuri midi.

No missä me nyt sit ollaan? Tää on tällanen pikkupitäjä, Siaminlahden poukamien kupeessa. Yövytään tällasessa ehkä maailman sympaattisimmassa majatalossa, jota pitää pariskunta, joka myös asuu tässä samassa mestassa. He vuokraa kolmea huonetta – tällä hetkellä ollaan ainoat yöpyjät. Tätä kirjottaessa monessa maailman kolkassa juhlitaan satavuotiasta Suomea, niin myös meillä – Inkeri kokkaa juuri tällä hetkellä karjalanpiirakoita, lihapullia ja perunamuusia maisteltaviksi meille ja meidän housteille. Ne on aika ihmeissään tulevasta. Myöhemmin striimataan kättelyjuhlat tietenkin asiaan kuuluvasti läppärin näytöltä.

Ilmasto kohtelee ihan eri tavalla ku ollaan ison veden äärellä verrattuna Bangkokin seisahtuneeseen tuntumaan iholla. Vuokrattiin fillarit 100 bahtilla eli noin 2,5 eurolla yhdeks päiväksi ja ollaankin ajeltu aika pitkälti koko pitäjä päästä päähän. Todella kaunista luontoa ja järisyttävän hyviä pyöräkaistoja ihan rannan tuntumassa. Välissä voi aina fiiliksen mukaan pysähtyä safkaamaan tai paikalliselle bisselle. Molemmat näistä irtoaa hyvin pienellä rahalla ja mielihyvä on joka kerta satavarmasti saletti. Jos tänne eksyy, niin sykkelin vuokraus on must!

Kiivettiin myös paikalliseen temppeliin (Wat Thammikaram Worawihan), joka käsitti 396 porrasta ja vähintään yhtä monta apinaa matkalla sinne ja alas. Ja ne apinat. Tää voi olla monelle normikeissi, mut meistä ainakin Mikko otti extrahuumaa noista pikku kaiffareista enemmän ku tarpeeksi. Ne pienet kädet ja puuhastelut mitä nää hassut otukset harrastaa on yksinkertaisesti lumoavaa vierestä seurattavaa. Yksi hakkaa kivellä tai puutikulla maata, ikään kuin se rakentaisi jotain, kun taas toinen juoksentelee kaltaisiansa karkuun käsissään ympäristöstä löytynyt muovipullo – samaan tapaan kuin se olisi tarun hohtoinen sormus Klonkulle. Note to self, vaikka he söpöjä ovatkin, niin liian lähelle ei kannata mennä, koska lumoutuminen voi muuttua kuumotukseksi kohtuu instana. Varsinkin jos lähistöllä on poikasia. Toisaalta ihan normi juttu sinänsä. Temppelit on muutenki todella päräyttäviä paikkoja jo pelkästään visuaalisesti. Oranssiin pukeutuvat buddha-munkit samaten. Oli mielenkiintoinen efekti, kun apinoiden keskuuteen ilmestyikin tämä tuttuun kaapuun pukeutunut mies. Meihin verrattuna apinoiden käyttäytyminen häntä kohtaan oli kuin yö ja päivä. Näkivätköhän nämä hännälliset vain tutun värin vai oliko kyse munkista itsestään, kaikesta huolimatta todistamisen arvoinen hetki.

Vaikka tätä tulikin jo hehkutettua aiemmin, niin ihmisten ystävällisyydellä ei tunnu olevan täällä rajoja. Paikka vaihtuu, mutta tuttu hymy ja tervehdykset säilyvät samanlaisina. Kaikessa autetaan ja kaikesta ollaan kiinnostuneita mikäli vain kielimuurilta pystytään. Edelleenkään sitä maailmankuulua kusettamista ei ole näkynyt lähestulkoon laisinkaan.

Safkapuoli toimii edelleen puolentoista viikon tutkailun jälkeen enemmän kuin mainiosti. Tuskin ollaan koskaan suuhumme laitettu niin tuoretta merenelävää tai sopivan tulisesti maistettuja lisukkeita kuin näillä leveysasteilla. Uskomatonta kerta kaikkiaan. Varsinkin kun sitä saa eurolla tai kahdella. Laitettiin suuhumme tosin muutakin. Nimittäin paikallisesta marketista löytyviä mässyjä sun muita snackeja. Tehtiin niistä video, tsekatkaa miltä suomalaisessa suutuntumassa tuntui paikallinen “herkku”. Sisältää sopivasti yökötystä, keskinkertaista analyysia ja hippusen kirosanoja. Linkin takaa videoon: https://youtu.be/waqTuCHfQj8

Palataan! Laters!

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!

Viimeinkin mestoilla! Bangkok!

30.11.17

Tätä kirjoittaessa neljäs päivä taittuu, ah, niin kuuman ja kostean yön puolelle. Lämpötila hellii meikäläisiä ku äiti lapsiaan konsanaan. Täällä ei mittari hirveästi alle kolmenkymmenen tipahda. Ensimmäiset tunnit on menny lähinnä läpsiessä toisiamme poskille, että ollaanks me oikeasti täällä?! Tästäkö se matka tosiaan alkaa? Eikö kohta pidä lähteä jo kentälle ja alkaa asennoitumaan alkavaan arkirytmiin? Eiku hetkinen, tää tulee olemaan sitä arkirytmiä.

Bangkok on jokseekin muuta mitä mielikuvat piirteli päähän, mutta pelkästään positiviis-sävytteisesti. Mesta on aivan himmeen kokonen, mut ei läheskään niin metropolimainen ku kelattiin. Monikaistaisia teitä, sympaattisia katuja ja kapeita kujia täynnä paikallisia menemässä ristiin rastiin eri kulkupeleillä. Suosituin tuntuu ehdottomasti olevan jonkin näköinen moottorikäyttöinen kaksipyöräinen. Vilinää näyttäis riittävän loputtomiin asti.

Ensimmäisiä havaintoja kakspyörästen lisäksi on safka. Sitä myydään kadulla ihan joka puolella, oli kyse sit possusta, kanasta, merenelävistä tai eksoottisista hedelmistä. Mikään ei maksa oikein mitään mikäli Suomen hintalappuihin heijastaa. Eurolla tai parilla täyttyy maha helposti, mutta ytimestä löytyy myös paikkoja joihin saa uppoamaan melkein kotimaan verran valuuttaa per dinneri. Välttäkäämme niitä. Itse appeen laatu on myös selkeästi noususuhdanneista kun se tilataan katukojusta tai -ravintolasta. Parhaat kokemukset so far on ehdottomasti mestoista, joiden ympärillä parveilee sopivasti paikallisia. Kielimuuri toki oletettavasti tulee vastaan hivenen, mutta se ei paljon haittaa, koska ihmiset ovat näillä tonteilla aivan äärettömän ystävällisiä. Näiden muutaman päivän aikana jo pariin otteeseen paikallinen on rientäny tilaustilanteeseen avuksi ku tuntuu, ettei paikallinen keittiö ymmärrä länkkäriä, eikä länkkäri menua, joka koostuu lähinnä jännistä koukeroista.

Ihmiset. Niin kuin ylempäni maalailtiinkin, jengi toden totta on ystävällistä. Lokaalit ottaa kontaktia kadulla jo etäältä mikäli näkevät auttamisen jollain tapaa tarpeelliseksi – esimerkiksi vaikkapa reittivalintojen suhteen. Eilen jannut huito toiselta puolelta tietä kylään heidän etuterassille ja tarjos huikkaa. Päädyttiin siinä sit kilistään ja ottaan kuvia toisistamme. Niin hienoa! Aika paljon tuli ajoittain kovin vahvaakin varoittelua ennen matkaa, kuinka joka ikinen kusettaa, eikä kehenkään pidä luottaa. Kyllä siellä totuuden siemen toki joukossa onkin. Moni myyjä näyttää lisäävän muutamat kymmenet bahtit perushinnan päälle ja kiskomalla puolestaan hintoja sais varmasti hivenen alas, mikäli huutokauppakeisaria löytyy sieltä itsestään. Sinänsä hyvin harvakseltaan meille on tullut sellainen olo, et nyt pitäs alkaa vääntämään ku puhutaan about jostain 2,5 euron tuotteesta. Tämä johtuu myös osittain vieraanvaraisuudesta. Hölmö olo vääntää muutamasta kymmenestä sentistä tai eurosta. Ollaan onnellisia, et saadaan olla täällä, eikä kylmässä ja pimeässä Suomessa. No offence. Massihommat on muutenki jännä juttu. Taksilla – siis auton ulkomuodon omaavalla taksilla, jossa on mittari, pääsee käsittämättömän pitkiä matkoja vajaa parin euron hintaan. Samaan aikaan tuk-tuk -kuski yrittää viedä nelinkertaista summaa lyhyestäkin taivalluksesta. Sama toistuu aika monissa palveluissa. Chinatownissa pyydettiin mm. teekupposesta 6 euroa ja tietyissä ravintoloissa paikallisesta bissestä pystyy pulittaan kotimaasta tutun hinnan mikäli lompakossa on liikalihavuutta. Maalaisjärjellä ja muutaman päivän tutkimisella pääsee jo todella pitkälle, eikä päiväbudjetti nouse paljoa yli kymppiin yhteensä. Tämähän on tietty kiinni siitä, mitä haluaa duunaa.

Turret. Ne on kaikki siellä yhdellä alueella, onneksi. Ainaki tuntuu siltä. Meil on hotla hieman pohjoisemmassa Khaosan Roadin tyylisistä spoteista, eikä täällä meidän hipiäisiä ole nimeksikään. Eilen käveltiin useempi kilometri paikalliseen yömarkettiin, joka sijaitsee nimenomaan täällä hivenen pohjoisempana, eikä nähty koko reissun aikana ku kourallinen jengiä, jotka muistutti meitä. Parempi näin, uskoisimme. Se melu ja ne sisäänheittäjät kauppaamassa kaikkea ping-pong showsta skorpioni-tikkuihin ei houkuttele paljoakaan. Despacitoa liian lujalla, ei välttämättä. Ok, hieman kärjistetysti, myönnettäköön. Tää on muutenki mukava kaupunki kävellä ja ihmetellä. Sit ku ei jaksa enää, ni taksi alle. Myöskään turhia nousuja tai laskuja täällä ei koe – siis tällä tarkoitamme maaperästä johtuvia nousuja ja laskuja, koska tää on niin tasanen kaupunki ku kaupunki voi vaan olla.

All in all. Bangkok rocks! Ehkä kaikilla, jotka anto ymmärtää toisin, on aina ollu niin kova kiire seesteisempään kohteeseen, et BKK koetaan ahdistavana, haisevana ja ällöttävänä, koska päähän on piirtyny jo kuva täydellisestä biitsilomasta Thaimaassa. Meillä tosin ei kiire paina, joten ehkä siksi tää kaupunkikin avautuu ihan eri perspektiivistä?

PLAN! Nyt meillä vihdoin on pieni suunnitelma. Se on siirtyä etelään noin 250 kilometriä. Siel on mesta nimeltä Prachuap Khiri Khan. Pieni tulkinta Google -palvelussa lupaili ainakin kohtuu rauhaisaa idylliä. Tästä paikasta ei myöskään pidetä liikaa mölyä, joten oletamme sen olevan vain ja ainoastaan hyvä asia! Katsotaan miten käy…

Inkeri & Mikko

/ Tour le Couple ↣ pariskunnan matkablogi

Kommentoi!